Zwickey + Douglas

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Nuolet
1

Ostin joku aika sitten kokeeksi kaupallisia leikkurikärkiä, Zwickey Eskimo 5/16" / 110 gr. Tein ensimmäiset leikkurinuoleni vuonna 1985, mutta ennen tätä kesää en ollut koskaan ostanut kaupasta leikkurikärkeä tai käyttänyt sellaista. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten nämä pelittävät itse tekemieni kärkien rinnalla.

Vartoin Zwickeyt douglaskuusisiin varsiin, osana tulevan kauden douglaskuusikokeilujani.

Koeammunta kertoi, että Zwickey-kärkiset nuolet tahtovat vetää linjasta oikealle. Se onkin loogista, sillä itse tekemäni leikkurikärjet painavat noin 85 - 90 greiniä, siis 20 - 25 greiniä vähemmän kuin Zwickeyt, mikä kasvattaa nuolten dynaamista spineä selvästi.

Zwickey-nuolet myös läpäisivät solumuovia senttikaupalla vähemmän kuin itse tekemilläni kärjillä varustetut nuolet (vaikka solumuovin läpäisyerot eivät sinänsä ole kovin todistusvoimaisia). Tämä puolestaan selittyy Zwickeyiden 26,5 mm suurimmalla leveydellä.

Vaikka 110 gr. Zwickey Eskimot ovat tietääkseni kapeimpia kaupallisia leikkureita, on 26,5 mm mielestäni liikaa yksipuisen lyhytjousen leikkureille. Omat leikkurini ovatkin 22 - 23 mm suurimmalta leveydeltään.

Zwickey-kärkiä on siis muokattava kapeammiksi ja kevyemmiksi, jotta ne sopivat setupiini sekä tarkkuuden että tehokkuuden kannalta.

Aloitin muokkauksen esteettisesti poistamalla Zwickey-kärjistä niiden kammottavan Army-vihreän maalipinnan. Eihän tässä olla ramboilemassa. Maalinpoistossa oli hommansa, sen verran huolella kärjet oli maalattu tehtaalla, mutta maalittomat kärjet ovat mielestäni välittömästi vetävämmän näköisiä.

P8041029
P80410291920×1440 249 KB

P8051034
P80510341920×1440 356 KB

7 tykkäystä
2

Kavensin ja uudelleenmuotoilin Zwickeyitä. Zwickeyiden lehden paksuus on vain 0,75 mm ja teräs on melko pehmeäksi päästettyä; niinpä kärkien keski- ja kärkipaksunnoslista on tuiki tarpeellinen vahvistus. Terän hintsujen speksien ansiosta kavennus- ja kylkiensuoritustyö sujui vauhdilla, paljon nopeammin kuin omissa kärjissäni. Otin tavoiteleveydeksi 23 mm.

Koeammunnat ovat vielä kesken, mutta alustava tulos on, että muokatuilla Zwickeyillä varustetut nuolet lentävät tarkemmin (pienemmällä hajonnalla) kuin alkuperäiset.

Merkityksetöntä ei ole sekään, että muokatut kärjet näyttävät mielestäni olennaisesti paremmilta kuin lapionterämäiset orggikset.

Kuvassa vasemmalla kaksi alkuperäistä Zwickeytä, oikealla kaksi muokkaamaani.

P8231084
P82310841920×1440 93 KB

4 tykkäystä
3

En kyseenalaista Tuukan havaintoa mutta rohkenen väittää, että liian usein osumattomuudesta syytetään perusteettomasti välineitä. Nuolet olivat oletettavasti sulitettuja? 20–25 graanin ero kärkipainossa sulitetuilla nuolilla on mitätön, vaikka toki todellinen. Teoriassahan kevyempikärkinen nuoli lentää pikkuisen vasemmalle, ilmiö näkyy sulittamattomilla nuolilla tietenkin selvemmin. Mutta lopulta sulitus korjaa nuolen lentoa aika tehokkaasti.

Tein tänään pienen testin. Ammuin kisanuoliani, joihin voi vaihtaa inserttikärjen. Kolme nuolta 125 graanin kärjellä, kolme nuolta 70 graanin kärjellä, näitä ammuin satunnaisessa järjestyksessä. Jos laukaisu oli hyvä, niin 40 jaardilta hajonta oli vähäistä, välillä taas pikkuisen huonommalla laukaisulla kevyempikärkisen nuolet olivat 10–20 senttiä vasemmalla. 20 jaardilta ero oli jo mitätön. Jos oletetaan, että keskivertoampuja osuu aina 20 jaardilta 40 sentin tauluun, niin edes 55 graanin kärkipainoerolla ei ole mitään merkitystä, vaikka se tilastollisesti saattaakin näkyä. Vähän sama kuin muutama vuosi sitten tekemäni testi – ammuin nuolisarjalla, joka oli muuten yhtenevä mutta nuolivarsien jäykkyys vaihteli 20 paunan sisällä, ihan sujuvasti 40 sentin tauluun 20 jaardilta. Hyvällä laukauksella kaikki osuivat keskelle. Huonolla laukauksella hyvin toimivat (jouseen ja ampujalle sopivat) nuolet erottuivat toki edukseen.

Tässä on myös toinenkin muuttuja – kevytkärkinen nuoli on selvästi herkempi ampujan virheille. Lopulta kyse on kokonaisuudesta, miten tietynlainen nuoli toimii ampujan ja jousen kanssa yhteen.

4

25 greiniä on kärjissä niin merkittävä painoero, että sitä käytetään ihan tavallisesti setupin tuunaamiseen suuntaan tai toiseen. Reiniaho ei käytä, ja se on ihan ok.

Omaa kokemusta väkevämpää ohjenuoraa ei ole olemassakaan. Se on se seula, jonka läpi kaikki väitteet lopulta sirottuvat, kaiken muun jäädessä reikälevyn toiselle puolen.

Oma kokemukseni kuluneen seitsemän vuoden otoksella noin 160 metsästysnuolen tekemisen ja metsästyskäytön suhteen on, että leikkurinuolet toimivat sitä paremmin, mitä kevyemmät ja lyhyemmät kärjet niissä on. Leveydestä ei voi / kannata tinkiä, mutta milliäkään ylileveitäkään kärkien ei pidä olla.

Metsästysnuolissa mikään ei ole niin tärkeää kuin nuolen tunnottomuus ampujan virheille, toisin sanoen anteeksiantavuus. Kummasti ne kaikista parhaat nuolet ovat niitä, joissa on keskimääräistä pienemmät (ja keskiarvo valuu koko ajan alaspäin) ja kevyemmät leikkurikärjet.

Ollaan silti vielä kaukana niistä kärkikoista ja -painoista, joita esikuvinani toimivat metsästyksen ammattilaiset käyttivät.

5

Niinhän se on, että oma kokemus ratkaisee. Jos joku toimii, niin sehän toimii. Kiinnostavaa onkin, että miksi jokin tietty asia sitten toimii, kuten vaikka Tuukan toteamus, “että leikkurinuolet toimivat sitä paremmin, mitä kevyemmät ja lyhyemmät kärjet niissä on” – mitä siinä on taustalla. Paljon on selvitettävää.

6

Joskus ostin Zwickeyn leikkureita kokeeksi, kun vintage Bearin Razorheadit alkoivat loppua ja Zwickeyt olivat lähimmäksi samaa mallia. En kyllä oppinut niistä koskaan pitämään. Vaihdoin Magnuksen Classic 2 -malliin, kun satuin törmäämään niihin verkkokaupassa. Ne ovat mielestäni parempia kuin Zwickeyt, mutta vaihtaisin nekin milloin vain 70-luvun Bearin Razorheadeihin. Hassua kyllä, minulle ei koskaan tullut mieleen tuunata Zwickeyn teriä paremmiksi. Jotenkin sitä ajatteli, että kaupasta ostettujen terien täytyy toimia sen suuremmin muokkaamatta. Jos kaupan kärkiä alkaa smirkelöidä, niin sitten kannattaa tehdä kärki alusta asti itse. Outo ajatus, nyt kun sitä miettii… ehkä pitää kaivaa loput Zwickeyt esille antaa niille hoitoa Kumpulaisen mallin mukaaan.

7

Tuntuu oudolta jopa lukea leikkurien tuotemerkkejä, saati kirjoittaa niitä, kun en ole tosiaan tätä ennen koskaan ostanut kaupasta leikkurikärkiä. Leikkuri on jotain, joka tehdään itse, saatavilla olevista matskuista käsillä olevilla työkaluilla. Vaan asioista on hyvä ottaa selvää, oman kuplan ulkopuoleltakin.

Valitsin Zwickey Eskimot vain siitä syystä, että ne olivat nähtävästi kevyimpiä saatavilla olevia kaupallisia puunuolileikkureita, ja 5/16"-koossa. Valikoima ei ole laaja, saati tänä tautisena pänä, edes netistä. Kun leikkurinuolen elinikä on tyypillisesti 1 - 5 metsästyslaakia, olennaista oli sekin, että näitä löytyi onnekkaasti paikallisesti, ilman hirveitä lähetyskuluja saati alveja ja tullin tuomia lisäpostimaksuja.

Oli jopa lievästi jännä fiilis mennä viivalle kaupallisten leikkurien kanssa: entä jos kävisikin ilmi, että ne toimivat paremmin kuin itse tekemäni kärjet? No, eivät toimineet, missään kategoriassa.

On yleinen ajatus, että kaupasta ostettuja aseita ja varusteita ei pidä muokattaman. Nykyihminen uskoo siihen, että tehtaassa asiat osataan paremmin kuin kotiverstaalla; tuntee, että merkkituotteen takana on tietotaitoa, jota ei pidä kyseenalaistaman.

Kaupalliset puunuolileikkurit on suunniteltu käymään hyvin 50 - 60-paunaisista, pitkävetoisista, ikkunaleikatuista, jänneväleiltään päänmentävistä kusilaitujousista. Olisi outoa, jos ne eivät vaatisi muokkausta toimiakseen täysin toisenlaisissa jousissa.

Olen sinänsä jo pitkään muokannut kaupan tuotteita paremmin itselleni sopiviksi. Jos ostan esimerkiksi uuden repun, sakset soivat ja jotain lisätäänkin ennen kuin se kelpaa käyttööni. Alkuperästä ja elinkaaresta viis, kunhan lopputulos on toimiva.

Vaikka suorituskyky ja toimivuus ovat kaiken a ja o, minulle oli kerta kaikkiaan vastenmielinen ajatus työntää aivoparkkiviineeni armynvihreäksi maalattuja kärkiä. Se oli se ensimmäinen kimmoke tarttua toimeen.

1 tykkäys
8

Arvoin myös että tilaanko jostain jotain leikkureita. Elokuun lopulla tein kuitenkin leikkurisatsiin muutaman uuden itse muuntaen hyviksi koettuja taulunuolia leikkureiksi. Kärjen paino sama. Ennen kautta kaivoin monien vuosien leikkurinuolistoa silmän alle ja huomasin että kehitys ja kehittely on ollut hidasta, mutta vuotuista kuitenkin. Monen mallista terää on tullut kokeiltua, mutta viimeiset vuodet tuunaaminen on ollut hienoviritteisempää. Liene lähestyy omaa optimia.