Euraasian Ugrijousi

Tuohan vaikutti yksityiskohtaisen hyvältä käännökseltä.

Matkamiehien asiantuntemus jousista ei selvästi ollut kovin suurta. Hienoja kertomuksia silti!

Taitaa olla ensimmäinen kerta kun näen juuren mainittavan kaaren materiaalina. Kuusen oksat aina välillä välähtelevät siellä lylypuolella samaten mahdollisesti lehtiikuusen. En muista koskaan nähneeni kovin pitkää suoraa pätkää kummankaan oksistossa, joka ei tietenkään tarkoita etteikö sellaisia saattaisi olla.

Finsch, O. 1879. Reise nach Westsibirien im Jahre 1876. Berlin. Sivut 399 ja 522.

[…] Ostjakkien (ostiak. “Jogi”) jouset ovat yleensä erittäin tarkkoja ja sieviä. Ne ovat valmistetut liimaamalla yhteen koivua ja lehtikuusta, ja toisinaan peitetään tuohella. Jänne on punottu hampusta ja peitetty pihkalla. Välttääkseen jänteen palautumisen aiheuttamat vammat ampujaa sitoo yleensä poron sarvesta tehdyn pitkänomaisen pyöreän levyn (ostiak, “Joschkar”) vasempaan käteensä peukalon eteen tueksi.

Jousien pituus vaihtelee 5 ja 6 jalan välillä. Yleensä käytetään 2½ - 3 jalkaa pitkiä puusta tehtyjä nuolia (“Njol”), joissa on jaetut haarukanmuotoiset kärjet. Perässä on 2 - 4 riviä sulkia, jotka on enimmäkseen saatu metson pyrstöstä. Näitä nuolia käytetään pääasiassa kettujen ja suurriistan metsästämiseen, kun taas oravia varten käytetään puusta tai luusta tehtyjä tylppiä, nupin muotoisia kärkiä, jotta turkki ei vahingoitu. Vesilintuja varten käytetään nuolia, joissa on raudasta tehty peitsimäinen kärki ja joissa on terävä, yleensä kaarevan S-muotoinen poikkitanko. Tämä estää ampumasta saaliin lävitse.

“Koska ostjakki on erinomainen ampuja! Voit usein nähdä hänen lipuvan Obilla kevyessä veneessä. Sitten hän näkee ankan tai hanhen ja airo on nopeasti veneessä, jousi jännitetään ja - lintu, nuoli sydämessään, putoaa veneeseen. Olen kuullut satojen ihmisten vakuuttavan, että he eivät ole koskaan nähneet ostjakin epäonnistuvan!”

Tämä on fantasia, jonka Albin Kohn (Siperia s. 37) luo, mutta joka poikkeaa suuresti todellisuudesta. Myös meille, Tjumenissä, ja muualla, kerrottiin jousimiesten ihailtavasta ketteryydestä, jotka oletettavasti osuivat kohteeseensa 40 sylin (280 jalan) päästä, mutta mitä näimme, oli kaukana siitä, vaikkakin saavutukset yllättivät meidät. Nuolet saattavat lentää 120-150 askelta, mutta tällaisilla etäisyyksillä ei voitu puhua millään varmuudella kohteeseen osumisesta. Mutta tiheään lintuparvoon ammuttu nuoli osuu todennäköisesti silti uhriinsa ja se riittää. Muuten, näimme ostjakkeja, jotka osuivat toistuvasti maahan pystyyn pantuun, tuskin 2 tuuman paksuiseen keppiin 30 askeleen etäisyydeltä. He olisivat siten voineet taistella oikein hyvin Kiinan keisarillisen jalkaväkeä vastaan. Muun muassa Hofmann, Middendorff ja Schrenk vahvistavat, että ostjakit tai samojedit eivät ole saavuttaneet mitään yllättävää jousiammunnassa.

[…] Vaikka ostjakit ja samojedit käyttävät tuliaseita yhä enemmän ja enemmän eivät ne ole vielä kyenneet syrjäyttämään jousta ja nuolta. Tämä johtuu osaksi tuliaseiden kalliimmista hinnoista sekä osaksi siitä, että jousi ja nuoli ovat käytännöllisempi. Kivääri on kuitenkin parempi suurriistaa (hirvi, peura, karhu) metsästäessä. Tämä käy erityisen selväksi tarkastellessamme oravan metsästystä. Sadat tikkurit, joilla on tärkeä osa Siperian turkiskaupassa, on suurelta osin pyydystetty jousella ja nuolella. Näiden keinojen huokeuden lisäksi niillä on myös toinen etu; nimittäin se, että ampuja ei säikäytä metsän eläimiä ammunnallaan. Leveät ja tylppäkärkiset nuolet tuovat riistan vahingoittumattomana metsästäjän kouriin. […]

Sep. 45. Samojedi ja ostjakki (muotokuvat), kansallispuvuissa (Obdorsk). Valokuvan perusteella [kaiverrettu]. Samojedi. Ostjakki. Perustuu valokuvaan joka on otettu Lutikin [kylässä], Tobolskissa.


[…] Die Bogen der Ostiaken (ostiak. „Jogi“) sind übrigens meist sehr accurat und sauber, aus 2 aufeinander geleimten elastischen Schösslingen von der Birke und Lärche, gearbeitet und zuweilen mit Birkenrinde überzogen, ebenso wie die aus Hanfstrick mit Harz gedrehte Sehne.

Um Verletzungen durch das Zurückschnellen der letzteren zu vermeiden, hat der Schütze an die linke Hand vor der Daumenbänge eine länglich runde Platte (ostiak. „Joschkar“) gebunden, die meist aus Renthierhorn verfertigt ist.

Die Länge der Bogen schwankt zwischen 5 — 6 Fuss. Gewöhnlich bedient man sich 2½— 3 Fuss langer, aus Holz gefertigter Pfeile*) („Njol“) mit gespaltener, gabelförmiger Spitze, die an der Basis mit 2 — 4 Federreihen, meist aus Schwanzfedern vom Auerhahn zurecht geschnitten, versehen sind.

Mit die.sen Pfeilen wird hauptsächlich Jagd auf Füchse und grösseres Wild betrieben, während für Eichhörnchen Pfeile mit einer stumpfen knopfförmigen Spitze aus Holz oder Bein verwendet werden, um das Fell nicht zu verletzen.

Für Wassergeflügel gebraucht man Pfeile mit eiserner lanzetförmiger Spitze, die einen meist s-förmig gebogenen scharfen Querbalken trägt, um das Durchschiessen der Beute zu verhindern.

,Denn der Ostiak ist ein ausgezeichneter Schütze! Oft sieht man ihn im leichten Kahne auf dem Ob dahingleiten. Da erblickt er eine Ente oder Gans und schnell liegt das Ruder im Kahne, der Bogen ist gespannt und — der Vogel fallt, mit dem Pfeile im Herzen, in den Kahn. Hunderte von Personen habe ich versichern hören, dass sie einen Ostiaken nie haben fehlschiessen sehen!“

So lautet das Phantasiebild, welches Albin Kohn (Sibirien p. 37) entwirft, das aber gar sehr von der Wirklichkeit abweicht. Auch uns wurde, in Tjumen und anderwärts, öfters von der bewundernswerthen Geschicklichkeit der Bogenschützen erzählt, die ihr Ziel angeblich 40 Faden (280 Fuss) weit treffen, was wir aber zu sehen bekamen war weit davon entfernt, obschon uns immerhin die Leistungen überraschten. Die Pfeile mochten 120 — 150 Schritt weit fliegen; auf solche Entfernungen war aber von nur einigermassen sicherem Treffen eines Zieles nicht die Rede.

Aber der in einen dichten Vogelschwarm geschleuderte Pfeil trifft dann wol immer noch ein Opfer und dies genügt ja. Uebrigens sahen wir Ostiaken, die auf 30 Schritt einen kaum 2 Zoll dicken in die Erde gesteckten Stock wiederholt trafen, es also mit Kaiserlische chinesischer Linien-lnfanterie sehr gut hätten aufnehmen können. Dass weder Ostiaken noch Samojeden ueberraschendes im Bogenschiessen leisteten, bestätigen u. A. Hofmann, Middendorff und Schrenk.

[…] Obwol das Feuergewehr bei Ostiaken und Samojeden mehr und mehr in Aufnahme kommt, so hat es bei Weitem noch nicht Bogen und Pfeil verdrängen können. Dies liegt theils an dem theueren Preise der Feuerwaffen, theils daran, dass, mit Ausnahme für Grosswild (Elen, Ren, Bär), Bogen und Pfeil praktischer sind. Dies wird Einem besonders bei Betrachtung der Eichhörnchenjagd klar. Die tausende Felle derselben, welche im Pelzhandel Sibiriens den ersten Platz einnehmen, wurden zum grossen Theil mit Bogen und Pfeil erbeutet. Diese Methode hat, abgesehen von der Billigkeit, da das Geräth ja eigenes Fabrikat ist, den Vortheil, die Bewohner das Waldes nicht durch Schiessen zu erschrecken und der mit breitem stumpfen Knopfe endede Pfeil liefert die Beute unlädirt in die Hände des Jägers. […]

Sep. 45. Samojede und Ostiak (Portraits), im Staatsanzug (Obdorsk). Nach Photogr. […] Samojede. Ostiak. (Nach Photographien von Lutik in Tobolck.)

10 tykkäystä

Onko sulla vapaa-ajan harrastuksena kansantieteellisten jousiviitteiden etsintä? :+1:

Василевич Г.М. Эвенки: Историко-этнографические очерки (XVIII – начало XX в.)

Evenkeillä eli tunguuseilla oli kahdenlaisia käsijousia. Yhdistelmäjouset olivat sylin pituisia ja tehtiin kahdesta eri puulajista, jotka olivat luonnollisesti kaarevia. Puulajeina käytettiin kuusea (Picea obovata?) ja koivua tai lehtikuusta (Larix sibirica?) ja mäntyä (Pinus sibirica?). Puutavaraa kuivatettiin noin kaksi vuotta (“kahden vuoden kuluessa”). Liimana käytettiin kalaliimaa. Jänne tehtiin nokkosesta, hampusta tai nahasta ja joskus jänteen päälle käärittiin tuohea. Länsi-evenkit käärivät yhdistelmäjousen lapojen ympärille tuohea sekä koivupäihin jännettä. Idässä käytettiin päissä tuomea ja jousi käärittiin tuohella tai tuomen kuorella.

Yksinkertainen jousi oli noin metrin pituinen ja se tehtiin lehtikuusesta. Myös se käärittiin tuohella. Joskus koveralle puolelle laitettiin myös jännettä.

M. A. Castrén. Collectiones museorum. Manuscripta Castreniana, Realia II, Ethnographica 1. Travaux ethnographiques de la Société Finno-Ougrienne XXII.

“2. Hunting bow. Wood, bark, glue. Cutting, bending, gluing. Length 195cm, width 4cm. Siberia, Enisejsk Governorate (modern Krasnojarsk Kraj), Turuxansk region (modern Turuxansk district). Tungusic people (Evenkis). MAE of RAS No. 27-12”.
[…]
“45. Hunting bow. Wood, root, bark, sinew thread (chordae tendinae), glue, colour. Cutting, gluing, colouring. Length 164cm, maximum width 4.5cm. Siberia. MAE of RAS No. 733-3”.

1 tykkäys