Onhan näistä puhuttu, joo. On kuitenkin kaksi syytä palata vanhoihin aiheisiin. Vanhat konkarit ei enää muista ja uudet tulokkaat ei vielä tiedä.
On selvää, että takavuosien meno, jossa pannaan krono pystyyn ja joukko jamppoja ampuu jousillaan ja nuolillaan, joiden speksit on korkeintaan rudimentaaristi tarkistettu, ehkä 15 laukausta kronon läpi ja laittavat korkeimman lukeman korvan taakse, ei kerro mitään mistään.
Sitten on Tuomon kuvailema objektiivisuutta ja kattavuutta tavoitteleva proseduuri, joka on monin tavoin niin työläs toteuttaa, että homma jää tosi helposti telineisiin, ja nollatulos luimii horisontissa. Kronottaminen on kuitenkin harrastuksen sivuhaaraa: ei-välttämätöntä mitä suurimmassa määrin. Siihenkö ruvetaan rakentamaan ampumakoneita ja upottamaan lisäsatasia? Ehkä, jos metsälle ei pääsisi.
Toteuttamiskelpoinen voisi olla muutaman ampujan kokoontuminen jonkun osallistujan omistaman kronon äärelle, hyvissä valo-olosuhteissa. Kaikki ampuvat samoja testinuolia, joita on kolme eripainoista yksilöä. Nuolet on tehty mahdollisimman hyvin kronon havaittaviksi, eli kokomustiksi. Nuolissa on fyysinen vetopituuden rajoitin, joka on säädettävissä eri vetopituuksille. Jouset on lämmitelty vedoilla ja sitten vetomitattu. Ampujat ampuvat itse jousillaan, tarkkkailun alaisena. Yli- ja alilukemia ei noteerata kuin alaviitteenä. Riittävä määrä vetokontrolloituja laakeja kokeneiden ampujien käsistä kyllä näyttää, missä jousen heitto kulkee. Näinkin aikaa menee helposti tunti per jousi. Porukan pitää olla pieni ja osallistujien dedikoituneita.
