No nythän pitää sitten ihan yrittää. 
Multa jää nyt harvinaisesti kisa väliin ns jousiampujan kyynärpään takia. Valitettavasti varsijousikiertopalkintokin jäi tänne. Toivotan kaikille hyviä suorituksia ja hirvelle hyvää vastusta. Hikiällä nähdään.
Kävin eilen toisella koronapiikillä. Sen verran käsi puuduksissa, että ei jousiammuntaa tänä viikonloppuna. Pitäkää hauskaa!
Uusi SE 434! Ampuja Jere. Juoksettu myös!
7 tykkäystä
Turkkilaisellako?
Tuleeko videoo kans!
Speksejä kehiin! Jousen tyyppi, materiaalit, pituus, jäykkyys, vetopituus, käytettiinkö siperiä tai peukalorengasta, nuolen materiaalit, pituus, paino ja painopiste?
Milloin @TuukkaKumpulainen palaat pituusammunnan pariin?
Oma tulos oli 310 metriä 56-paunaisella turkkilaisella, 24 tuuman vedolla. Aika surkeaa, ei edes ennätys parantunut.
Tjaa-a. Jousimetsästys vie kaiken jousiaikani ja -energiani. Vertailussa pituusammunta jää leikkimielisessä merkitsemättömyydessään kuin myös elämyksellisyydessään kauas taakse. Ai ammuit nuolen, jolla ei voi tehdä mitään muuta kuin ampua nuolen pitkälle, pitkälle? En koe harrastavani urheilulajia tehdessäni jousiuraa, vaan eläväni ikiaikaisessa pyyntijatkumossa.
Toisaalta minulla on kymmeniä jousiaihioita, joista ei tule koskaan metsästysjousia. Olen neljävuotiaasta saakka ollut omituisen kiinnostunut ennätyksistä ja ääri-ilmiöistä. Muistan vieläkin desimaalin tarkkuudella, mitä maakulkuneuvojen nopeusennätykset olivat 80-luvulla ja kuka oli milloinkin puikoissa. Eikö se kerro jotain?
1 tykkäys
Olipas taas hieno kilpailu ja päivä! Rata oli tällä kertaa helpohko, ei mitään älyttömän vaikeita tuurirasteja ja sopivasti “varmoja” yhdeksän pisteen rasteja. Siis just hyvä!
Oma ammunta lähti “mäyrä”-rastilta liikkeelle hyvin, kun ammuin täydet, eipä ole sellaista koskaan ennen tapahtunut. Pöllö meni taas vähän hätäilyksi, kaikki kolme nuolta koskettivat pöllöä mutta eihän se riittänyt. Krokotiili onnistui näköjään hyvin, siinä pysyi suoritus hyvänä. Huonoin suoritus osui Rusakko-rastille, joka oli periaatteessa varma ysi mutta sörssin sen sitten ihan hyvin, vain yksi piste. Loppuvaiheessa, kun tuli tuo neljän kolmosen sarja, niin rupesi jo vähän huolestuttamaan, siinä oli monta helppoa rastia, onneksi kuitenkin Ritari korjasi vähän tilannetta. Kaikenkaikkiaan, ihan kohtuullista ammuntaa.
Ihan makea voitto, edellinen tuli tosiaan tasan kymmenen vuotta sitten, ensimmäisessä Primikisassani.
5 tykkäystä
Puta peukkuvedolla oli todella virkistävä rasti, muutenkin tosi mukava kierros ja todella upeaa väkeä koko joukko.
1 tykkäys
Muutama kuva. Osumakuvista sen verran, että minulla on keltaiseksi petsatut nuolivarret, mustavihrein sulin. Ja kuvat ovat tässä kronologisesti väärinpäin.
2 tykkäystä
Kuvissa esiintyy taajaan pistoolikahvainen, ikkunaleikattu, nuolihyllyllinen jousi. Sillä ammuttua tulostahan ei tietenkään panna samaan listaan primijousten kanssa.
Voi @TuukkaKumpulainen tule joskus kisaan mukaan. Oli oikein kivaa hyvässä seurassa. Ei ollut kellään hyllyä, ei mukana eikä jousessa.
Reissusta on kotiuduttu, niin ladataas tästä kisakuvia talteen. Hyvä rastiporukka oli, osumia tuli ja huulta heitettiin. Puolivälissä mulla napsautteli parhaiten, mutta sitten Jani kiilasi ohi. Jotain kasikymppisistä pisteistä oli puhetta ja ajattelin että peli oli siinä. Mutta niin vaan kurvasin ohi paviisi+varsijousirastilla! Suorastaan maaginen tatsi, ensimmäinen ihan sentillä oli ukon kyynerpäästä ja loput kaksi hyvät osumat. 10p siitä ja menin kolmanneksi.
Tuntui suorastaan siltä että pisteet tuli vaikeimmilta paikoilta, kun lähellä olevat peurat sun muut jänöset ammuin ohi vitaaleista. Samalla kun Jani, Patis ja Juha ampui lähes ysejä.
Vaikka joistakin ampujista pitkällä olevat maalit tuntuu sattumanvaraiselta roiskinnalta, on niitä meillä Mikkelissä treenattu. Että mieluusti haastavaa rastia lisää.
Kova yritys ei lauantaina kuitenkaan riittänyt, vaan Tuomo ampui lopulta hienosti voittoon, paljon onnea suorituksesta! Makea paluu voitonsyrjään.
Nyt kun itsellä tuo sarvijousi ja peukkurengas alkaa tuntua omilta, niin alkaa ykkössija olla jo mielessä! Matias sanoi että voittaa Taka-hikiän, mutta sehän nähdään.
Huomatkaa muurahaiset.
Turkkilainen veti kisan ainoat tuplaosumat olkitauluun, jihaa!
Kroko oli myös helppo.
Puiden väliin oli aseteltu tämmöinen “mäntynuolimurskaaja”. Ei kestänyt upotetutkaan nuolenkärjet. Yksi katki kärjen takaa ja toinen siltuksi.
Huumoriarvoa oli lausahduksella “no tuo ainakin katkesi”. Jännä paikka ampua ja vitaalilla olisi ollut vielä tilaa…
Sika alamäkeen antoi hyvin pisteitä.
Pöllöön osuttiin näköjään ryhmänä poikkeuksellisen hyvin. Noin kaksi osumaa per ampuja.
Nämä uudet kovat kumieläimet oli mukavia 40#+ jousille, nuolet ei paljoa uppoa. Mutta kevyille jousille tai snadisti vajaalle vedolle pompautteli useammalla ampujalla nuolet eläimestä.
Ehdottaisinkin sääntöpäivitystä: “Jos nuoli pomppaa selvästi maalista takaisinpäin eli ampujan suuntaan, tulkitaan osuma 1p arvoiseksi osumaksi.”
Kimmokkeet on ihan eri asia, niitä sattuu riistankin kanssa, mutta kun 3D eläimen kovuus vaihtelee näin paljon radalla, menee hieman maku katsellessa kun nuolet pomppii selvistä osumista takaisinpäin.
Eli, kimmokkeet nou nou, mutta täyskäännökset ottavat nuolet voisi mieluusti tulkita lihasosumiksi.
3 tykkäystä
Tämä on oikein hyvä ehdotus ja kannatettava, sekä ampujia kohtaan reilu sääntö.
Muita parannusehdotuksia on vaikkapa niin sanottujen valintamaalien jättäminen pois. Tällä kertaa mukana oli peurat pellolla, sai ampua kumpaan tahansa. Yhden pisteen peura oli vain vaikeampi kuin kolmen pisteen peura, joten eihän sitä kukaan ampunut. Eli turha valinta. Näin on oikeastaan aina valintamaalien kohdalla. Parempi laittaa vaikkapa kolme eri ammuntatolppaa, joka tolpalta yksi nuoli samaan maaliin. Enemmän primikisan tyylistä ammuntaa.
Joka maalista pitäisi tulla samat maksimipisteet, riippuen toki hieman maalin luonteesta (vaikkapa rinkulataulut). Pöllöstä sai ihan turhaan vain yhden pisteen per osuma, oli sen verran vaikea, että kolme pistettä per osuma olisi ollut oikea pisteytys. Sama koski ritaria, ihan turhaan peräti viisi pistettä per osuma, kolme olisi ollut oikea. Mielestäni on väärin antaa enemmän pisteitä vaikeista maaleista, koska se korostaa tuurin merkitystä.
Hyvä kun tulee pomppusäännölle kannatusta, minusta tuo olisi reilu veto. Eikä aiheuttaisi kärjen pistenahisteluissa epäselvyyksiä, mutta auttaisi uusia tulokkaita ja satunnaisia epäonnisia.
Vahvasti maku asia! Kyllä siellä osa ampui makaavaan peuraan. Esim. yksi radan rakentaja. Kyllähän niitä metsästystilanteita sattuu jossa useampi riistaeläin on hollilla, niistä pitää silloin valita parempi. Ja omien ampumakykyjen mukaan.
Kauas ampumisessa ei ole mitään tekemistä tuurin kanssa! Piste! Joka muuta väittää niin lähden mielelläni heittämään erikoispitkän rastikiekan vapaavalintaisessa maastossa, katsotaan paljonko niitä tuuriosumia tulee kun ammutaan enemmän.
Voihan joku tuurilla osua vitaaliinkin, mutta pakkohan siitä on paremmat pisteet antaa silloinkin.
Jos sanot että samat pisteet pitää saada rasti kuin rasti, niin silloin 3p on pöllöstä liikaa. Tuolla logiikalla 1p oli juuri oikein! 3p pöllön vitaalista.
Mikäli pitkien matkojen rasteista ei saa kunnolla pisteitä, mitä järkeä on kenenkään harjoitella yli 15m matkoja? Suhaa vaan ilma-ankkurilla lyhyitä matkoja ja voittaa kisat. Kun osui olkitauluun ja sai 3p, tuntui aika hölmöltä missata vitaali 8m matkalla ja menettää ne 3p. Ritarirastilla maali oli oikeasti pieni ja kaukana, ei kiintopistettä - 5p on paikallaan.
Ei nuo pitkien matkojen pisteet ilmaisiksi tule…
Yleensä asiat hahmottuvat paremmin, kun hieman liioittelee. Otetaan esimerkiksi rasti, jossa maali on sadan metrin päässä. Osuma 100 pistettä, kolme nuolta. Jos joku osuu kerran, niin siinähän on koko kisan voitto käsissä. Tietenkin kaukana olevaan maaliin osuminen vaatii taitoa mutta tuurillakin on siinä iso osuus. Olennaista on, että yksi rasti tai osuma sinänsä ei saa olla ratkaiseva, vaan kisan voittaa se, joka ampuu keskimäärin parhaiten. Yleensä hyvä ampuja ampuu keskimäärin paremmin myös ne vaikeat maalit, miksi niistä pitäisi palkita ylenmäärin? Ja kuten tässäkin kisassa nähtiin, myös hyvät ampujat sörssivät toisinaan varmat lähimaalit.
Kyse on myös ratasuunnittelusta, on ehdottomasti hyvä olla helppoja ja vaikeita maaleja. Helppoutta tai vaikeutta voidaan hakea maalin koolla suhteessa ammuntaetäisyyteen, ammunta-asennolla, ammuntapaikalla ja mahdollisilla luonnon esteillä. Toinen on pisteytys ja se mitä itse ajattelen, niin radalla ei saa olla niin sanottuja ratkaisurasteja, joissa onnistuminen tai epäonnistuminen voi vaikuttaa ratkaisevasti koko kisaan. Esimerkiksi, jokainen 3D-eläin ammutaan kolmella nuolella ja 3–1-pisteytyksellä, vaikeudesta riippumatta, mikä toimii oikein hyvin. Muiden rastien olisi hyvä olla linjassa pisteytykseltään, jotta jokaisen rastin painoarvo olisi sama. Tämä on mielestäni se olennaisin asia – jokaisen rastin painoarvon pitäisi olla sama. Silloin paras ampuja voittaa. Jos mukana olisi tuo esimerkkini mukainen rasti, niin silloin paras ampuja ei välttämättä voittaisi, vaan se, joka sattuu siihen yhteen maaliin sattumalta osumaan.
1 tykkäys
Tulee mieleen eräs Hikiän kisa missä oli joku wand ammunta ja pari kaveria 30 kisaajan joukosta sai osumat meni muuten tulosluettelo aikalailla päälaelleen!