Löysin 148cm pituisen tuppeen sahatun koivulankun, onko tässä jouseen ainesta vai pitääkö lähteä metsään?
Myös vinkkejä ensimäisen jouseen tekoon voi antaa. 
Koivu on jousipuuna rajatapaus: poikkeuksellisen tiheästä koivusta tulee välttäviä jousia, tyypillisestä koivusta ei edes sellaisia.
Koivu kestää vetoa kohtalaisen hyvin, mutta puristusta ei oikein mitenkään. Silti, metsästin aikoinaan 1990-luvun alkupuolella kokonaisen kauden parhaalla koivujousellani, kasvavasta myötäkäyryydestä ja kertyvistä puristusmurtumista välittämättä. Enää en moiseen ryhtyisi.
Harjoittelukappaleeksi mikä tahansa ripa käy mainiosti. On paljon parempi opetella jousenteon tärkeimmät teesit tuhnupuulla kuin tärvätä oikeasti hyvä aihio aloittelijan onnahteluihin. Tärkeintä aloittelijalle on saada lastua ilmaan ja puuta taipumaan!
Se oli vähän ajatuskin että saa siihen veistämiseen tuntumaa eikä harmitus ole niin suuri jos ja kun se menee pieleen. 
Ajatuksena kumminkin se että saisi edes yhden nuolen ammuttua.
Jousenteko eroaa kaikista muista puutöistä ratkaisevilla tavoilla, minkä takia edes ammattipuusepällä ei ole mitään selviämismahiksia ilman lajikohtaista opastusta, mutta jos työkalut pysyvät jo valmiiksi kädessä, on mäki pikkaisen vähemmän jyrkkä kavuttavaksi.
Onko lankut yleisesti hyvä tapa aloittaa?
1 tykkäys
Kiitos!
Jousenteko puusta on verrattavissa vaikka öljyvärimaalaukseen. Se on oppimisprosessi ja ei kannata odottaa heti liikoja, paitsi jos on hyvä opettaja vieressä neuvomassa. Tärkeintä on saada käsitys siitä, miten puu saadaan taipumaan halutulla tavalla ilman ylirasittuneita kohtia. Mikä tahansa puu kelpaa aloittamiseen, vaikka paju.
Kärsivällisyys on tärkeintä. Aloittelija haluaa usein saada sen valmiiksi liian nopeasti. Ja vanhakin joskus alkaa hätäillä ja jotain menee pieleen.
1 tykkäys