Jänteen hankaus hieman tukkia vasten on historiallisesti korrekti asia, koska tällä pyritään estämään jänteen joutumista nuolen alle (misfire). Cranequin-varsijousissa jänne on pakko olla hankaamassa tukkiin, koska cranequinilla on tapana nostaa jännettä ylös. Leo Todeschinin kokemusten mukaan jänteen hankaus tukkiin menettää noin 10 % versus jos jänne ei hankaa tukkiin. Käytännössä tällä 10 %:lla ei kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä isopaunaisissa kaarissa.
Omien havaintojen mukaan monissa eurooppalaisissa varsijousissa suosittiin yllättävän ohuita jänteitä, koska halutaan varmaankin maksimoida jänteen painon vaikutus heittonopeuteen. Tuo, että laitettaisiin varsijousen teräskaareen jänne niin, ettei ole jännitystä levossa on nimenomaan heittonopeuden suhteen teräskaarissa turha asia. Sinne brace height:ttiin halutaan sitä jännitystä. Sitten katsokaapa lähes kaikkia museoiden varsijousten teräskaaria, jänteet on viritetty puoleen väliin nuoliuraa. Tuolta löytyy hyviä esimerkkejä:
En tietenkään väitä, etteikö myös teräskaareen voi tehdä hankaamattoman jänteen, kyllä siitä tuo noin 10 % lisähyöty on.