Tai kolme hienointa/parasta jousta, koska yhtä on niin vaikea valita ja jotkut tekevät hyvin monenlaisia projekteja: Jalkajousi, laminaatti, puujousi, jännejousi…
Laita kuva jousesta ja jos löytyy myös vetokuva/kuva jossa ammut jousella niin vielä parempi.
Kukin saa päättää kriteerinsä itse.
Jousi voi olla: Kaunis. Toimiva. Käytännöllinen. Paras ammuttava. Riistaa kaatanut eniten. jne…
Jousen ei tarvitse olla millään tavalla historiallinen kopio ollakseen lempijousesi. Toki se voi olla toisinto historiallisesta jousesta. Ainoastaan että se on tekemäsi ja jousi johon olet todella mieltynyt ja se on yhä ehjä. “Paras” jousi ei voi olla rikkinäinen jousi. Tämä kiinnostaa oman käden jäljen jättäjää ja mitä kukin omassa tekemisessään arvostaa. Aina ne on kesken ja puutteellisia, tiedän. Itse en ole ainakaan saanut aikaiseksi 100% tyydyttävää tulosta.
Valinta ei ole helppo jos on tehnyt paljon jousia, mutta kolme max.
Kiitän, olen utelias.
Monet jouset jotka jäävät pois ovat oikein toimivia, mutta nämä kolme ovat olleet joko jonkinlaisia onnistumisia tai ainakin uusien jousien tekemiseen avaavia oivalluksia.
Täytyy kyllä omat parhaat laittaa tänne, jahka pääsen selaamaan kuva-arkistoani. Parhaitahan yleensä ovat ne viimeisimmät ja käytössä olevat. Ainakin nyt näyttää siltä, että juuri valmistumassa olevat olisivat sellaisia ja päihittävät edelliset lemonwood-vatsaiset Stratocasterit ja Corona II:n.
Tämä siksi että oli kaikkein pisin jousi projektini ja ensimmäinen nahkaliimaus/laminaatti. Tuli opittua paljon . Paljon jäi tietysti myös paranneltavaa mutta tykkäsin ! Toinen sakara nyt irronnut punoksen alta. Kestää ampua mutta jääkööt hyllyyn. 59#@24"
Toiseksi tämä mölle. Suorituskykyisin tekemäni laitos ja eniten varmaan yksittäisiä laukauksia kestänyt jousi. Vieläkin toiminta kunnossa, viimeksi ammuin Liedossa 2020 253m pituutta ja sen jälkeen hyllyssä koristeena. Tuskin käytän enää. Jotain 48#@28" taitas viimeiset mittaukset olla. Korjattu selkärikko siinä nyt.
Kolmantena mua kuumottelis tätä uusinta marjakuusi hedebyä hehkuttaa hienoksi mutta se on vielä vähän epävarmaa että onko se hyvä niin ehkä tämä mun viktoriaaninen nahkaliima laminaatti vie kolmannen paikan. Tämä on hyvä ampua. Tykkään kovasti myös ulkoisesta olemuksesta! Noin 48#@28"
Pitääpä miettiä vielä, ylivoimaista suosikkia ei ole.
Tähän väliin täytyy kyllä sanoa, että tuo mölle-kuva on upea! Hieno on myös lonkkarikuva. Mikalla on hieman samankaltaista, luontaista silmää kuvaamiselle kuin Mikkellä.
Ei oo mulla kovin montaa jousta vielä vyön alla, mutta tästä oon tykänny eniten tähän mennessä.
Kiva tilleri ja primitiivisen kaunis.
Kataja/hirvenjänne jousi, Ranelta taisin saada jänteet kyseiseen jouseen aikoinaan.
Vieläkin pelittää ilman ongelmia!
Parhaan tai mieluisimman jousen valinta on hankalaa. Jokusella jousella on tunnearvoa niillä ammuttujen MM- ja EM-titteleiden johdosta ja jokunen on muuten vain kiva katsella ja käsitellä. Ehkäpä parhaat jouseni tällä hetkellä ovat Bambu-Cumaru-Lemonwood-jouset, jotka olen ristinyt Stratocaster I ja II nimillä. Näiden kanssa tulos- ja osumatarkkuuteni on pappaiästä huolimatta petraantunut huomattavasti. Kolmanneksi nostan samasta muotista tulleen Bambu-Bulletwood-Lemonwood-jousen, joka sai leiman Corona II. Kaikki ovat yli 71" pituisia ELB-tyylisiä jousia ja muut tiedot löytyvät kuvista. Jousten arvojärjestys saattaa muuttua, kun saan nyt viimeistelyssä olevat jouset ampumakuntoon. Toinen on Bambu-Koristeomenapuu-Osage Orange ja toinen Bambu-Bulletwood-Osage Orange. Molemmat myös reippaat 71", ensin mainittu 83 lbs @ 28" ja toinen 86 lbs @ 28".
Vanhoja kuvia kaivelin…vuosi 2014 ja kurjenmiekka.
bambu koivu luotipuu laminaatti, punokset friisiläisen jouhia. pituutta taisi olla 1500mm ja 65lbs.
Valtavan tasainen veto ja nopeaheittoinen. Ei tarvinnut osata ampua kun jo osui:)
Tällä jousella tuli lyötyä lasikuidut petikossa ja viimeinen taisto oli yr. missä sitten toinen lapa sortui
viimeisillä sarjoilla 60jaardilla.
Tätä jousta on IKÄVÄ!
Lehtiksen taattua laatukamaa koko setti. MyyntiFirmassa sanottaisiin että työn laatu on riittävää, nyt vain massatuotanto käyntiin… Jotenki näyttää aina silmään hyvältä kun puut ovat reilusti eri värisiä. Ylimmän Stratocasterin viretilleri miellyttää silmää.
Hirven jousi on hieno heppajouhineen, mutta jos se on mennyt poikki se ei ole paras jousi (enää).
Ootko Hirvi aatellu rykästä toisinnon tuosta? Itsellä on pari jousta joissa oli jotain mielyttävää, mutta myös jotain vikaa, niin toisinto trimmauksin on käynyt mielessä. Laiskuuttani ihan kopiota en ole kuitenkaan ryhtynyt tekemään.
Muistan että Hirvellä on sellanen “peikko” tai mikä “örkki” se oli… taisi olla pähkinää. Kuhmuraisista kuhmuraisin, mutta just siksi kiinnostavan hieno.
Juri…Mikke…Tuomo…Jere… ja muutkin, kaarta kehiin.
Sain tänään nuo uusimmat testattua perusteellisemmin ja nyt kyllä noiden jousteni rankkaus meni uusiksi. Jouset toimivat hienosti! Laminaattien liimauksessa tehty vastakaari suli tavalliseen tapaan näillä paunoilla suoraksi, ei ainakaan vielä enempää myötistä. Osage pistää paremmin hantiin kuin lemonwood. Tilleriero 25 cm kahvasta mitattuna vielä vajaa sentti, josta se kokemukseni mukaan pienenee käytössä vähän, eli onistuin siinäkin. Nämä osagevatsaiset jakavat nyt sijat 1 ja 2 pudottaen lemonit sijoille 3-5.
Mielellään, pitäisi päästä vaan ulos kuvailemaan. Nyt pystyy jotain räpsyjä terassilta ottamaan, mutta ei kehtoo. Vaikka täällä hitokseen kuvia mun jousista onkin niin eipä oo ihan kaikkia!
La Salvadora. Ohiossa vuonna 2009 kiireessä tehty jousi, kun sen hetkinen metsästyspyssy katkesi kesken metsästyskauden. Ammuin tällä ensimmäisen valkohäntäpeurani heti ensimmäisenä metsästyspäivänä. Tarkempaa juttua vanhalla forumilla. Mallin otin Ohiosta löytyneestä historiallisesta shawnee-jousesta, joka on esitelty Jimm Hammin ja Steve Allelyn Pohjois-Amerikan intiaanijousista kertovassa kirjassa. Jousen jäykkyys uutena 54# ja materiaali punatammea. Nykyisin eläkkeellä. Jousi taipui vähän liikaa kahvan kohdalta ja kahvan molemmin puolin tuli puristusmurtumia.
Tämä primijousi taisi meikäläisistä kaataa virallisesti ensimmäisen valkohäntäpeuran. Tämä arvo henkilökohtaisen tunnearvon lisäksi.
Muistan sulta myös hienon valkotammijousen, sekä komean Apache jousen toisinnon (replican). Apache jousessa oli muistini mukaan mahoton veto puujouseksi ja (jännekulma aukesi yli 90 astetta) jousen pituuteen nähden. Muistikuva on että oli myös oikein kaunis tilleri.
Varmaan oli ensimmäinen foorumin aktiivikäyttäjistä. Suomalaisista nykyajan jousimetsästäjistä Petri Kokkinen ampui Floridassa valkohäntäpeuran jo 90-luvulla itsetehdyllä primijousella. Valkotammesta en ole jousta muistaakseni tehnyt. Eurooppalaisesta tammesta tein ensimmäisen jännejouseni, mutta se on jo poikki. Sen lisäksi olen tehnyt toisen punatammijousen jälkimmäisellä Amerikan reissulla 2014. Sillä ammuin toisen valkohäntäpeurani. Muita tammijousia en ole tehnyt.
Jänneselystetty B-mallinen apassi-jousi. Ei ole varsinainen repilika, mutta vaikutteita on otettu Hammin ja Allelyn intiaanijousikirjasta. Hikkoria, pituus 120 cm. Jäykkyys jotain 50-55 # @ 60 cm. Kädensijan punokset tehty hirven selkäjänteellä. Tälläkin on ammuttu yksi majava ja taisin kerran osallistua myös Turun preeriajousikisaan. Ihan täydessä käyttökunnossa. Pintakäsittely on vieläkin tekemättä…
Tässäpä yksi huippuyksilö, oikein mojova jousenteollinen onnistuminen. Jos pirusti tusaa, katkoo, höylää, liimaa ja yhdestä tulee tämmönen, niin pitää vähän tuulettaakin.
Kyseessä siis sama jousi joka “triple IPA” ketjussa ja täällä esiintyy. Vaahtera-valkotammi-ipe laminaatti, nahkaliimattu, vesipuhvelinsarvinokein ja samettikahvalla. Pellavajänne.
49# @ 28".
Nyt jo veteraani vaikka vasta 23.5 täyttää 1v. Nimittäin profiilista ei uskoisi että nuolia on tahkottu tosi paljon tauluun ja maastoon tällä. Arvioita olen heittänyt että 15000 rikki, voi olla enemmänkin. Muistaakseni nyt viides pellavajänne menossa, jotka kuluu siinä 3000-5000 laukauksen maastossa katki yleensä.
Sinällään hauska tarina, että alunperin jousi oli tuommoinen kronotuskokeilu ja vähän kolho - ei mikään leppoisa taulujousi. Myös käsille täräytteli vähän, kun taipuma-alat on pitkät. Mutta sitten otin vaan asiaksi että aloin ampua ja niin alkoikin osua. Tällä ammuin 205 pistettä 60 nuolen korona-ajan harkkakisassa ja parit maastoradat kiersin muunmuassa keuruulla ja petikossa.
Eikun pitkää ikää jouselle. Mikäpä tuota estäisikään, kun noin eloisa on. Pitää vielä samat 3-4cm refleksiä kuten uutena.
