Yksipuisen vaahterajousen veistäminen

Uutta vaahteralonkkaria rupesin veistelemään pojalle. Edellinen nimittäin räsähti melkein irtipoikki tässä tammikuun pakkasilla lähes pelkällä jänteellepanolla. Oli siinä pikkuisen puristusmurtumia paahdon jäljiltä, sellaisesta kosahti. Sitä edelliseen vaahteraan tuli saranakohta kahvan viereen luultavasti huolimattoman tilleröinnin johdosta. Nyt on käsillä aika lupaava aihio parin tuuman ekstrapituudella. Taitaa vaan olla edelleen sen verran kuivaa, että arvaako tuota ihan täyteen mittaan saakka vielä tilleröidä?

Oli siis lämpökäsitelty vaahtera kun kosahti? En tekisi vaahteralle mitään, mikä lisää selän rasitusta. Sieltä ne rapsahtavat. Mitenkäs selän kruunun aste? Vaahteralla on pakko olla litteää lähenevä selkä, muuten homma menee jyrkänteen reunalla elämiseksi.

Toki mikä tahansa puu tai puujousi kokee ankaran vetorasituksen kasvun paikallisesti, kun vatsa alkaa pettää paikallisesti, jolloin puun kyky venyä ylittyy helposti.

Mitäs tämä tarkoittaa käytännössä? Paahdettu → toimi hyvin aikansa, kunnes tuli käytön myötä puristusmurtumia? Vai heti paahdon jälkeen puristusmurtuili kun vedettiin täyteen vetoon? Kun ei paahdon sinänsä pitäisi puristusmurtumia aiheuttaa.

Tilleröinti on kyllä tarkkaa, ei siinä oikein virheitä saa tehdä. Itselläni viimeisin moka oli bambuselystetty ja bulletwood-vatsalla varustettu jousi, lähti ylälapa taipumaan liikaa, vatsa antoi periksi. Oli suorastaan hämmentävää, enkä vieläkään oikein ymmärrä, että mikä siinä meni pieleen. Mutta näköjään tuollainen yhdistelmä on mahdollista sörssiä…

Kuivaa on edelleen. Itse olen yhden jousen rikkonut tilleröitäessä, joka siis varmuudella hajosi kuivuuden takia ja se oli nimenomaan kotimaista vaahteraa. Selästä räjähti iloisesti.

Hyvä tietää tuo Tuukan mainitsema selän litteysvaatimus, eipä ollut sellainen tieto jäänyt itselle mieleen vaahteran suhteen ollenkaan. Tämä oli muistaakseni melko pienestä puusta kotoisin, joten ruunua oli. Vatsa siinä kuitenkin minun mielestäni petti, selkä on edelleen ihan “priima”. Otan parit kuvat, kunhan kerkiän.

Tuomo, sanotaan näin, että mielestäni en havainnut siinä puristusmurtumia vielä tilleröinnin valmistuessa, mutta paahdon myötä pari vähäistä erottui. Kyllä ne enimmälti syntyi käytössä. Joissakin pähkinäpensas- ja jalavajousissani on ollut pitkään ihan komeita puristusmurtumia, mutta ei se ole niitä haitannut. Noh, niiden käyttökin on tietysti ollut melko satunnaista.

Tuleehan sitä virheitä tehtyä tilleröinnin suhteen, mutta nyt on jotenkin fiilis, että vaahtera on ehkä vähän epäluotettavan oloinen - tai sitten se vaatii jotain, mihin minä en pysty :slight_smile:

1 tykkäys

Ei tartte vaahterajousi litteää selkää. Johan puristusmurtumat vatsassakin kertovat että siellä on tarpeeksi vetoluja selkä. Luulisi muuten näillä kosteuksilla että jousi pamahtaa katki jo ennen puristusmurtumia??

Näytä yksikin korkea selkäinen vaahtera jousi joka on selvinnyt normaarin aktiivi käytön…
Mulla meni noita vaahteria kouluaikoinanin pokki liki kymmeniä enen kuin Turusen Toni sanoi selän olevan se syy. Tän jäälkeen ei ykskään enää hajonnut.
+2mm lustot selkä antaa jo mielenrauhan, mutta matala selkä ja tavallista leveämmät lavat niin tulee paras suoritus.

No sitten tuleekin heti mieleen selän tasoitus, onko toimiva ratkaisu vaahteralla?

Kaikkein toimivin tähän astisista.Tietty vaihtelua löytyy saman laji sisällä ja puristuksiakin on mullekkin tullut vaikka selkä onkin kestänyt.

Yksi +35lb oksa vaahtera kesti yllättävän kauan pöyreän selkänsä kanssa ja vatsassa e olut mitään jälkiä. Sitten ykskaks repesi toisen lavan kruunusta molemmin puolin puolivedössä keskes meidän kesäkilpailun. Ja vatsaan tuli muistaakseni vain yksi laidastalaitaan murtuma. Säilytin siitä kepäkosta kahvan kun oli niin kiva.

Ja mää tiedän kyllä, että Jerellä on se oma monsteri vaahtera jouskarinsa jolla on muistaakseni vain jokunen kymmenkunta täyttä laukasuu takana niin se on vähän niinku pois luettavissa.

Itselläni on ehkä siinä 15-20 tietämillä tuo oma vaahtera keppi saldo joista 5 on säilynyt täysin ampumakuntoisina moniensatojen laukausten jälkee.

1 tykkäys

Löysyy iltaa kun on niin oli tuo persus pakko nostaa ulos kalikan viereen.
Vaahtera jonka myrsky kaatoi viime kesänä kaarinan keskustasta. Lajista ei mitään hajua.


4 tykkäystä

tässä on 2010 tekemäni vaahtera jyrkällä kruunulla. Kesti ihmeesti. Myin jopa tämän jousen 2012. Jousiaihion otin puusta/risusta, jota maansiirtokone/metsäkone oli juuresta vaurioittanut niin että se oli miltei kuivunut hitaasti pystyyn. Sekö, vai mikä lienee, oli tehnyt yksilöstä sitkaan.
Risun halkaisija oli hädin tuskin 30mm. Paunat oli maltilliset, n.35, muistaakseni.

Nyt olen näyttänyt Mikke yhden.
Aina löytyy se poikkeusyksilö. Tietenkin pelaa paremmin laakealla selän muodolla, kuten kaikissa jousipuissa.


1 tykkäys

Mä oon nähnyt useampiakin…
Pitkä ja kevyt oli näemmä sunkin jousesi…
Se, että poikkeukset ja ihme yksilöy ovat jääneet kertoon enempi tuosta meidän taidosta kui se jos alkajais kurssilla kaikki saisivat jousen aikaan yhtä helposti kui saarnesta tai jalavasta.

Piti oikein ettiä tuo oma kauiken kestänyt korkea selkäisen lavan pala…

Siinäs näät, että samoissa mitoissa tuokin.
Tämä on alalapa. Muistaakseni jousi oli 170cm hujakoilla noin 27tuuman nuolilla ja tuolta ajalta löyty vaan yks nuoli ja sekin on kärjen takaa vain 26"pitkä ja kun minä olen tunnettu tuosta alivedosta niin siitäkin otetaan yks tuuma pois…



Tähän mennessä tekemäni vaahteraiset on olleet hämmentävän hyväheittoisia ja nyt työn alla olevakin vaikuttaa oikein lupaavalta.

Katkenneesta muutama kuva:

  1. Tolleen se napsahti ihan terävästi poikki. Vieressä näkyy ryppyjä.
  2. Jos irrottaa kahvapunoksen, niin tämän saa liisteiksi varmaan nokkiin asti.
  3. Jousi oli kotoisin noin kolme tuumaa paksusta rungosta.

Nyt muistankin, että mainitsin tätä katkennutta tehdessäni täällä, että ilmankosteuden vuoksi se otti ikävästi
myötäkäyrää tilleröidessä. Ryppyjä pintaan tietenkin siinä samalla.

1 tykkäys

Siis onko tuossa selkä edelleen ehjä?

Miten se nyt noin hajosi, jotenkin aivan kummallisesti. Tavallisestihan, jos vatsa antaa periksi, niin taipuu siitä kohtaa liikaa, jolloin selkä pettää.

Sanoppa! Ja tämä tapahtui siis jo puolella vedolla heti jänteelle noston jälkeen. Tuossa on varmaan ollut aivan kaamea puristusmurtuma, mutta en ole sitä huomannut, kun jousi ei ole ollut omassa käytössä.

On kyllä käsittämätön tapaus, ikinä en ole moista nähnyt! Massiivinen puristusmurtuma on varmaan ainoa luonnollinen selitys. Luulisi murtuman muodostuneen jo ennen paahtamista.

Kun paahdoit niin taivutitko refleksiä samalla? Itsellä parissa jalavassa oli paahdettaessa tullut vetomurtuma vatsan puolelle. Siitä selvisi kun täytti kuumalla epoksilla murtumakohdan. Höyrytettäessä kahvarefleksiä onnistuin saamaan yhteen jousen alkuun koko lavantyven mittaisen murtuman vatsaan. Siinä samassa piti kyllä oikoa jousta suoraksi ja samalla sitä kahvaa taivuttaa niin se oli liikaa

1 tykkäys

Jep Kristian, tuo olisi tosiaan todennäköisin selitys! Itsellenikin on joskus käynyt samalla tavalla.

Juuri näin, taivutin refleksiä paahtaessa. Kärjestä taivutin vähän enempikin ja toisessa niistä pieni puristusmurtuma aukesi niin paljon, että siihen piti liimata paikka päälle. Kyllä tämän katkeamiskohdan vaurion täytyi syntyä juuri siinä. Vaan kun en huomannut.