Monille tutut kuvat.
Nyt löytyi jo koko kirja.
Evgeny tulkkamaan!! 
ftp://fulltext.mubis.ru/fulltext/LukOblasBeresto/original/LukOblasBeresto.pdf
2 tykkäystä
Miks tuo linkki ei toimi… Suojaamaton osoite niin johtuiskohan siitä.
Copypastella sitten vaan osoteriville.
Katos vaa?? En osa auttaa tässä asiassa. Mää muuta osaa kuin maalata tekstin ja kopioida
Kiitos Mikke! Aiemmin on ollut kuvat sekä teksti erikseen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin koko kirjan originaaliasussaan. Vielä kun joku tekisi käännöksen…
Näitähän pitäisi tosiaan alkaa tekemään, kun ohjeetkin on… Ja ties kuin pitkään pyörineet netissä. Facessa oli muutamia kommenttejakin tekovaiheisiin. Eniten keskustelua herätti laminoinnissa käytetty liima, kalaliimaa, nahkaliimaa vai peräti koivuntuohiterva/pihka?
Kasvikuitujänne oli, olisiko sitten nokkosta?
Päksähti päähän tähän asiaan liittyen, että jos nahkaliiman tekee rautapadassa, niin eikös se liima mene mustaksi?
Tästähän oli aikanaan vääntöä facessa, että ei voi olla nahkaliimaa kun on noin tummaa, josta syystä jotkut ehdottivat tököttiliimaa. Eli liekö sittenkin nahkaliimaa?
Tässä kuvassa näkyy parhaiten tuon miehen käyttämä astia. Se ei ole pata vaan rauta kauha. Toki ukon takana ja sivuilla on 4 iso katilaa sekä jokunen purkki ja olisiko tuo vaalea vaikka saviruuku.
Yksi venäjän kielinen kaverini kerran tuon liimasanan minulle yritti kääntää ja kyseessä on eräänlainen hartsi rasva. Se ei ollut niinkään liimaamisen vaan tuon selkäpalan (koivun) notkistamiseen niin, että jämähtää tuohon haluttuun muotoon veistämisen jälkeen kun hiilillä sitä ensin kuumentaa. Itse liima on minulle vielä vähän pimennossa. Täytyy yrittää saada vielä uusi käännös tästäkin aiheesta.
U. T. Sireliuksen mukaan (kts. Die Handarbeiten der Ostjaken und Wogulen) hantit ja mansit käyttivät eläinliimaa muun muassa jousen kasaamiseen sekä jänteen kovettamiseen. Liiman valmistukseen käytettiin sammen uimarakkoa, särjen ja ruutanan silmiä, särjen suomuja, hauen mätiä ja peuran sarvia sekä jänteitä.
Donnerin mukaan (Ethnological notes about the Yenisey-Ostyak) sterletistä valmistettua liimaa pidettiin parhaana jousenrakennuksessa.
Sampi on edelleen se ykkös valinta nykyäänkin.
Sterletti on sampikala:
Käytettiinkö selkä- ja vatsapuoliskojen liimauksessa uritusta apuna?
Joitain raapuja kyllä löytyy. Meillä nyt ei vain ole noita selkäpaloja missään. Vain vatsapaloja löytyy. Kokonaiset jouset ovat sitten uudemmalta ajalta ja niistä en tiedä onko kukaan koskaan katsonut sisään.
U. T. Sireliuksen suom.-ugr. muistiinpanot 1898-1900. (Osa) I. Museoviraston arkisto:
Sivu 234 […] Jäykkähaarainen jousi tehtiin voitelemalla jousen lylypuolen ulkopintaa (ei sitä pintaa, joka on koivua vasten) pihkalla ja paahtamalla tulella, että pihka menisi sisään. Voitelu ja paahtelu uudistettiin aina siksi, kunnes arveltiin jousen olevan tarpeeksi jäykkä. Koivupuoli jousta ei sanottavasti lisää jäntevyyttä; se liitetään lylyyn vain tämän tueksi ja estämään sen taittumista. […]
2 tykkäystä
Näitä vanhoja muistiinpanoja on aina mielenkiintoista lukea, mutta joka kerta pyrkii sama asia esille; miten se oikein pitäisi tulkita.
U. T. Sireliuksen suom.-ugr. muistiinpanot 1898-1900. (Osa) II. Museoviraston arkisto:
Sivu 380 […] liima: el’em; valmistetaan: karassin silmistä; ruokkiessa kerätään nämä silmät ja levitetään auringon paisteeseen ropeisiin ja laudoille kuivamaan; kun tarvitaan keitetään vähässä vedessä noin puoli päivää kunnes vesi on kiehunut kaikki pois ja liima on valmis; keitetään liima myös salvattoman porohärän talvisissa sarvista - mistä osasta tahansa; keitetään noin puoli päivää vedessä; tunnustetaan sormella liuosta; kun arvellaan olevan tarpeeksi paksua, otetaan tulelta ja liima on valmis; sarvi leikataan poron päästä samaan aikaan kuin liima keitetään; keitetty liima hyyty ja leikataan kappaleisiin, tarpeen mukaan keitetään ne uudelleen juoksevaksi liimaksi; […]
1 tykkäys
Linne, C.v.L (suom. Itkonen, T.). 2., tarkistettu painos. 1993. Lapinmatka 1732. Karisto, Hämeenlinna.
Sivu 158 […] Käsijousi tehdään liimaamalla yhteen lylyä ja koivua. Liimaa tehdään seuraavasti. Suuria ahvenia nyljetään, nahka kuivataan, liotetaan sitten pienessä määrässä kylmää vettä sen verran, että voidaan suomustaa, otetaan 4-5 nahkaa, pannaan ne rakkoon tai kääritään tuoheen, niin ettei niihin pääse vettä, pannaan pataan ja keitetään kiviä painonaan, jotta ne eivät nousisi kellumaan. Tällä liimalla, joka ei koskaan irtoa, jousen molemmat osat liimataan yhteen remmillä sitoen niin, että latera sibi appropinquat [sivut painuvat toisiaan vasten].
4 tykkäystä
Tällä liimalla, joka ei koskaan irtoa…
Tämä on sitte SE liima. 
The LIIMA!!
“Ravennalainen pappi Francesco Negri (1623-1698) matkusteli laajalti Skandinaviassa vuosina 1662-1666.”
Negri, Francesco; De Anna, Pauliina ; Lindgren, Lauri. Matka pohjoiseen jonka teki ja kuvasi ravennalainen Francesco Negri. [Turku] : Scripta Manent 2014.
Sivut 66-67 […] Lappalaisten tavanomainen ase on jousipyssy, joka on niin suuri, että jos sen toisen pään asettaa maahan, se ulottuu joskus toisesta päästään ei ainoastaan pään korkeudelle vaan myös muuta kansallisuutta, ei ainoastaan lappalaista, edustavan keskikokoisen miehen vartalon jatkoksi nostettujen käsivarsien korkeudelle. Asetta voisi kutsua jouseksi, toisin sanoen kaarevaksi, vain silloin, kun sitä jännitetään, kun siis voimakas käsi vetää sitä ammuttaessa, koska muutoin se on melkein suora. Ainoastaan sen keskikohdassa on hieman sisäänpäin taipunut kohta, jota tarvitaan vasemman käden otetta varten. Näin ollen sen päästä päähän kiinnitetty jänne melkein koskettaa koko matkalta kaarta ja pääasiallisesti siitä kohdasta, josta otetaan ote kädellä. Siitä johtuen jousi toimii tukisauvana lappalaiselle, joka taittaa matkaa maata pitkin. Yhden ainoan puulajin on havaittu olevan muita soveliaampi jousen rakentamiseen, toisin sanoen suomännyn, joka kasvaa pienikokoisena vesissä ja soisissa paikoissa ja enimmäkseen viistoon eikä suoraan, niin kuin muut puut. Sillä puolella, joka on veteen päin, vesi suo sille sellaisen ominaisuuden, että siitä tulee erittäin kovaa, niin että mikään muu puu niillä seuduilla ei voi olla verrattavaissa siihen. Lisäksi kokemus opettaa heille, että jousi katkeaa joskus keskeltä kädensijan kohdalta jänteeseen päin. Se ei tapahdu niinkään silloin, kun jousta jännitetään voimakkaasti, mikä tapahtuu hetkessä, vaan silloin kun se päästetään, toisin sanoen kun nuoli ammutaan, mikä sekin tapahtuu hetkessä. Siksi he kaivavat jonkin matkaa tuota kaaren kohtaa ja ujuttavat sen sisään palan toista, pehmeää ja taipuisaa puuta, toisin sanoen koivua tai sentapaista. Yhdistettyään sen kunnolla kaaripuuhun, niin että se näyttää yhdeltä ainoalta, he ensin kiertävät sen ympärille tiukasti pitkiä kahden sormen levyisiä koivun tuohen sisäosasta leikattuja kaistaleita, jotka ovat ohuita kuin pergamentti. Koko kaari peitetään niillä, eikä siitä jää paljaaksi mitään muuta kuin päät, jotka jännittävät jänteen, joka on hamppulankaa. En tiedä, miksi lappalaiset haluavat hankkia sitä muilta, kun he sen sijaan voisivat itse tehdä jänteen suonilangasta. He valmistavat nuolet pehmeästä ja keveästä, pikkusormea ohuemmasta puusta, jonka toisen pään he varustavat terävällä kaksipäisellä rautakoukulla ja jonka toiseen päähän he sovittavat niin sanoaksemme siivet, toisin sanoen sulat, joita tarvitaan nuolen lennättämiseksi vauhdilla ilmassa, samalla tavoin kuin aiemmin niitä tarvitsi lennossaan kotka, josta ne on enimmäkseen otettu. […]
7 tykkäystä
Middendorff, A. T. von. 1953. Auf Schlitten, Boot und Rentierrücken. F.A. Brockhaus, Leipzig.
Der Bogen der Taimyrsamojeden schien auf den ersten Blick außerordentlich einfach; trotzdem gehörte doch erfahrene Kunstfertigkeit dazu, ihn herzustellen. Das Holz harziger Wurzeln der hochnordischen Lärche mußte das Material dazu liefern. War dieses Holz zweckentsprechend zugerichtet, wurde es mit Hilfe von Quappenleim mit Birkenhorke zierlich überklebt und dadurch teils gefestigt, teils vor Durchnässen geschützt. Die erfahrungsgemäß scwächsten Stellen der Wölbung kräftigte man durch vervielfachte Umwicklung mit Birkenborke. Schließlich verlieh ein Steg an jedem Ende größere Elastizität sowie auch die richtige Verteilung der Anspannung auf die einzelnen Abschnitte. Der Bogen wurde nämlich nicht, wie Laien vorauszusetzen geneigt sind, nach der Richtung seiner konkaven Seite, sondern zur konvexen hin gespannt.
[Suom. A. Kolehmainen; “Perinteellistä suurriistan pyyntiä Länsi- ja Pohjois-Siperiassa”]
Ensisilmäyksellä Taimyrin samojedien jousi on näennäisesti varsin yksinkertainen. Kuitenkin tästä huolimatta vaaditaan paljon kokemusta ja vaistoa, jotta sitä varten osattaisiin valita puu pohjoisimman lehtikuusen pihkaisesta juuresta. Lisäksi koko kaari koristetaan madeliimalla liimattavilla tuohilla, jotka osaksi vahvistavat ja osaksi suojaavat puuta kosteudelta sekä varjelevat sitä menettämästä joustavuuttaan. Kokemuksen perusteella heikoiksi tiedetyt kohdat kiedotaan tuohella. Lopuksi talla kaaren kummassakin päässä antaa kaarelle enemmän jäntevyyttä ja jakaa jännitteen tasaisesti eri osien osalle. On huomattava, että kaarta ei jännitetä sen kaareutuman osoittamaan suuntaan, kuten outo voisi luulla, vaan päinvastaiseen suuntaan.
4 tykkäystä