Ameriiikan intiaanien jälessä kokeillaan tämmöstäkin. Ja sehän toimii kuin unelma!
Katajaa ja hirven jalkajänteitä, 127cm pitkä, todella miedosti reflexiä (5cm) ja leveyttä 45mm. Eli myöskin hurjasti alirasitettu. Pidemmällekin voisi vetää, mutta katsotaan kuivemmalla. Kivasti lentää nuoli ensimmäisestä jännejousesta!
Jänteitä on 60-70g, kahvassa lehmän nahkaa, jänteenä pellavaa. Tällä ammuin petikon vaiston tänä vuonna. Kaverina nuolet syreenin vesoista 24". Tuli kivat nuolet syreenistä, pitääkin tehdä vielä muutama lisää niin ammun noilla nuolilla syksyllä. Saa nähdä tuleeko toinen katajajännejousi niitä lennättämään.
Kävi ahnaasti kapeamman veljen kanssa, kun paahdoin vatsaa jänteet paikallaan. Siinä oli speksit aikalailla hurjemmat, 40# @22", 122cm ja reflexiä piti lähes 10cm. Liimaus valmistuu parin viikon päästä.
Näillä kokemuksilla selvää on, että tulen tekemään lisää katajasta jännejousta!
Joukossa on vielä yksi kuva tuosta leikkurinuolesta, minkä tein petikon vaiston läpäisyrastia silmällä pitäen. Se on myös syreeniä. Leikkuri vannesahan terästä, 1,8mm.
Nätti jousi! Kataja ja jänne on muikea kombo, sekä suorituskyvyn että fiiliksen kannalta. Jousi on tosiaan alirasitettu. En hämmästyisi, jos sinäkin Jere toteaisit empiirisesti, että miedot paunat ja vähän vähemmät käyryyden säteet ja jännekulmat rulettaa, kun jousella on tarkoitus osuakin. Nuolihan ei muussa kuin pituusammunnassa tee mitään ennen kuin osuu. Vihaisesta jousesta lähtevät kipakat energiat menevät pummeissa ihan harakoille.
Nuo muovinokkia kanavoivat nokkivärit ovat kyllä illouden ytimessä tyylillisesti
Kiitos! Joo, osuuhan tuolla ihan kivasti, mutta en mä nyt hirmuista eroa huomaa. Reflexiä ja rekurvia on kiva olla jousessa niin viimeisetkin tuumat on mukavia vetää. Ärhäköillä jousilla on kivaa ampua vaikka ei osuisi!
Ei muuten tullut mitenkään mieleen että muovinokit näyttää samanlaisilta. Hah! En ole nimittäin koskaan omistanut sellaisia. Viinessä tunnistaa kivasti nuolet noin.
Tosiaan huippuvempeleitä saa katajasta ja jänteestä. Hyvälaatuista materiaalia riittää suomen maassa.
Jereltä taas upea jousi! Alkaa muuten käsiala olla vähitellen tunnistettavissa. Ja on muuten todella pitkä aika edellisestä foorumilla esitellystä katajajännejousesta.
Kiitti vaan! Tuommoinen recurvin käkkyrähän se mun vakkari on. Pitää olla potkua! Lämpökikkailut on niin mukavia tehdä, että niistä en taida luopua vielä hetkeen.
Katajajännejousia ei tosiaan näy. Jenkeissä sitten onkin jos minkälaista ja hurjilla taipumilla.
Hyvä käkkyrä. Katajassa jänteiden kera on mielyttävyytensä, jos myös hankaluutensa. Jänteiden kerakin kataja on rapsakka puu kuivimpina aikoina. Loppukesän ja syyssäiden vallitessa ihana.
Mulla on ollut 2 katajajännäriä ja ne olivat kyllä kivan lempeitä vedellä. Toki taitotietotaso oli alhaisempi silloin ja voisinkin vielä hakea katajasta uutta kokemusta kun kokemusta on kertynyt. Onhan pusikkomainen pikkupuumme hyvin yleinen ja saatava aines. Lapsuuden kaaripyssyperinteitä unohtamatta.
Kiitos. Meinaatko että murtuu jänteiden alta kuivalla kelillä? En muuten ole ihan kärryillä, että mitä vaaditaan jännejousen selkärikkoon. Ainakin kuvittelisin että kovat puristusmurtumat vatsaan.
Jos ärjyä B-rekurvia haluaa tehdä katajasta, niin pitää tehdä leveä. Vatsan paahtaminenkin auttaisi.
Kokonaisuutena niin pehmeä ja hyvän tuoksuinen puu veistää, että helposti nousisi lemppariksi tehdä jos olisi jänteiden saatavuutta hieman enemmän.
No nyt syksyllä pitää olla hököllä hirvenjänteiden kanssa.
Minulla on myös katajaa työn alla ja tiedonhankinta hommasta meineillään… Kataja on noin 170 pitkä, oksaton aihio noin 10cm halkaisian katajasta. Kuvia voisin myös laittaa kun projekti alkaa edistymään. Jännekikkailua olisi kanssa kiva ruveta harrastamaan. Mistä ihmiset hommaavat jänteensä?
Nämä jänteet taisin saada tutulta metsästäjältä. Suosittelen harjoittelemaan puujousia ennen jännejousta. Muuten tulee nimenomaan sitä kikkailua, eikä välttämättä toimivaa jousta…
Myöskin joku toinen puulaji olisi anteeksiantavampi kuin kataja. Katajasta ei tee luotettavaa jousta kuin jänneselystettynä.
Kokeile vaahteraa, pihlajaa, koivua, saarnea, tammea, jalavaa, tuomipihlajaa, syreeniä. Pihlaja tai koivu on todella helposti saatavilla ja niistä tekee ihan hyvin 30 paunaisen jousen ensi hätään opiksi.
Edelliseen katajajouseen tein silkistä selän, ettei raksahtaisi ja hienot tipit kärjissä. Sillä on ammuttu pari vuotta, mutta ei ole varsinaisesti mikään näyttelykappale. Muutenkin tuo kataja on aina pikkupojasta astti vedonnut. Joten kokemusta on katajan heikkouksista enempi kun muiden lajien vahvuuksista. Mutta täydellistä puuta ei voi olla käyttämättäkään
Katajasta pitäisi kyllä tehdä taas jännejousi. Joskus esihistorian pimeydessä tein yhden, mutta katkaisin sen eräänä metsästysaamuna, kun laitoin sitä vireeseen. Vika ei ollut katajassa vaan käyttäjässä. Tässä kuvassa ammun kyseisellä jousella Kuralassa vuonna 2006. Vetopituus ei kyllä näköjään pysynyt Jeren maltillissa mitoissa, joten jousesta katosi paras puhti vuosien kuluessa. Jänneselkä jaksoi joillain lailla pitää muotoa yllä, vaikka myötäkäyristymistä tapahtui.
Katajasta voisi tehdä semmoisen miwok-intiaani (vai mikä se oli?) jousen. Vai hupa, vai karuk. Niitä metsäintiaanien jousia kuitenkin. Jotain alle metrisiä, mutta 50-60mm leveitä.
Mulla ois yks aihiokin sitä varten, pitäis vaan jänneselystää oikeastaan.
Eri asia on tekeekö sillä mitään… Mutta olispa kiva kokeilla.
Ite tilleröin uudestaan kevään jälkeen ton mun oman kataja jännärin ja tuli aikapaljon jäykemmäksi.
Kataja jänne kombo on kyllä aika passeli, vaikka en ookkaa muita jännejousia tehny.
Yksi sellainen Länsirannikon tyylinen tehtiin Klaukkalan jousipajassakin viime kautena. Pitääpä laittaa kuvia. Saarnesta Jukka sen teki. Nätti tuli.
Katajaa muistan lukeeneeni heidän käyttäneen Californian seudulla.
Meinaatko että murtuu jänteiden alta kuivalla kelillä? En muuten ole ihan kärryillä, että mitä vaaditaan jännejousen selkärikkoon. Ainakin kuvittelisin että kovat puristusmurtumat vatsaan.
Mutta olispa kiva kokeilla.