Kiitokset pääsystä ryhmään. Olen vasta väsännyt pari harjoitusjousta, joten kokemus alasta on hiuksen ohut. Jouduin kaatamaan kolmemetrisen, suoran katajan, joka on läpimitoiltaan 8-9cm paksuimmillaan ja kahden metrin kohdalla 5cm. Noin 170 senttiin saakka runko on varsin oksatonta, mutta siinä vaikuttaisi olevan aika vahva kierre. Kaatoleikkauksen maalasin, mutta en vielä kuorinut puuta. Kysymys kuuluu, maksaako vaivan hommaan ryhtyä ylipäätään, sikäli kun täälläkin kataja ei ole saanut sen suurempia kehuja. Mistä löytyisi kirjallisuutta perusohjeiksi yleisellä tasolla ja mahdollisesti erityisesti katajalle?
Kyllähän katajasta jousen saa tehtyä mutta sopinee lähinnä kesäkäyttöön. Liian kuivana on melko haurasta. Muutaman katajajousen olen tehnyt mutta yksikään ei ole aktiivikäytössä. Jos tekisin käyttöjousta, niin tekisin siitä pitkän, pituus-vetopituussuhteeltaan noin 2,6–2,7, ehkä pitempikin.
Oksat ovat aina hankalia, eikä kierrekään helpota asiaa. Mutta eihän siitä saa muuten selvää kuin tekemällä jousi. Työstä vaan tuoreena jousimittoihin, jättäen kuitenkin reilusti kuivumis- ja työstövaraa.
Tässä tämä artikkeli:
Kiito kommentista! Halkaisin puun ja se tosiaan oli kierteessä kuin korkkiruuvi. Metsässä on paljon pihlajaa, mutta ei yhtään edes lähelläkään kelvollista runkoa, hirvet katkoneet kaikki. Hienoja haapoja ja pajurunkoja tosin olisi helppo löytää. Kiitos myös tuosta pdf:tä, erinomainen teksti, tuo auttaa eteenpäin valitulla tiellä!
Kesälläkin ilmankosteus vaihtelee Suomessa välillä 30 - 100 %. Kun on aikansa tehnyt jousihommia ja käynyt pääosin kesäisissä jousitapahtumissa, on nähnyt monta kertaa miten taivaalta sataa katajajousen kappaleita.
Useimmat puut nostavat säleen selkään tai murtuvat jostain kohdasta. Selystämättömillä katajajousilla on taipumus sanoa sopimus irti ilman varoitusta, hajaantumalla ala-atmosfäärin eri suuntiin. Ei sellaiseen aseeseen voi luottaa.
Kataja ja jänneselystys on ässä yhdistelmä. Itellä oli yksi komia kappale jolla ammuskelin useasti, kunnes kaveri kävi kahvilla ja viritti jousen takaperin. Noh kaikki tietää mitä siinä kävi. Pitäisi uusi vastaavanlainen viritellä kun on aikaa taas jousihommiin.
Kyseessä tämä: Kataja jännäri 127cm
Clay Hayes kuvailee kirjassaan katajajännejousia puujousten Ferrareiksi. Eikä hän ole väärässä.
1 tykkäys
Löysin joku vuosi sitten tutkimuksen Tsekeistä, jossa oli mitattu katajan lujuuksia ja jäykkyyksiä olemassaolevilla standardin mukaisilla tavoilla. Arvot olivat hyviä, itse asiassa erinomaisia.
Se, että tämä ei sitten korreloi hyvin käytännön kanssa ei tarkoita, että tulokset ovat vääriä. Se tarkoittaa, että jousessa -eri syistä- puu kuormittuu tavalla, joka eroa mittauksissa käytetystä. Tutkimuksessa ei esim. ollut mitattu pitkän jännevälin taivutusta, joka olisi ehkäpä lähinnä jousen tilannetta.
Ehkä jänneselys antaa juuri sen lisälujuuden, jota tarvitaan jotta puun muuten hyvät arvot saataisiin käyttöön.
1 tykkäys
Katajajännejousi on kyllä työlistalla, tosin siellä “sitten joskus” -osastossa. Katajaa olen kerännyt montakin aihiota talteen mutta sen herkkyyden takia niiden jousiksi työstäminen on jäänyt. Mutta jos aikaa vaan on, niin kyllähän jousen veistoa kannattaa harjoitella vähän huonommillakin aihioilla (jos vain sietää epäonnistumisia hyvin…), onpahan sitten kokemusta kun saa käsiinsä priiman aihion!
Tein hieman lisää hakuja ja näyttäisi, että jänteen jäykkyys on n. kolmasosa katajan vastaavasta. Tämä tuo esiin senkin mahdollisuuden, että vaikka jänne varmasti antaa lisä lujuutta ja kimmoenergiaa niin on pieni mahdollisuus, että tärkeä tekijä on gelatiinin liimavaikutus puun pinnassa, joka sitten pitäisi vetopuolen kasassa. Vähintäinkin mielenkiintoinen kokeilu tulisi siiitä.
Liedossa ammuin kerran sen sepän kanssa jolla oli katajajännejousi. Ihan pätevän oloinen jousi oli kyllä. Sillä oli vielä itsetehdyt nuolenkärjet, Mikke hyväksyi ne etteivät rikkoneet elukoita.
Olen tehnyt paljon katajajousia 1960-luvun lopulta alkaen. Useimmat ovat olleet lyhytikäisiä. Aikoinaan syynä oli useimmiten taidon ja tiedon puute. Vasta vuoden 1975 paikkeilla opin, että selkä kannattaa jättää koskemattomaksi, vain kuori pois. Ja mahdolliset oksankohdat on jätettävä hiukan korkeiksi, jotta ne kestävät paremmin. Tällaisella yksipuisella katajajousella sain sitten riistaakin noihin aikoihin. Säilytin sitä jousta ulkona, pressuun käärittynä. Hyvin kesti talven 75-76. Mutta keväällä ryhdyin keventämään sitä ja pilalle meni.
Katajajännejousi on vielä tekemättä, vaikka muuten on tullut tehdyksi 30 jännejousta.
Tein itse eBa (ennen Bakerin aikaa) 1984 - 1992 kymmenkunta katajajousta, jotka kaikki katkesivat melko nopeasti. En ollutkaan yhtään samaa mieltä kansanperinteen lelutietämyksen kanssa, että jouset pitäisi tehdä katajasta. Raita- ja pihlajajouseni olivat paljon kestävämpiä, vaikka toki myötäkäyristyivät jännevälin kieppeille ensimmäisen käyttöviikon aikana. Vaan myötäkäyrä jousi on vieläkin jousi, toisin kuin pilkkeiksi muuttunut kataja.
Kataja-aihioita mulla on jokunen jemmassa vuodesta toiseen. En edes harkitse niistä muita kuin jänneselkäisiä jousia.
Viimeisin katajainen asettui 75lb hujakoille ja Esan minulle myymät 30" taulunuolet ylsi askelin mitattuna noin 170m hujakoille. Kaarella on yhteensä 7cm myötistä nyt noin 2cm alkumyötiksen jälkeen.
Ittelleni kataja jää mettää mutta jos jotain poikkeuksellisen oloista löydän niin mukaan otan jis on mahikset.
Tämäkin yksilö oli muistaakseni työmaan nurkalla ja kaato uhan alla niin mikäjottei.
4 tykkäystä