Sahanterä/hammashöylän terä auttaa todella paljon tasaisen pinnan saannissa. Jos siklillä meinaa tasaiseksi saada, pitää se pitää sitten viimesen päälle terässä, eikä antaa käsissä yhtään taipuilla.
Kaikki turkkilaisten uritukset olen käsin tehnyt ja niiden parissa on huomannut miten paljon tätä hiomakoneen/siklin pintaa saa huomattavasti tasaisemmaksi vielä sahan terällä.
Rautasahan terä tai hammahöylä ajaa siis asian.
Mutta muuten itsekin teen lähes kaiken käsin, mikä vain on fiksua. Hiomakoneilla vain säästää vaivaa ja joskushan se tietysti estää jopa oppimista. Onneksi sitä on paljon joutunut räveltämään ihan polven varassa. Siksipä ehkä osaakin nykysellään muotoilla jousen muodot millin sisään vaikka kirveellä…
Edit: En hirveästi stressaisi noista koivun/lylyn suhteista, varmastikin on että pitää tehdä jokaisella konfiguraatiolla ensin jousi että voi sanoa parhaan suhteen!
Mutta tuo on hyvä pointti että toinen laminaateista on ohuempi, jolloin se on helppo puristaa yhteen liimatessa. Sama sarvijousissa.
Liiman tekokin voi olla semmonen homma, että sitä pitää treenata pari kertaa. Omat jänneliimat ei oikein onnistuneet, liekö käytin liikaa jänteiden sivutuotteita, tuppeja ja muuta. Jännejousissa ne tosin on vissiin kestäneet, mutta turkkilaisissa oli vähän ongelmia sarvien liimauksessa.
Sen sijaan Dictumin nahkaliima on kestänyt hienosti.
Ja onhan sitä liimaa kulunut, varmaan kilo.
Nyt työn alla olevassa on tuomiselys 6-9mm paksu. Noin kapea runkoisesta ei juurikaan ohuempaa voi tehdä. Jos haluaa ohuemman niin rungon paksuus pitää olla paljon enemmän. Oma katse alkaa kääntymään tuollaiseen vauraasen koivuun niin voisi suunnitellakin vielä ohuempaa selystä.
Laitoin eka kertaa jänteelle ja heti tuntui varsin löysältä jouselta. Vetelin tillerissä ja totesin että valmiina olisi luokkaa 30#26" sen lisäksi kahvasta taipuu aivan liikaa. Koko pituus 155cm lavat leveimmillään 31mm ja paksuus 20mm. Kahvan olin epähuomiossa rapsutellut vain 19mm paksuiseksi ja leveyttä 28mm. Pitää liimata lyly siivu vahvikkeeksi kahvan alueelle. Samalla tämä aihio siirtyy hupijousi kategoriaan odottamaan viimeistelyä kun ei tästä enää kunnollista ugrijousta saa. Lisäksi sakaroiden kulma oli liian pieni esikuviin verrattuna. Oppia kaikki tyynni.
Vielä on kaksi lylyä jäljellä joten ei hätä ole tämännäköinen. Seuraavaan tulee leveämpi ja paksumpi selkälaminaatti. Saahan tuota lylyä kyllä lisääkin kunhan tulee hankikelit.
Jo pidempään seuranut MikaPeen lyly ym jousivääntöjä, materiaalivääntöjä. Kivaa meininkiä. Vain muutamia juttuja katsoneena ja lukeneena Ugrijousista niin mietin tuota tuomea… Onko ollut yleisesti käytössä lylyn parina? Koivu-lyly taitaa olla se klassikko yhdistelmä.
Mitä muita puulajipareja löytyy perinteisesti?
Entä muita “uus” parivaljakkoja, onko onnistuttu tekemään ko. jousimalliin toimivina? Siis muodoiltaan historiallisesti päteviä, mutta puuyhdistelminä menneiden aikojen kavereille mahdottomina puuyhdistelminä? Tyliin lyly-bambu tai lyly-orapihlaja jne…
Voishan näitä tietoja kaivaa netin syövereistä, mutta kun täällä on kasa asiantuntijoita ni oottelen että hedelmät putoaa odottavan lapaseen.
Onnea kuitenkin ensimmäisestä tuomi-lylymänty-laminaatista!
Jäikö refleksiä kuin paljon?
Itsellä jo parin kuukauden ajan hekumoimani lylyrunko osoittautui kieroksi, kun aloin sitä halkaisemaan ahnehtien siitä kahta aihiota yhden sijaan. Ulkopuolelta rungon pinnan muodoista kierrettä ei nähnyt yhtään vaan vasta kun olin iskenyt halkaisun suuntausuran sydänpuun puolelle ja aloin raottamaan varovasti niin halkesi kieroon… Kyllä tuosta saisi vielä noin metrin pituisen aihion, mutta silti harmittaa.
Jos en olisi yrittänyt halkaista tuota niin olisin saanut yhden 160cm pitkän aihion. Noh oppia ikä kaikki.
Ja mitenkähän tuon kierteen kanssa.
Wanhassa urgijousiketjussa oli muistaakseni puhetta, että kierrettä ei saisi lylyssä olla. Liittyi muistaakseni kosteuselämiseen. Onko kuitenkaan kukaan ikinä nähnyt kierteetöntä lylyä?
En välitä muissa puissa kierteisyydestä hirveästi, en tiedä miksi lylynkään kanssa. Miksi se kosteuseläisi jotenkin kummallisesti, eikös tämä vain palauttaisi vanhan muodon? Ja vanha muoto on se suora - joksi tämä kierteinen puu on veistetty.
Ei sillä ettei mahdollista (kai?) olisi, kunhan ihmettelen. Selystettynä kierteisyyttä annetaan aika paljon anteeksi, mitä katselee joitain laminaattijousia.
Veistin itse kirveellä lylyt ja jätin reilun vahvuiseksi. Jonkun verran tuli kuivuessa kaikkiin kolmeen kierrettä mutta se oikeni vuolemalla sopivaksi. Ei kyllä liimauksen jälkeen huomannut mitään vaikutusta kierteisyydestä.
Jätin tuon ekan ugriaihion jänteelle yön yli jotta näkisin millainen vaikutus sillä on. Ihan mielenkiintoisia havaintoja tuli mutta niistä lisää myöhemmin. Taidan kuitenkin kahvan uudelleen laminoinnista huolimatta kokeilla sakaroiden uusimista liimaamalla uudet eri puusta valmistetut sakarat. Samalla lyhennän jousen jolloin saan myös paunat nousemaan. Kokeilen saada siitä ugrihenkisen jousen joskin lyhyemmän kuin esikuvansa. Jänteet olisin liimannut selkään mutta kun epoksit on jo välissä niin ei kehtaa. Sen verran paljon on työtä jousen sisällä niin ei viitsi niitä haaskata joten harjoitukset sillä jatkuvat.
Mikke mainitsi myös pajun selyspuuksi joten pitää käydä alueella missä kasvaa hyvännäköistä raitaa. Toinen valmis tuomiselkä joutuu luovuttamaan sakaransa ugri ykköselle. Vankka, oksaton ja hyvä tuomirunko on myös kiikarissa. Se on miehessä vika jos ei saa tuomea toimimaan, prkle.
Kävin iltana muutamana lukemassa muinaisilla foorumeilla ikivanhoja kirjoituksia jotta saisin yli kuumentuneesta mielestä pettymyksen pois ja voisi taas keskittyä uuden oppimiseen. Oli unohtunut kokonaan se että lyly toimii parhaiten kosteana. Mulla ne on puusepän kuivaa tavaraa joten osaltaan se vaikuttaa lopputulokseen.
Ville kyseli setistä joten tässä pari kuvaa jossa alempi on ollut yön yli jänteellä, jännekorkeus 12cm selästä. Laukauksia noin 10 alla täydellä vedolla 27" nuolilla, ei napannut alkaa ampumaan sisään sinä iltana koska olin niin pettynyt omaan esitykseen.
Normi jousen teossa kaikki näyttäisi olevan kunnossa mutta ei ugrijousen teossa. Pitää tutkailla vielä tarkemmin noita kohtia jotka antoivat periksi. Huonon selkäpuun vaikutus näkyy varsinkin esteettiseltä puolelta. On tässä aihiossa hyvääkin joka näkyy ettei settiä tullut juurikaan kahvan ja lapojen alueelle vaikka tein tillerin aika nopeasti kavioraspilla sen jälkeen kun valkeni että ei tästä saa kunnon ugri jousta paunojen puolesta. Nyt tämän kuvan voi jo julkaista kun en enää halua pilkkoa tätä uunipuiksi.
Halkesi oikein mukavasti höylänterällä lylyn ja höttöpuun rajamailla. Puusepänkuiva lyly taas ei haljennut, piti kokeilla itsekkin. Ehkäpä menisi tuoreena lyly halki, pitää kokeilla joskus.
Liimasin kahvan paikalleen myöhään eilen illalla ja tänään testasin. Tilleriin en koskenut, ainoastaan kahvaa rapsuttelin kavioraspilla. Ei paha tilleri ja paunoja tuli 5 lisää 26" vedolla. Heitti nuoltakin rivakammin joten saattaa tästä vielä oikea jousi tulla.
Kuvaa kun katsoo, tuossa voi hyvinkin olla syynä, että halkaisemista ei aloitettu aivan keskeltä. Halkeama pyrkii aina heikommalle puolelle. Mutta on tuo aika jyrkästi lähtenyt viettämään, että tiedä sitten olisiko tarkempi kiilan asettelu auttanut.
Lylyn ja hötömännyn raja irtoaa tosiaan kivasti, tuoreeltaankin lähtee lustot eroamaan.
Katkaisin aihion 103cm pituuteen ja paunoja on vähintäänkin riittävästi. Katkaisin valmiista tuomiselyksestä sakarat ja työstin liimaus kuntoon. Pienet muotoilut veistämällä ja taivutukset sakaroihin kuumailmapuhaltimella niin saa vielä tänään liimattua paikalleen.
Karmean näköinen pihkatasku vatsassa näkyy olevan mutta valutan siihen epoksia. Ilmestyi ihan yhtäkkiä kuivumisen aikana.
Jere, aloitin ihan tarkoituksella hieman keskikohdan ulkopuolelta. Syy siihen on siinä pärekori videossa jossa vanha mestari neuvoo männyn halkaisua. Ei taida lylyllä toimia.
Näyttää muuten hyvältä mutta vaikuttaisi kuvan perusteella taipuvan aika lailla kärkien sakaroiden juuresta. Nämä ovat hankalia kohtia. Siirtymät ohuemmasta paksumpaan kannattaa pyrkiä tekemään mahdollisimman loiviksi ja vaivihkaisiksi.
Eilen liimasin uudet sakarat paikalleen ja hioin lähemmäs oikeaa muotoa. Varovasti hieman kokeilin lattiatillerissä ennenkuin pyörittelin pellavalangasta vahvikkeet jotka myös varmistin epoksilla. Jousiraakile jäykistyi jonkun verran, vaikea vielä arvioida mutta jos huomenna aikaa liikenee tälle niin jotakin osviittaa paunoista saa tietoon. Sehän jo näyttääkin aika hyvälle.
Kuivumisen aikana mystisesti ilmestyneen pihkataskun onkalon liimasin myös toissapäivänä. Eilen laittaessani ensi kertaa jänteelle siitä kuului verta hyytävä räsäys. Tuntui hyvin reidessä jota vasten se oli, ei kuitenkaan tullut sairaalareissua eikä näkyviä vaurioita jouseen. Laitoin jänteelle ja varovasti taivutin jousta joka taipui todella hienosti. Paunoja tuntui olevan, 14" vedolla 25#. Jätin siihen sillä kertaa. Tänään laitoin uudestaan jänteelle ja nyt kuului vaimeaa ritinää ylälavan ja sakaran liitoskohdasta jossa on myös pihkatasku sekä punoksen alla tuomessa oksankohta. Lapa taipui pahan näköisesti ja lähempi tarkastelu paljasti että Ugri I tekee kuolemaa. Jousen henki on pakenemassa murtumista. Jäljellä ei ole enää kuin pari viimeistä nuolta sekä loppuun asti veto tillerissä. Leivinuunissa on tulet joten polttohautaus saattaa tulla kyseeseen.
Sain roiman annoksen kokemusta ja tietoa tämän epäonnistuneen jousen kanssa. Voisi nopeasti todeta että selkäpuun ja lylyn tulee olla aikalailla virheettömiä. Jos näin ei ole ei tähän hommaan kannata ryhtyä.
Pakko laittaa homma jäähylle koska ei ole kuivaa selkäpuuta varastossa. Koivuaihio on vielä liika kostea mutta pitää alkaa viikonloppuna viimeistään veistämään siitä selkäpuuta.
Mukavasti heitti nuolta, vedin 27" suojalasit päässä. Heräsi jo ajatus että jos vaikka vielä sitoisi pellavalangalla ja epoksilla. Laitoin jousen tilleriin ja vedin sen poikki. Jossakin reilussa 28" vedossa alkoi jousen kappaleita ropista lattialle, paunat alkoi nelosella mitä viimeisenä havaintona oli. Sainpahan ammuttua itsetehdyllä jousella jota voi jo luonnehtia ugri sukuiseksi. Kuinka moni voi samaa sanoa ?
En voi sanoa ampuneeni itsetehdyllä ugrijousella, mutta kyllä sen rikkominen oli mielestäni höhölä homma.
Seuraava haaste voisi olla tarkemman muodon haku ja luonnonliimojen käyttö kaikissa liimapinnoissa. Onnttelut jousesta kuitenkin. Tai nyt…jousenkappaleista.
Murtumisestakin saa lisää tietoa. Esim pellavasidos olisi saanut olla kaksi kerroksinen. Mietityttämään jäi se että olisiko tätä tapahtunut laisinkaan jos lyly olisi ollut kosteampaa. Esim. Lyly kyllästetty jollakin öljyllä. Sakarat kierrätän ensimmäiseen lylylaminaattiin. Tieto mitä ei ole käytännössä mihinkään kirjattuna lisääntyy koko ajan.
Mitä taas tulee itse valmistamiini ahven- ja sorkkaliimaan joihin olen laittanut huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin parissa tunnissa hakemaani ja käsittelemään lylyn pätkään niin on päivänselvää että tässä vaiheessa menen epoksilla. Se että käyttäisin eläinliimani tässä vaiheessa olisi tyhmää, minä kun en niitä liima-aineksia suostu ostamaan.
Sehän kerkesi olla jo hieno jousi. En tiedä laminaattijousista juuri mitään, mutta jännä tuo lylyn ratkeaminen tuomen alta. Liekö tuo lylyn kuivuminen vaikuttaa asiaan? Mutta eihän lyly voi kosteaakaan olla tuossa liimasauman vieressä. Miten sait pihkataskun tyhjäksi?
Oliko siis tuomen oksa mistä petti ensin ja sitten liimasauma ja lyly?
Noista liimoista, eikös kaupan liivatejauheesta tehty gelatiiniliima kävisi? Olisi luonnonliimaa, vaikkakin kaupasta ostettua. Sillä ajattelin itse kokeilla, omille liimakokeiluille kun ei ole aikaa.
Sellainenkin hajatus tuli mieleen myös, että voisiko olla niin, että gelatiinipohjainen luonnoliima olisi melkein pakollinenkin tämmöseen, kun lyly elää kosteuden mukaan enemmän kuin tuomi tai koivu tai muu normaalipuu. Käykö pitemmän päälle niin, että kun jousta retuuttaa pitkin kosteaa mettää (lyly tykkää kosteudesta), niin elämätön epoksi irtoaa elävästä lylystä? Mitä mieltä muut on?
