Kolme lylyä tuli viime vuoden lopulla kaadettua kuivumaan tulevia jousiprojekteja varten.
Kaksi ensimmäistä.
Kolmas nurin ja samalla paras jos ei aivan täydellinen. Tänään veistin kyljet auki kuukauden levon jälkeen.
Kolmas nurin ja samalla paras jos ei aivan täydellinen. Tänään veistin kyljet auki kuukauden levon jälkeen.
5 tykkäystä
No NYT ON NANNAA!
Todella käyrää aihiota ja valmiiksi kuivaa tuomea mitä kaavailin jännejouseksi olin kuutioinut pariksi muutaman viikon ajan. Tänään päätin aloittaa työn niiden kahden pakkonaittamiseksi, ovat nimittäin niin eri pareja kuin olla ja voi.
Lämmöllä oioin refleksiä pois lylystä jotta olisi mahdollista saada nämä liimattua yhteen. En ollut uskoa että tähän alkaisin koska yleensä siitä pidetään kiinni.
Reilun puoli tuntia annoin jäähtyä ja menin päästämään pinteestä. Päästelin keskeltä alkaen irti ja yllätys oli aikamoinen kun paukahti toinen lapa melkein päin pläsiä. Ei muuten oiennut lyly samoilla lämmityksillä kuin orapihlaja. Ei siinä mitään, lyly uudestaan pinteeseen kylmiltään ja erinäisten käänteiden jälkeen tuomen sain naitettua puristimilla ja nippareilla toisiinsa kiinni. Lyly ei ollut vielä aivan kuiva, alkupaino 5.12.1223g ja tänään 986g. Liimat ei ole tietenkään vielä välissä vaan nyt on tarkoitus tehdä loppu kuivatus yhteen sidottuna jotta seuraavat vaiheet olisivat helpompia.
Saas nähdä kumpi antaa periksi kunhan on muutaman viikon kuivunut.
Kunnon koivun etsintä on seuraavaksi listalla.
Hain nuoren koivunrangan kuivumaan kun en vielä raaskinut vanhaa pihakoivua kaataa. Eiköhän tästäkin saa lylylle selän joka on kuvassa esillä.
Kokeilen halkaista tämän kiiloilla.
Lyly III koepala oli kuukauden kuivumassa leivinuunin päällä. Näköjään kuorittuna ja pyöreänä puuna kestää rajumpaakin kuivausta.
En kylläkään aio kuivata aihiota näin nopeasti.
Kyljet auki ja kuivumaan ennenkuin halkaisen sen. Pätkät tyvestä ja latvasta myös talteen, niillä opettelen tiheyden mittaamisen. Epämääräisiä mustia pilkkuja näkyy sahauspinnassa, liekö joku tauti vai mikä lie. Joka tapauksessa niistä ei nyt välitetä mutta jos jollakin niistä tietoa on niin kernaasti sitä jakakoon.
Vielä tuomipuuta sakaroihin niin alkaa olla kaikki matskut saman katon alla ensimmäistä komposiittijousta varten.
1 tykkäys
Mahtaakohan tuolla olla vaikutusta kestävyyteen ? Pitänee varulta hakea toiselta alueelta uusi puu kuivumaan.
HYVÄÄ LYLYPÖHINÄÄ!
Kärsiikö tuossa naittamassasi lylyssä olla noinkin paljon oksankohtia? Nimimerkillä olisi yksi maukas lylyaihio kuivuneena, mutta siinä on pari oksankohtaa. Ovat samaa kokoluokkaa noiden isoimpien oksankohtien kanssa.
Myöskin tietääkö kukaan mitä on tuo tummempi nanna lylyn keskellä tuossa päätykuvassa?
Ei ole mitään hajua kestääkö olla. Kokeilemalla selviää, pitää koeponnistaa suojalasit päässä. Hyvin nippu taipuu lattiatillerissä ja antaa kyllä mukavat kutinat siitä mitä tuleman pitää. Joutuu varmaankin vielä etsimään lisää lylyä kuivumaan kun sen verran pahasti alkoi poltteleen ugrijousen teko.
Ruskotäpläkärpäsen toukan kylestyneet syöntijäljet ei muistaakseni vaikuta lujuuteen ainakaan normaalissa puutavaran käytössä, vaan ovat pelkkiä kauneusvirheitä.
1 tykkäys
Lylyhän laitetaan jousen vatsaan puristuspuolelle. Oksankohdasta ei periaatteessa pitäisi olla mitään haittaa paitsi jos se oksanpätkä irtoaa ja jättää reiän tilalleen, kuten usein käy. Tällöin asia korjataan tapittamalla. Porataan oksanpaikka auki ja lyödään liiman kanssa samaa puuta tappi tukkeeksi.
Näitä tapituksia on kuulemma löytynyt myös museoiden lylyjousikappaleista. Täysin oksatonta lylyä kun taitaa olla melko mahdotonta löytää.
Joo kyllä.
En epäile lylyn puristuslujuuden heikentymistä oksien takia, liimasauman kestävyys oli enämpi mielessä. Käytännössä kun oksaista pintaa on käsityökaluilla tosi hankala saada täysin tasaiseksi ja gelatiiniliimoilla pintojen yhteensopivuus ja liimaus muutenkin on tosi tärkeää niin sen takia oksankohdat mietityttää. Mielenkiintoista tuo oksankohtien tapittaminen, ei ole tullut vastaan.
Muutenkin pitkään oon pohdiskellut, että miten tarkkana pitää pintojen yhteensopivuudessa olla ugrilaminaateissa? Museokappaleissa liimasaumat ovat lukemani mukaan olleet luokkaa perfetto, mutta miten ja millaisilla työkaluilla ovat tähän päässeet? Ainakin siklin käyttö täytyy olla hallussa. Entä jos selkäslaissi on niin ohut, että kun liimauksen jälkeen sidotaan paketti kasaan lujasti, niin pienet epätasaisuudet tasoittuvat? 
Tuo tapittaminen onkin hyvä vinkki. Se kannattaisi tehdä suht tuoreelle lylylle kuivilla tapeilla niin kuivuessaan tulee tiukka liitos ilman liimaakin.
Tuota yhteen sovitusta olen miettinyt itsekin. Jos selkäkappale olisi vielä tuoretta ja niin ohutta että sen saisi puristettua tiukasti kuivaa lylyä vasten ja antaisi tavallaan kuivua muotissa niin voisi saada tiukan sauman aikaiseksi. Tai mahdollisesti molemmat olisivat tuoreita.
Kumpi noista yleensäkin on paksumpi/vahvempi ? Itse mieltäisin lylyn olevan se joka antaa enemmän potkua. Pitäisi varmaankin tutkia tuota historiallista puolta enemmän, tässä vaiheessa menen vasta hatarien muistikuvien pohjalta.
Tuo kuivattaminen yhdessä saattaa olla hyvä keksintö. Muistaakseni selkäkappale on ollut selvästi ohuempi kuin vatsakappale.
Sireliuksen piirroksia ja mittauksia:
Kannattaa myös tutustua suomalais-ugrilaisten jousten ketjuun vanhalla foorumilla. Varmaan eniten tietoa aiheesta, mitä yhdestä paikasta voi löytää.
https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=2046&start=0.html
Kuvia ei ketjussa ikävä kyllä ole säilynyt montaakaan nykynuorison ihmeteltäväksi. Tuossa kuitenkin vielä lisää keskustelua:
Ja tuossa:
Koivu on jousessa lylyä paksumpi, ainakin niissä replikoissa mistä minä tiedän.
Tuota oksa"ongelmaa" minäkin olen ihmetellyt. Eihän niitä oksankohtia tarvitse väistää muissakaan jousissa. Pahimmassa tapauksessa voi sitten laittaa edellä mainitun tulppapaikan.
Harvemmin vanhoissa jousissa silti koskaan oksia näkee…
Tuossa yksi ugrijousi jossa on oksaa käytetty oikealla tavalla hyväksi.
1 tykkäys
Vuosi 2019 näyttääkin olevan ugrijousien vuosi. Mulla on Jereltä saatu lylymänty sahattuna 2x5x170 sentin slaissiksi. Piti tehdä ugrilaminaatti jo viime vuonna mutta seläksi kaavailtu koivu oli pahasti propelli ja joku pistiäinen oli tehnyt tuhojaan joten päätin siirtää kokeilun tälle vuodelle. Kysymys siyaheista: teen todnäk tuomesta, voisiko tehdä kannosta jossa olisi valmiiksi taivutettua?
Jossakin näin kuvan missä neuvottiin käyttäämään sellaista puuta jossa syyt kulkevat siyahin suuntaisesti joten kyllä kai se käy. Poikkisyyt rapsahtelevat vedossa poikki. Itsekin käyn etsimässä luonnon muovaamat tuomet sakaroiksi.