tässä uusin sotajouseni, tehty Turkulaisesta VuoriJalavasta.
pituutta 210cm about ja paunoja 140-145,pehmeällä, sekä mukavalla 32tuuman vedolla.
Kepukkassa oli kurveja aika paljon, kahva myötäkäyrä, molemmissa lavoissa keskikohdissa vastakaarta ja taas myötäkäyrää. Yritin myötäillä aihion luonnollisia muotoja parhaani mukaan.
Alkuun tilleri oli liian kahvapainotteinen (aiheutti ylimäärästä virumaa), mutta paahdon jälkeen vähän tilanne parani ja paunat nousivat samalla sillä kympillä.
Olisin muuten 100% tyytyväinen paitsi juurikin toi ennen paahtoa tilleri oli huono ja verotti siten hieman.
Onnistuin hyvin muotoilemaan jousen ennen ensimmäistä jänteelle virittämistä, muistaakseeni lyhyellä tilleri jänteellä 18tuuman vedolla näytti 50paunaa. Eli ei tullut ainakaan ylirasitettua alussa.
Uskon että seuraava sotajousi tulee taas olemaan edeltäjäänsä parempi, virheistä oppii ja niin myös onnistumisista.
Ei voi muuta kuin hymyillä kun tällä ammuskelee, paljon lempeämpi mitä nää mun ipe kepukat
Onpa nätti vatsa tuolla käsittelyllä! Täytyy myöntää että katselin jo tilleriä kriittisesti, mutta siellä olikin vähän luonnonprofiilia. Mullakin oli tuommonen profiili yhdessä jalavassa, olikohan nämä sisaria…
Vetokuvasta: kuoliko naapuri?
Tuosta “pehmeydestä, mukavuudesta”, ehkä oivallan mitä tarkoitatte. Mutta se pehmeys tulee siitä että jousi antaa periksi loppuvedossa. Oman kokemuksen mukaan juuri joku ipe-tonkin lonkkari ei anna milliäkään periksi ja on raudan lujaa viime tuumiin asti. Se ei siis ole pehmä ja mukava vetää. Mutta viskaa nuolta!
Toki mukava jousi ei myöskään stäkkää jännekulman takia. Mutta eipä nää pitkät sitä tee. Vähän meinaan tässä että ei siellä mitään magiaa pitäisi puun sisällä olla, miksi tuo on pehmeä ja tuo ei. Vai olenko väärässä?
Aihe on kyllä kiinnostava! Periaatteessa vain muoto ratkaisee mutta kyllä mielestäni puulajeilla on eroa ihan vetotuntumassakin. Suurin tekijä lienee aikariippuvainen hystereesi.
Yllätyin kans.
Joo… luonnon profiilia löytyy, tietenkin kai sitä vois vielä parannella hitusen verran, mutta saa kelvata toistaseksi!
Naapuri on hengissä, ikkuna on tosin aikoinaan mennyt jo jouskarilla kertaalleen rikki. Eka kuusenoksa keppi oli pikku Mikon kädessä silloin.
Mutta se pehmeys tulee siitä että jousi antaa periksi loppuvedossa.
Eli jos pitää liian pitkää vedettynä niin vatsa kärsii ja paunat ropisee?
Tässä tuntuu veto kyllä ihan erilaiselta verrattuna esimerkiksi siihen sun vaahteraan, millä viime vuonna pituutta ammuin.
Tosin voi kyseessä olla sekin, että voimaa on tullut lisää ja tekniikkaa. Ja olihan se vaahtera myös kolkyt senttiä lyhyempi…
Ilman muuta vähenee paunat täydessä vedossa. Paunamittarin kanssa voit vetää täyteen vetoon, niin neula lähtee heti valumaan alaspäin. Mutta tuohan vaikuttaa sitten jo pienissä määrin vedon aikana, josta voisi tulla tämä pehmeyden tuntu.
Jalava pistää hanttiin hyvin noilla mitoilla, ei siis mikään löllerö tosissaan. Se mun vaahtera taas… painokin sanoo että se oli alimitoitettu. Toki hauska että se ees kesti.
210cm vs 185cm vetotuntuman huomaa myös.
Jos vaahtera, jalava, tonkin-ipe jouset tekisi ja ottaisi näistä puntarilla voimakäyrän niin saattaisi löytää jotain.
Oho ! Se on selvästi tekijästä kiinni miten niitä paunoja rakennetaan… Vertaa tuon oman tekemän vuorijalavan mittoihin niin ei ole paljoa paksuutta enempää mutta paunoja huomattavasti !
Jos puu olisi täydellisen elastinen materiaali, niin jousen vetotuntuman voisi päätellä suoraan voimakäyrästä. Mutta puu käyttäytyy viskoelastisesti, joten vetotuntuma voi hieman riippua puun ominaisuuksista. Pehmeys tulee siitä, että vetojäykkyyden muutos pienenee loppuvetoa kohti puun virumisen takia, tai pikemminkin relaksaatio-ilmiön takia. Myös jousen, jossa on isot rekurvit, vetotuntuma voi olla pehmeä, jos vetojäykkyys kasvaa alussa voimakkaasti ja pienenee loppuvetoa kohti (jäykkyyden kasvun muutos siis).
Hieno jousi kyllä! Ja 140 paunaa, on se hurja. Kuten myös henkilö, joka tuollaista vetelee 40 kertaa “rutiininomaisesti”… Mitäs muuten käytät maalina?
Mulla on se pressuun piirretty taulu systeemi, ammun blunteilla siihen
Ei oo ollu aikaa takoa kärkiä, toistaseksi…
Mukavaa marssia pitempiäkin matkoja metsässä pitkäjousen kanssa, sitten ku tekee mieli niin vetää vaan pressun esiin.
Mielessä on käynyt, että pitäis saada ne hidastavat sulitukset…
Tällä 140paunasella lentelee silloin tällöin läpi siitä pressusta.
Britit käyttää aika laajasti vahvaa kangasta ripustettuna parin puun väliin. Rentona roikkuen hidastaa hyvin nuolia. Pressu voi hapristua yllättävänkin nopeasti uskoisin. Voisin itsekin tuommoisen kankaan hommata… ehkä
Pingotan kahden puun väliin paracordista linjan. Niin kireälle että voi soittaa ukkonooaa.
Pressu siihen roikkumaan tosiaan. @JNystrom
Joo kangasta vois kokeilla kans, vanha auringonvarjokangas lojuu tuolla varastossa.
Niin, kunhan ei mene. Eihän sellasen kanssa siellä mitään teekkään. Mulla meni viimesyksynä 180 senttisen pitkäjousen takia hyvä pyy holli ohitse koska ala lavasta jänne hirttäytyi oksaan. Kirosin mielessäni pitkäjousen syvimpään helvettiin
Mutta kaikkeen toki tottuu ja oppii olemaan, kunhan jaksaa opetella. Seuraava jahtijouseni tulee kyllä olemaan hieman lyhyempi.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Varsinkin tollasen mörön kanssa tuntee olonsa muutenkin aika vahvaksi
Onhan toi hyvä pointti ja ittekki käytännössä tuon metsässä huomannu.
Varmaa kaikki ottais lyhärin mettälle mielummin ku sen 180cm pitkäjousen.
Näähän on enempi ihmisten niittaamisee ku metsästämisee, käsittääkseni
Brittien saarien hoidetuissa metsissä muinoin oli otollisemmat paikat pitkäjousi metsästykselle.
Mullakin oli tuommonen profiili yhdessä jalavassa, olikohan nämä sisaria…
