Jännejousen rakentaminen ja syy siihen miksi siihen ratkaisuun päädytään on lyhyen jousenrakennus kokemukseni ja lukemani perusteella vähintäänkin mysteeri. Tietoa ja kokemuksia on valtava määrä maailmalla jaossa mutta paljon jää kysymyksiä joihin ei löydy vastauksia muuta kuin kokeilemalla. Auliisti on tietoa jaettu mutta olisiko mahdollista että täällä tehtäisiin kunnon paketti jolla aloittelijat ja kokeneemmatkin voisivat imeä oppia jotta ajan ja vaivan säästämiseksi vältettäisiin pahimmat sudenkuopat. Jänteiden ja liimojen valmistaminen/ostaminen vaatii resursseja siinä määrin että ei niitä haluaisi tuhlailla.
Aikanaan nämä tiedot jaettiin perimätietona heimon sisällä, nykyään se heimo taitaa olla täällä foorumilla.
Onko pihlaja puuna sellainen josta saa toimivan jännejousen ? Selkä ei välttämättä kestä selffarina ja ottaa settiä mutta saako jänteillä hyvän jousen ?
Isotuomipihlaja kestää hyvin selffarina jos on kierteetön selkä ja vatsa litteä mutta toimiiko jännejousena ? Tämän otan itse selville.
Jänteiden liimaus useassa erässä ? Millä aikajänteellä jänteet voi liimata erissä ? Tunti, päivä, viikko vai vuosi ?
Tässä aluksi hieman omia ajatuksia, toivottavasti muiltakin tulee ja saadaan hyvä ohjenuora tekemisen avuksi.
Jos saat jostain jotain näistä niin käytä: Jalava, omena, syreeni, tuomipihlaja sekä luumu.
Sekä saarni ja tammi kelpaavat myös vaikka ovatkin vähän painavia hyötyynsä nähden jännejousina.
Pensaita sekä vähän harvinaisempia puita olisi kyllä vielä jonkin verran mutta ei niistä kun ne ovat jo ola lukunsa.
Jänteiden liimaus niksit jätän muille kun minä en niistä voi kuulemma puhua kun en vielä (mukamas) niitä ole tehnyt
Mutta jos liimaat vaikka vain kaksi kerrosta niin toisen kerroksen voi liimata heti kun edellinen on nihkeän tahmea eikä valu laitojen yli. Tämä vai kestaa vain jokusen kymmenisen minuutin tai reilun tunnin ja siihenkin vielä rapijoita päälle riippuen millaisissa olosuhteissa liimailet.
Huimaa, että maailman paras ja alkusuomalainen jännejousen materiaali, kataja, on vielä mainitsematta. Erittäin alhainen jäykkyys, hyvä puristuselastisuus ja huono vetoelastisuus = perfetto jänteen pari.
Tallipoika kysyy kotimaisista puista. Siinä on rajanvetäjälle töitä. Miken listassa kotimaisia puita on tasan yksi: jalava. Metsäomena on kyllä harvinainen lounainen luonnonkasvi Suomessa, mutta kaikki jousipuuksi tarjolla olevat ovat tarhaomenaa, ulkomaan eksotiikkaa. Luumua kasvatettiin Turku cityssä viimeistään 1500-luvulla, mutta hansalaivan tuomaa sekin tietenkin on ja melkein kaikkialla Suomessa uuden ajan kamaa. Balkanilta roudattu syreeni yleistyi pihakoristeena 1700-luvulta alkaen, tuomipihlaja on vielä nuorempaa amerikkalaista perua.
Oliko tällä, väliaikaisella vai vanhalla foorumilla postaukseni : Jännejousia rekurveilla Suomalaisista puista? Kokosin sinne kuvineen, onnistumisineen, epäonnistumisineen monen vuoden jännejousisaagan.
Hyviä jännejousipuita kuitenkin: saarni, Jalava, Tammi, tuomipihlaja, kriikuna, luumu, Kataja, marjakuusi, syreeni, orapihlaja. Vaahtera on ollut mulla kiikun kaakun puu. Ok tuloksia ja sitten ihan susia. Reinikaisen suosittelema omena oli mulla jäyhä köpö. Toki voi hyvä omppu löytyä. Lajikkeitahan on valtavasti. Jos rekurveja mielii tehdä niin kierteettömyysvaatimus etusijalla syreenillä ja tuomipihlajalla. Kierteettömän löytäminen paksuilla lustoilla miltei vaikeampi tehtävä näistä kuin jännejousen valmistus.
Valmistus… Tästä pitäisi vääntää oma ketju. Ei ihan äkkinen projekti. Puun kannattaa olla priimaa, kuten jousipuun yleensäkin.
Syvin tarkoitus… Jänneselkä antaa jännemäärästä riippuen noin 10-20 paunaa lisää, heittonopeus kasvaa, miltei varmuudella ratkeamattoman pinnan jousen selkään, hieman vetopituutta lyhärille lisää sekä jos jousi on profiloitu, niin jänteet pitävät sen muodossaan. Ja Onhan huikeen makee fiilis kun on itsetehty, elastinen, rivakka jännäri kädessä. Jousiperheen yksi vankka perinteinen sakara kaiken kaikkiaan.
Tässä on matopurkin avaus! Palataan vuoden 1992 myytinmurtajaisiin, vapaasti kääntäen:
Jänneselän kannattaja: “Anna minulle mikä tahansa puujousesi. Minä jänneselystän sen, ja se heittää sen jälkeen nopeammin.”
Sivuprofiilin kannattaja: “Totta, mutta vain siksi, että jänneselystäminen kasvattaa jousen jäykkyyttä ja refleksöi jousta. Anna minulle mikä tahansa jänneselystetty jousesi ja anna minun tehdä yksipuinen jousi, jossa on sama määrä refleksiä, sama jäykkyys ja vetopituus, ja jousen heitto vastaa jänneselkäisen jousesi heittoa.”
Jännejousi on puujousta nopeampi vain, jos muuttujia rajataan rankasti, kuten että jousen on pakko olla kapea. Jänne-liimamassa on kaksi kertaa keskivertopuuta raskaampaa ainetta, joten puujousesta voisi tehdä paljon leveämmän = vähemmän rasittuvan = refleksiä pitävämmän = alhaisen pituussuhteen sallivamman ilman että kaarten liikkuva massa kasvaisi jännejousta suuremmaksi.
Puujousi joka lähtee osaavan käsistä pärjää jännejouselle hyvin. Olisi mielenkiintoista kronottaa nämä samanpaunaiset, samanprofiiliset jouset. Puulaji kerrallaan. Mun kronotukset Tuohon pihalla oli sutaisu ja krono meni pakettiin kun Tuomolla oli kiire jonnekin. Tuomo totesi silloin että sään piikkiin menee hyvät tulokset. Tai että laite näytti sään vuoksi väärin tms. No turha jossitella. Pitäis testata. Ei jännäri mitään pelasta huonosti tehtynä.
On tässä jo jokusen vuoden kytenyt, että pannaan kronokinkerit pystyyn ja tuuletetaan mutuja oikein olan takaa. Vaadin ehdottomasti, että jännejousiproponentteja tulee paikalle, ja mitä korskeampia, sen parempi!
Vanha Chronyni on alkanut oikkuilla niin, että en ole saanut edes omia vermeitäni nopeusmitattua toissa kesän jälkeen. Pitäisi lohkaista hillot uuteen, mutta ollaan aika kaukana essentiaaleista, näinä karuina aikoina.
Idea on kyllä hyvä, ja aiheesta on aiemminkin keskusteltu. Testi pitäisi kyllä toteuttaa valvotusti ja riittävän tiukoilla kriteereillä, jotta siitä olisi iloa ja jossiteltavaa ja kinasteltavaa jäisi mahdollisimman vähän.
Jokainen jousi puoli tuntia vireessä, jonka lisäksi 20 täyttä vetoa tilleripuussa ja 20 laukaisua tauluun ennen mittausta (tai mitkä luvut tahansa, kunhan ne ovat aina samat). Ammutaan ammuntalaitteella, jossa on tarkasti mitatut vetopituudet ja jolla ammutaan eripainoisia nuolia, joista lasketaan jousen hyötysuhde ja hystereesi. Lisäksi jousen voimakäyrä pitää mitata. Ainakin kaksi erilaista kronoa lisävaloilla. Menee äkkiä tunti per jousi, että mittaukset on tehty, jonka jälkeen päästään pyörittämään Exceliä.
Onhan näistä puhuttu, joo. On kuitenkin kaksi syytä palata vanhoihin aiheisiin. Vanhat konkarit ei enää muista ja uudet tulokkaat ei vielä tiedä.
On selvää, että takavuosien meno, jossa pannaan krono pystyyn ja joukko jamppoja ampuu jousillaan ja nuolillaan, joiden speksit on korkeintaan rudimentaaristi tarkistettu, ehkä 15 laukausta kronon läpi ja laittavat korkeimman lukeman korvan taakse, ei kerro mitään mistään.
Sitten on Tuomon kuvailema objektiivisuutta ja kattavuutta tavoitteleva proseduuri, joka on monin tavoin niin työläs toteuttaa, että homma jää tosi helposti telineisiin, ja nollatulos luimii horisontissa. Kronottaminen on kuitenkin harrastuksen sivuhaaraa: ei-välttämätöntä mitä suurimmassa määrin. Siihenkö ruvetaan rakentamaan ampumakoneita ja upottamaan lisäsatasia? Ehkä, jos metsälle ei pääsisi.
Toteuttamiskelpoinen voisi olla muutaman ampujan kokoontuminen jonkun osallistujan omistaman kronon äärelle, hyvissä valo-olosuhteissa. Kaikki ampuvat samoja testinuolia, joita on kolme eripainoista yksilöä. Nuolet on tehty mahdollisimman hyvin kronon havaittaviksi, eli kokomustiksi. Nuolissa on fyysinen vetopituuden rajoitin, joka on säädettävissä eri vetopituuksille. Jouset on lämmitelty vedoilla ja sitten vetomitattu. Ampujat ampuvat itse jousillaan, tarkkkailun alaisena. Yli- ja alilukemia ei noteerata kuin alaviitteenä. Riittävä määrä vetokontrolloituja laakeja kokeneiden ampujien käsistä kyllä näyttää, missä jousen heitto kulkee. Näinkin aikaa menee helposti tunti per jousi. Porukan pitää olla pieni ja osallistujien dedikoituneita.
Tärkeintä on tutkimuskysymyksen määrittely, koska sen perusteella tehdään mittaukset. Eli mitä oikeastaan halutaan tutkia? Ei riitä, että mitataan vain nuolien nopeuksia, koska se ei vielä kerro paljoakaan siitä, mikä jousi on “paras”. Jos halutaan verrata jännejousta ja yksipuista jousta, niin miten vertailu pitäisi tehdä? Miten verrata Esan 80-paunaista pitkää lonkkaria ja Markuksen siroa ja lyhyttä alle 40-paunaista jännejousta? Tai mitä vain? Ammutaan samanpainoiset nuolet? No ei. Ammutaan 10 graania/per pauna nuolia? Ei sekään toimi mahdollisten vetopituuserojen takia. Ja niin edelleen.
Jotenkin vertailu pitäisi kuitenkin tehdä, koska sehän on koko testaamisen ydin. Mittausten pitää olla vertailukelpoisia ja sopivia mille tahansa jouselle, jotta vertailu voidaan tehdä. Tekemällä kattavat mittaukset voidaan laskea monta erilaista parametria, joista voidaan tehdä päätelmiä.
Erilaisia parametreja:
nuolen nopeus, kun nuolen massa on 5, 10 ja 15 graania per pauna
jousen varastoima energia suhteessa maksijäykkyyteen
jousen varastoima energia suhteessa jousen massaan
jousen hyötysuhde
jousen hystereesi
jousen virtuaalimassa
sekä joitakin muita
Näistä voidaan laskea sitten erilaisia ristiinkytkentöjä ja syy-yhteyksiä.
Minulla on Excel-taulukot valmiina tulosten pyörittelyyn. On järjestely voimakäyrän tarkkaan mittaamiseen, löytyy ammuntalaitteen prototyyppi, nippu testinuolia, krono sekä asentamaton lisävalo siihen. Jonkin verran vielä säätämistä, niin kattava mittausjärjestely on valmis. Pitäisi vaan sitten joskus vetäytyä viikonlopuksi seuran hallille tekemään mittauksia.
Kataja ei ole käynyt mielessäkään jännejousen aihioksi. Oksatonta aihiota taitaa olla lähes mahdoton löytää joten kestääkö oksainen aihio jänteiden alla ? Mielenkiintoinen vaihtoehto jokatapauksessa koska tässä olisi mahdollista tehdä täysin kotimaisista matskuista jännejousi. Katajajaista jännäriä ei ole tullut vielä vastaan näillä frameilla vaikka onhan niitä varmasti tehty.
Pitää jalkautua maastoon etsimään kataja-aihiota. Tähän asti niitä ei ole tullut sillä silmällä katseltua, samalla voisi katsella lylyä myös.
Sorkkaliima alkaa olla jo kuivaa joten kohta pääsee testaamaan millä tavoin se toimii. Siitäpä olisi tarkoitus jänneselkää liimailla ja jonkinlaista laminaattijousta väsätä. Viime vuotinen hirviliima jonka keitin sorkista ja sääriluista on osoittautunut myös hyväksi. En malttanut odottaa edes kahta viikkoa jännetuomen kuivumista/kypsymistä vaan aloitin taivuttelun ja tilleröinnin heti kun oli paino pari päivää sama.
Jännetuomi menee liimaus ja tilleröinti harjoituksena jolla testaan miten komponentit pysyvät kiinni. Tällähetkellä näyttää liima ja liimaus toimivan. Tilleröinnin tunaroin niin että sain siihen saranan alun luontaiseen rekurviin joten lyhensin sen 120 cm pituuteen. Luin vasta sen jälkeen ohjeita miten kannattaa edetä tilleröinnissä. Jänteiden määrä oli myös liian pieni, seuraavaan niitä laitan enemmän.
Laakeja on jo pari sataa alla. 21" vedolla 36# joten keveni yllättävän paljon kun korjailin saranan alkua pois. Vielä ei ole puristusmurtumia mutta ehtiihän ne vielä tulla kunhan rääkkään sitä lisää.
No täh. Minä olen kaksikin katajajännejousta tänne postannut. Enemmänkin on tarkoitus tehdä, mutta tuossa on nyt nuo. Ehkä ensi kerralla vähän pidempi jousi paksummalla lapaprofiililla ja yksi pohjois kalifornian tyylinen jousi esim. hupa. Itseasiassa tuo lyhyt 90-100cm jousi oli tarkoitus nyt talvella tehdä.
Tein siinä selkeän virheen että jaoin jänteet tasaisesti jousen selkään enkä laittanut paksummin taipuviin osiin. Kahvassa näytti olevan paksuimmin. Tillerille en enää tee mitään.
Setti heti jänteeltä oton jälkeen. Suoristuu lähes kokonaan myöhemmin.
Riippuu siitä mihin rajan vetää. Kotimaiseksi puuksi voipi lukea minkä tahansa puun mikä tällää kasvaa koska missä juuret siellä koti on erittäin yleinen katselmus niille jotka vain näkevät metsän.
Se, että mikä luetaan alkuperäis lajiksi on sitten ihan jotain muuta vai onko ainoastaan jääkauden jälkeinen kasvisto keluutettavissa?
Katajaa en mainunnut kun yhtään hyvää ja toimiva en muista nähneeni. Joku pohjoismainne runo se taisi olla missä puhuttiin vaskiselkäisestä jousesta jonka silloin Vanhapihan Mynis ajoilla Toni B kanssa uumoilimme juurikin jänne seläksi.
Tallipoika kirjoitti: Kataja ei ole käynyt mielessäkään jännejousen aihioksi. Oksatonta aihiota taitaa olla lähes mahdoton löytää joten kestääkö oksainen aihio jänteiden alla ?
Ihan oksaton voi olla mahdoton, mutta pistemäiset pikkuoksat ei paljoa haittaa. Jousipajalla Klaukkalassa yksi kaveri tekee jousta katajasta ja on kyllä löytöänyt upean, miltei oksattoman yksilön siihen. Tullee hyvä, povaan minä.
Otsikkona oli: Jännejousen valmistus ja sen syvin tarkoitus.
Vastauksena selkeästi: Että se kronottaa lujat lukemat…
No joo, mutta toki meitä kiinnostaa käsitöittemme suorituskyky. Olen suht yksinkertaisen kronottamistestin kannalla ilman amuntalaitetta jne. Jousen ikä vaikuttaa aika paljon myös. Jännejousikaan ei vanhetessaan enää ole sama kuin ensimmäisten vuosien tenhossaan oli. Mulla uusin jännejousi on puolitoista vuotta ammunnassa ollut. Sellainen on toisaalta asettunut hyvin, eikä anna kerskoja “uutuudenjäykkiä” lukemia. Toisaalta ei ole ampujan kaltainen vanhuskaan vielä.
Jousia tulee tehtyä paljon vähemmän kuin esim vuosina 2011-2016 välisenä jaksona per vuosi. Harva jousi on hajonnut ja hyllyn 26 tappia ovat kaikki täynnä ja useilla on tuplapuu tai jokin työvaihekeppi lisukkeena. Ei sitä vanha koira ehdi ajaa jousia enää tutuksi mahotonta tahtia itelleen. Jos lasten lahjajousia ei lasketa, niin melkein 1-2 enää on tehtynä viime vuosina. Jousipajan vetäminen tyydyttää valtaosan tekemisinnosta. Siellä saa puljata, auttaa ja fundeerata kyllikseen, vaikka on vain 3 tuntia viikossa.
