Aloittelija opastaa lylyn käsittelyyn


#21

Joo, jos saisi tämän vuoden aikana tehtyä urgilaminaatin. Siihen ainakin pyrin.
Kiinnostaisi kyllä kokeilla lylyä myös jänneselystettynä ja ehkä alaskalaiseen tyyliin jännekaapeliselällä. Siinä olisi mahdollisuus imeyttää vatsaan pihkaa ilman, että liima kärsii, koska jännekaapelit voi irrottaa ja lylyn eläessä kosteuden mukaan kaapelia voisi kiristää/löysätä kompensoimaan tätä. V**** homma kyllä tehä se 20m jännelankaa, varsinkaan kun ei osaa…

Myöskin jos olisi vannesaha tai mahdollisuus käyttää vannesahaa, niin saisi aika monta vatsaslaissia, jolloin säästäisi hyvää lylyä. Ovatko natiivit immeiset tehneet aina vain yhdestä lylypuusta yhden vatsaslaissin, ellei kyse ole ollut niin paksusta lylyosasta, että halkomalla on saanut pienempiin osiin? Kokemusta tukkien ja keppien halkomisesta on ja sen perusteella 20-40mm paksun kaarevan lylykepin halkaiseminen kahdeksi yhtä paksuksi aihioksi tuntuu likipitäen mahdottomalta varsinkin jos syykulku on kierteellä, kuten lylyssä usein on.


#22

Jere, niissä ugrijousissa mitä minä olen nähnyt koivuselkä on muutaman millin paksuinen selkälaminaatti ja lylyvatsa sitä paksumpi, varsinkin kahvan kohdalta. Tämä on nähtävissä myös Sireliuksen piirtämissä kuvissa.


#23

Onko tuo siyah tehty ainakin kahdesta osasta ? Punoksen oikealla puolellakin on ilmeisesti liitoskohtaa näkyvissä. Eli nokki kovemmasta puusta liitettynä koivuun/tuomeen joka taas liitetty laminaattiin.?


#24

Ovatko olleet scandinaavisia vai venäläisiä jousia? Niissä on huimia eroja.


#25

Muistaakseni lähinnä venäjänpuolelta, kielisukulaiskansoilta, mitä museoissa nyt on näitä Sireliuksen piirtämiä. Sitten jotain saamijousi-replikoita.
Örbyhus-suksisauvajousi tietysti myös, sehän on Ruotsista?
Minkälaisia eroja niissä sitten on? Tämäpä on kiinnostavaa!


#26

Scadin puolella paljon paksumpi selkä ja vatsaalaminaatin vatspuolen lievähkö pyöreys.
Ruslandissa litteä ja matala selkä laminaatti sekä litteä vatsa. Poikkileikkaus neliskulmainen.

Noin niinku pääpiirteittäin :slight_smile:

Tässä veili venäläisten jälkeläisten tuotoksia.
Voin pistää ihan omankin otsikon kuvia muutamista suomen varastoista kunhan jaksan.


#27

Koko kärki on yhtä puuta (oksa) Toinen puoli on lähes identtinen.

Liitos kohta on tuon punoksen ja tuohen alla.
Tässä pari kuvaa samasta jousesta.


#28

Hieno peli!!!
Onko sinulla tiedossa kuinka pitkä jousi on?

Pliis Mikke, jaksa vaan laittaa lisää kuvia!


#29

Aijai, oijoi. Kommeita jouskareita!


#30

On hienoja kuvia ja arvokasta tietoa. Minuakin kiinnostaa jousien pituudet scandien kohdalla ja siyahien pituudet suhteessa jousen mittaan ja samoten miten jousen pituus ja/tai vetopituus määrittelee sen kulman mikä siyahissa on. Kaikkea tietoa tietenkään ei välttämättä kysymällä saa mutta kysyä minun silti pitää.


#31

Tämän kokoluokan oksa on ilmeisesti jo myrkkyä lylylle. Aihio lyheni 30cm sen jälkeen kun olin työstänyt molemmista liimapintoja ja sovittelin palasia paikoilleen.


Viikon kuivasin pakettia sisällä jona aikana 350g lyly keveni 41g. Mukavasti jäi vielä refleksiä.
Lähdenkin tästä maastoon etsimään uutta lylyä.


#32

Suomalaista puffelin sarvea, oksia on mutta tämän työstän tuoreena lähes valmiiksi samoin kuin tuoreen tuomen ja vedän pakettiin kuivumaan.


#33

Lähdin vielä etsimään vetotuomea mutta päivä on vielä harmillisen lyhyt. Ei aivan sellaista löytynyt mitä ajattelin, pitää käydä vielä uudestaan etsimässä. Kuvassa vasen kuitenkin on aika lähellä toivottua, refleksiä olisi saanut olla enemmänkin. Ajatus on tämän kohdalla sellainen että tuomi ohennetaan reilusti lylyä ohuemmaksi mutta siten että siitä saadaan myös kiinteät siyahit. Tuo ensimmäinen lyly katkesi koska taivuttelin sitä kuivattuna väkisin tuomen muotoon. Seuraava tehdään toisin. Molemmat työstetään tuoreena lähes liimaus valmiiksi ja laitetaan kuivumaan nippusiteillä paketoituna. Laitan paketin pinteeseen niin että saan recurvia vähemmäksi. Minusta sitä on nyt liikaa. Pitää miettiä miten saan siyahit taivuteltua symmetrisiksi kuivumisen aikana. Jonkinlainen muotti täytynee väsätä.


#34

Nämähän olikin pihlajia :nerd_face: rillit päähän seuraavalla kerralla ja päivänvalolla liikkeelle. Tai sitten joku hybridi laji kun on aika kevyttä puuta, ei haise oikein kummallekaan eikä ole pihlajan sydänpuuta mutta kuori on osittain pihlajan tyyppistä ja kuitenkin osittain jotenkin tuomimaista.


#35

Vaihdetaan vielä mieltä, tuomiahan ne olikin. Veistelin niitä tänään vähän kuten uusinta lylyä. Jotenkin kuitenkin erilaisempaa tuomea kuin aiemmin vaikka tutusta paikasta korjasin ne. Keskellä oleva aihio hivelee silmää mutta pitää tuolle vasemman puoleiselle myös hommata pari. Lylyllä pituutta 145cm, se siitä hieman vielä lyhenee.


#36

Erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin tähän pakettiratkaisuun. Kangas erkkaria mitä myös lätkämailoihin käytetään. Sain mukuloilta luvan käyttää tähän vaikka minähän tämän ostin. Aiemmin kuivatin tuomea pari päivää pinteessä yksin jotta saisin sakarat taivutettua. Tänään ohensin ja muotoilin molempia lähelle sitä että pääsen liimaamaan ne yhteen. Molemmat puut ovat vielä reilusti kosteita ja taipuvat muotoon mukavasti.


Laitoin kuivumaan kevyen painon alle jotta saan hieman refleksiä pois, lylyn työstäminen taitaa olla helpompaa sen jälkeen varsinkin kun en halua siitä kovin ohutta tähän versioon.


#37

Tämä se on kyllä kiinnostava projekti! Hurjan näköisiä nuo rungot, joista lähdit liikkeelle, mutta nythän tuo näyttää jo jousiaihiolta.

En huomannut mainintaa, kuinka pitkä tästä on tulossa - ja kuinka pitkä on tuo lylypätkä?

Itsellä mielessä kokeilla ensi hätään kuusenoksalylyä.


#38

Tuomet on noin 170cm ja lylyt noin 120cm, kaksi pakettia nyt kuivumassa ilman liimaa. Tämä homma hakee itseään metodien puolesta, jatkossa pitää satsata enemmän siihen että on priimaa selkäpuuta.


#39

Sairasloman viimeisenä päivänä olin aamupäivällä siinä tikissä että jo klo 10 aikoihin aloin käsitellä katkennutta lylyaihiota uuteen uskoon. Selkäpuuksi muutaman kuun kuivannut tuomiaihio. Ohensin sopivaksi ja teipperöin karkeasti ajatuksena että liiman kuivattua teipperöin lopullisen muodon jouselle. Koska tuli malttamaton olo niin liimasin epoksilla 94cm lylyn 133cm tuomeen kiinni. Tässä ei siis tehdä ugrijousta vaan tuomi-lylylaminaattia. Huomenna pääsee jo rapsuttelemaan lisää. Liimana 1.5 tuntia avoimena pysyvä epoksi. Liima pinnat tasoitin kavioraspilla, siklilla ja lopuksi laattaraspilla liimauskuntoon. Jännityksellä odotan huomista. Ensimmäinen epoksilaminaatti. Saas nähdä mitä tulee, yritin olla puristamatta pakettia liian kovaa.





#40

Liimaus onnistui päälisin puolin tarkasteltuna, yhteen pieneen kohtaan valutan epoksia kahvan alueella. Polvitillerissä taivuttelin molempia ennen liimausta ja tuntuivat verraten löysiltä joten oli aikamoinen yllätys huomata kuinka jäykkä aihiosta tuli liimauksen jälkeen. Aihion kärjet taipuvat lattiatillerissä sen verran paljon että lyhentäminen on tässä vaiheessa vahva vaihtoehto. Ohentaa pitää myös, paunoja on nyt todella raakasti. Tiedä häntä vaikka siitä vielä pituusjousikin…:thinking:

Pituus 133cm paino 350g. Kahva 25mm leveä, 30mm paksu. Lapa leveimmillään 29mm ja 24mm paksu. Nämä mitat tulevat muuttumaan vielä mutta onpahan lähtötilanne tiedossa. Erittäin mielenkiintoinen kokeilu kotimaisilla hylkypuilla joilla ei ole mitään metsätaloudellista arvoa mutta tämmöiselle harrastajalle erittäin suuri arvo.