Onhan noilla jänneliimoilla puolensa, ei pelkästään haittansa. Hauska on myös miten luonnonliimalla liimattua puuta on helppo oikaista lämmöllä, ei onnistu sama epoksilla.
Paljon mukavempia myös käsitellä.
Nyt olen 6 laminaattiakin liimannut nahkaliimalla. Saarnea, tammea, merbauta, ipeä, tonkinia - kaikki käy. 
Nahkaliimaa myy dictum n.10€/kg. Se on aika hyvä diili kun laatukin on kohdillaan.
Pihkatasku tyhjeni itsestään kuivuessaan, jonkun verran veitsen terällä rapsutin pois. Sitä en tiedä kumpi rasahti ensin rikki vai menikö yhtäaikaa. Vanhalla foorumilla oli puhetta että lylyn suorituskyky on parempi hieman kosteana.
Jännät tapahtui kun liimasin bilteman epoksilla uudet sakarat eka laminaattiin, sidoin pellavalangalla kaksi kerrosta jotka taas liimasin bilteman superliimalla. Liimausten kuivuttua öljysin kiinanpuuöljyllä lylyvatsaa 5 kerrosta ja parit tuomea. Seuraavana päivänä laitoin jänteelle ja varovasti vedin niin sanoi POKS ja yläsakarat meni poikki niinkuin popsi nakki liimauksen kohdalta. Katkeamiskohdassa oli 2 kerrosta tuomea ja lylyvatsa. Näitä kun tarpeeksi tulee niin ei jaksa enää edes kiroilla. Toinen sakara myös poikki hyvin kevyellä lattiatillerillä. Molempien katkeamiskohdat poikkeaa normaalista sälöytymisestä niin että menivät poikki tasaisesti. Onko nyt mahdollista että puut saivat sellaisen kemikaali cocktailin että haurastuivat pilalle ? Onko muilla samoja havaintoja liimoista. Bilteman epoksi epäilytti heti aluksi ominaisuuksiltaan mutta olisiko se yksinään aiheuttanut mokomaa. Hieman raavituttaa päätä mutta ei passaa jumia tähän pieneen takaiskuun. Uutta puutavaraa ei vielä ole saanut kuivumaan mutta jospa viimeistään viikonloppuna.
Ei todellakaan johdu liimoista. Voisin vaikka lyödä vetoa. Tuommoinen poikittainen agressiivinen katkeama tulee yleensä kun puu pettää täysin, lahouden tai vastaavan sienen saatua puusta otteen. Paha sanoa muuten, voi olla myös ihan liian kova kuivuus vain. Vetomurtuma.
Sieni ei taida olla, menkööt liian kuivuuden piikkiin aikakirjoissa.
Veistin tänään koivuselän lähelle lopullista paksuutta ja laitoin puristukseen jossa suoristan sitä hieman ja taivutan kahvan alueelle reflexiä. Puu on vielä lievästi kosteaa joten taipui nöyrästi ilman lämpöä. Ei ole ihan priimaa mutta ei ole tähän kaivailtu lylykään. Kuutioin että jos tämän liimaisi jo sorkkaliimalla ja tekisin sakarat tuomesta. Sakaroiden liitos sillä mallilla missä ne liimataan laminaattien väliin. Harjoitellaan nyt tätäkin ennenkuin käyn priiman lylyn kimppuun jolla pituutta on 165cm muistaakseni. Selkäpuu siihen on vielä hakusalla.
Samaa mieltä kuin Jere, jotain vikaa oli tuomessa.
Mikalla on kyllä hieno projekti menossa!
1 tykkäys
Tänään ei saanut paljon mitään aikaiseksi. Kävin katteleen muutaman kohtuullisen hyvän raidan ehdokkaiksi mutta ei hanki vielä kanna ja lunta on muniin asti niin ei saha laulanut.
Päästin koivun muotista ja rapsuttelin hieman molempia ennenkuin laitoin nippuun loppukuivatuksen ajaksi. Koivussa on kuori päällä mutta se ei siihen lopullisesti jää. Leveyttä vähän päälle 40mm ja tuntuu että tässä voisi olla vähän paremmat onnistumisen mahdollisuudet. Taidan sittenkin liimata epoksilla kun ei kärsivällisyys riitä viikkokausien odotukseen liiman kuivauksen kanssa. Mun pitää saada jousen rakenne toimimaan ennenkuin alan elukkaliimoilla liimaamaan. Protot on protoja ja niissä saa tehdä virheitä mutta sitten kun alan osata tekniikan ja käytän viimeisen päälle virheettömiä kompoja ei näille aloittelijan virheille ole enää varaa.
Pituutta 120cm ja ajattelin sakaroilla saavani 30cm lisää.
Älä koe tätä painostuksena eläinliiman käyttöön, mutta…
- puristuksen olen ottanut pois 6h päästä
- kuivattanut 3-5pv
Aika nopeaa kamaa siis sekin on. Mutta toki, epoksilla liimaaminen on helpompaa ymmärtääkseni. En ole vielä epoksilla laminoinut mitään.
1 tykkäys
Epoksilla liimauksen saa onnistumaan aika varmasti. Sotkuista se on, vaatii tarkkuutta sekoitussuhteissa, edellyttää ehkä lämpökovetusta, on voimakkaasti allergisoivaa ja ties mitä muuta. Mutta, eläinliima on myös kyllä aika helppokäyttöistä ja lujuutensa puolesta täysin riittävää. Ylijäämät voi syöttää koirille… Lisäksi, minkä tahansa liiman käyttö vaatii harjoittelua, joten sitten kun liimaat ne premium-palikat, ei saisi tulla yllätyksiä liiman suhteen. Kilo kaupan elukkaliimaa on lisäksi paljon halvempaa kuin kilo epoksia.
Mikalla on hyvä asenne ja loistavat edellytykset kerätä hyvää tietoa lylyjousista, sekä liimauksesta, niin kannustan myös eläinliimojen käyttöön. Saavat perässätulijat hyvää tietoa siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata…
1 tykkäys
On tämä kyllä hieno foorumi. Tietoa ja kokemuksia jaetaan pyyteettömästi ilman ketunhäntää kainalossa. Olen yhtäaikaa ylpeä ja nöyrä kaikkien näiden kokemusten kanssa.
3 tykkäystä
Samaa mieltä Jeren ja Tuomon kanssa.
Mulla siis lylyt valmiina ja joulukuussa ja helmikuussa kaadetut koivut halkaistu ja kuivumassa halkovajan katonrajassa. Koivuja on nyt 8 kpl parimetristä puolikasta. Joulukuun neljä ovat valitettavasti taas tehneet propellia, voi olla että hylkyyn menevät. Se 15-senttinen halkaisijaltaan ollut oli suora mutta kasvanut pellon reunassa valossa, oisko se kierteisyys liian valon peruja. Viime viikonloppuna kaadoin 12-senttisen koivun tontin pohjoisreunasta, siinä oli vielä iso mänty varjostamassa kasvupaikkaa. Toiveena että ei olisi propellia sitten.
Liimaksi aattelin ekaan yritykseen käyttää ihan kaupan nahkaliimaa:
https://www.plektratrading.fi/liimat-ja-oljyt/tuote/nahkaliima-hide-glue-1-kg/450143/
Gelatiiniliimaa olen joskus tehnyt tuolla reseptillä:
Jos glyseriinin korvaisi hunajalla niinkuin Jere joskus ehdotti niin saisi paremmin primijouseen sopivan. Ehkä. Glyseriini/hunaja tekee liimasta elastisempaa eikä toivon mukaan sitten repeä jos liitossauma ei ihan justiin istukaan. Ehkä.
Tuomisakaroita pääsen kaivamaan kannosta vasta kun routa hellittää. Menee touko-kesäkuulle se.
Halkaise koivu heti kaadon jälkeen, kuori, laita liimaa päihin ja laita sitten muottiin kuivumaan niin ei tule propellia.
Muotiksi kelpaa esim kakkosnelonen koolinki. Sido staavi hihnalla keskeltä kiinni selkäpuoli ylöspäin ja pakota vastakaarelle tunkemalla päiden alle sopivan kokoiset puukalikat.
Kuivumisen nopeuttamiseksi ja halkeamisen vähentämiseksi puun voi vielä veistellä lähemmäs lopullisia mittojaan. Mahdolliset sivukäyryydet tai mutkat voi samalla suoristaa puristimien ja laudanpätkien avulla.
Kuori lähtee tuoreesta puusta talvellakin kätevästi ensin lyömällä vasaralla pehmeäksi ja/tai luusta tai sarvesta tehdyllä veitsellä rapsuttamalla.
2 tykkäystä
Tämä oli tärkeää tietoa. On ollut jonkun verran epävarmuutta koivun kuivaamisesta mutta nythän se selkis. Valkorunkoista kuusen varjossa kasvanutta koivua on tiedossa mutta lumitilanne on aika huono vielä.
1 tykkäys
Jep, koivu on helppo kuivata, ei halkea helpolla. Ekat pari viikkoa mieluummin kuitenkin hitaammin ulkotiloissa (lämpötiloista riippuen), sitten voi siirtää sisällekin. Oikomiseen käytetyt puristimet irtoilevat itsestään puun kuivuessa ja kutistuessa.
Löytypä vihdoin ihan kelvolliselta vaikuttavaa lylyä. Tämä tuli jängältä kasvaneesta nuoresta, aika pystyssä, mutta tasaisella kaarella olevasta männystä ja tuommoisen muotoinen aihio jäi käteen kun varovasti veisti kirveellä lylyn esille. Tässä oli jännästi aihion yläpäässä lylyä vastakkaisellakin puolella. Kyllä muuten huomaa isoja eroja lylyn värissä vaikka olisi samalla alueella, samalla kasvupohjalla ja saman muotoiseksi kasvanut runko. Puiden iässä on ollut kyllä eroa. Mitkähän kaikki asiat tuohon vaikuttaa?
Hommasin normaalin stanleyn kavahöylän ja sillä onnistui hyvin sekä lylyn, että koivun liimapintojen esitasoittelu. Vaikka puristimia tms ei ole, niin ahteri+tuoli-yhdistelmä osoittautui taas toimivaksi. Koivusiivun ollessa aika taipuisa, piti toinen pää tukea toisen tuolin päälle. Kavahöylän hommasin kun huomasin Sireliuksen kirjassa kuvia primitiivisistä kavahöylistä. Epäilen niitä käytetyn juuri tähän hommaan.
2 tykkäystä
Kerran vielä pojat, kyllä se siitä…
12 grammaa minulle kultaakin kalliimpaa ahvenennahka liimaa
Ja siihen 12 grammaa hirvensorkkaliimaa johon jouduin tekemään paljon enemmän työtä kuin ahvenliimaan jota kuitenkin jostain syystä arvostan paljon enemmän
Tämän verran jäi kattilaan 120cm laminaattien ja sakaroiden jälkeen
Vedin 10 kerrosta liimaa kaikkiin osiin ennen paketin kasaamista. Lyly lähti suoristumaan viimeisillä voiteluilla, samoin koko paketti lähti käyristymään jostain syystä. Piti laittaa painoa vetämään suoraksi. Saas nähdä mitä tulee.
Ahvenhirviliima nappasi kyllä hyvin kiinni joten en usko että onnistuminen on siitä kiinni.
8 tykkäystä
Pientä vääntymistä etualalla olevassa lavassa mutta ei liikaa. Tämä lapa on 34mm leveä ja taaempi 32mm joten veistämällä saa hieman korjattua. Etuprofiili muutenkin vailla loppusilausta. Kierrätys sakarat aiemmasta viritelmästä.
Kaunis on sivuprofiili, nyt pitää vain malttaa odotella että on varmasti kuiva ennen taivuttelua. Sakarat liimasin tällä kertaa laminaattien väliin.
Pituus 154cm josta saan toivottavasti metsästyspaunat irti. Oli erittäin hieno kokemus liimata eläinliimalla jousi kasaan. Kaikki komponentit on itse hommattua ja käsin tehty. Missään työvaiheeessa en käyttänyt konevoimaa vatsaan paahtoa lukuunottamatta, senkin olisi voinut tehdä hiilloksella.
Suosittelen lämpimästi jokaiselle jousenrakentajalle Lylyjousi projektia jossakin vaiheessa elämää tehtäväksi. Omien taitojen mittauksen lisäksi se on aikamatka meidän omaan historiaamme joka toivottavasti kulminoituu omalla kohdallani ensi syksynä onnistuneeseen riistalaukauksen ja kaatoon.
5 tykkäystä
Hyvä Meininki.
Hyvältä näyttää! Kannattaa tosiaan kuivumisen suhteen olla tarkka, kuminauha ei paljon kosteutta läpäise, voi pysyä pitkäänkin kosteana. Liima varmaan kyllä tarttuu vähemmälläkin, jos ei kovin paljon esijännitystä ole.
Kangaserkkarilla kiersin paketin, saa siitäkin huolimatta pari viikkoa vähintään kuivua.
Voin muuten suositella pyörän sisäkumia, sillä on ihan näppärä pyöräyttää palat puristuksiin.
Pitkiä pätkiä on ylipäätään hankala liimata elukkaliimoilla, kun koko kappaleiden yhteenpuristamisen ajan pitää liiman olla juoksevaa. Kappaleet on hyvä lämmittää ja vieläpä tehdä liimaus lämpimässä ja kosteassa paikassa, juuri niin ohkaisella liimalla kuin suinkin.
1 tykkäys