Kävin Berliinissä katselemassa: Crossbows, terror and beauty, näyttelyn. Heti ensimmäistä kuvaa ottaessani, minulle tultiin kertomaan että kuvaaminen on kielletty. No voi persana. Olin hetken siinä vartijain silmätikkuna, mutta sitten liukenin vitriinien taakse ja aloin salakuvauksen. Tuli tavallaan jännin näyttely sen myötä. Sain lopulta kuvattua miltei kaiken. Osa kuvista on siksi epätarkkoja ja surkeita rajauksiltaan, mutta kuvien ottaminen ei tosiaan ollut helppoa. Ajoitus oli hienovireistä. Nyt sain editoitua kuvat ja rullasin valotuksia ja kontrasteja kohilleen että saisi edes jotain selkoa. Monissa vitrineissä oli voimakas ylävalo ja valkeat luupinnat valottuivat aivan puhki. No, kuvat ovat nyt kuitenkin dokumentti että käyty on. Jaan ne ilolla asiaa vakavammin harrastaville. Koetan hahmotella ne aikajärjestykseen tähän.
Nämä kaksi kuvaa näyttelyn yleisilmeestä eivät ole ottamiani vaan museon sivuilta nipistettyjä. Näyttely perehtyi jalkajousiin, mutta esillä oli myös aikalaisia arkebuuseja, jokunen haarniska, miekkaa, hilparia, keihästä yms sälää. Pari videotakin oli, joista toinen oli rekonstruktio linnanmuureilta käytävästä jalkajousitulituksesta ja toisessa nykyaikainen jalkajousiharrastaja ampui omalla modernilla jalkajousellaan omenan pään päältä ja sitten koitti samaa historiallisella replicalla. Kyllä, omena oli naisen pään päällä. Nainen turvapanssarilasin takana ja suojakypärissä ja omena kurkisti suojista yläreunan takaa. Ampumamatka oli muistaakseni 35m (vai 40y ?) ja kummallakin jousella ampuja puhkaisi omenan. Tähän liittyen oli myös pieni osasto kuvia ja juttuja Willhelm Tellistä.
Sitten vielä muutama kuva joista teostiedot hukkasin kännykän syövereihin tai en saanut otettua kuvaa tai teostietokuva oli niin epätarkka ettei siitä saanut selvää.
Tämä teksti oli tuolla ensimmäisessä osiossa virheellisesti, mutta sehän on tietysti tämän jousen oheisteksti. Teksti täsmää tukin kuviointitapahtumiin.
Siinäpä ne. Jouset oli laitettu komeasti esille vitriineihin ja useimmat roikkuivat niin että ne näki kahdelta puolelta tai kyykistymällä näki alle. Silmälle valaistus oli hyvä, salakuvaukseen huono.
Jousien tiedot ohessa olivat ohuenlaiset. Jossain yleisplakaatissa näyttelyn alkupäässä lueteltiin jousien tehoja usean sadan paunan suuruisiksi, mutta olisin halunnut tietää jokaisen jousen paunamäärät tarkasti. Mielestäni mitä olennaisin tieto jousen oheen. Myös materiaaleista tihkui teostietoihin vain jotain hiluja. Oli käytetty helmiäistä koristeissa tai näiden tekeminen oli työlästä ja vaikeaa jne… jaarittelua.
Tarkasti jukopliut että mitä puuta on tukki, miten on tehty kaari! Onko koristeliuskeet luuta vai sarvea ja minkä eläimen vai mitä häh? Näitä olisi kaivannut.
Juri tekee replicaa Kansallismuseon jousesta ja jo pelkästään kaaren tekeminen on luja juttu. Se että miten 1500-luvulla on taottu ja päästetty kaaret olisi ollut laatua tietoa. Siitä ei ollut sanaakaan jonkun yleislorun: “Kaaret taottiin”, lisäksi.
Sellasta se on. Pitää tyytyä siihen mitä saa, eikä voi vaatia parasta. Alan harrastajat ansaitsisivat mielestäni tarkempaa palvelua. Joku video oli, jossa näytettiin näiden jousien konservointia ja mietin että tuokin ((nainen videossa, jota tuskin edes kiinnostaa syvästi jalkajouset, siltä näytti) naiset älkää ottako tätä sovinismina) tuolla saa palkkaa tuollaisesta kivasta työstä kun saa näitä jousia tutkia ja entrailla, mutta meille ei tihku kuin tiedonjyviä. Jos niitäkään.
Nyt kun katson kuvia tässä ruudulla niin ei kaikki kuvat ihan paskoja ole. Ei mennyt hukkaan 4 tunnin kuvaohjelmaeditti.
Ei ihan - jos haluat tarkempaa tietoa, niin osta näyttelyyn liittyvä kirja. Yli 300 sivua tiukkaa asiaa saksalaiseen asiatyyliin, saksaksi tosin. Toinen asia on myös, että tietoa ei välttämättä ole. Kaarien takomismenetelmistä ei välttämättä ole jäänyt kirjallista tietoa jälkipolville. Puun, sarven, luun lajimääritykset vaatisivat näytteenottoa, eikä sitä ole välttämättä haluttu tehdä. Ehkä joistakin hajonneista yksilöistä on tehty tarkemmat määritykset ja lienevät jossakin painettunakin tietona, vaatii vaan salapoliisityötä.
Kirjaa lukiessa pätee oikeastaan samanlainen lähdekriittisyys kuin nettiä lukiessa. Kannattaa miettiä kuka kirjan on kirjoittanut ja mikä on ollut käytetty lähdeaineisto ja niin edelleen. Hyvä kirjakaan ei välttämättä auta itse rakentajaa.
Hyvä Juha!
Kävin itsekin jo lokakuussa katsomassa näyttelyn. En vaan uskaltanut kuvata kun kielsivät, oli virkaintoisen oloinen vahti vuorossa.
Tykkäsin kovasti, monikin ihmettelemäni asia selvisi kun näki näitä hienoja kapineita ihan livenä.
Näyttelyn kataloogi on muuten oikea aarre! Iso ja paksu kirja, huipputason joka esineestä. Jousista, liipasinkoneistoista, vasamista, viineistä, hilpareista ja muusta. Joka kapineen kuvaus sisältää tarkat mitat! Ei haittaa yhtään vaikka on vain saksaksi. Maksoi muistaakseni 35 euroa, ei paha!
Kas, en huomannut kirjaa missään siellä olevan myynnissä. Höh. Toisaalta, hyvät kuvat ja parit mitat olisivat olleet kivat, mutta kun jalkajouset eivät kuulu mielenkiintoni keskiöön niin tuskin olisin ostanut vaikka olisin nähnyt kirjan. Saksan kielen puute suurin syy.
Mun mielestä perusmitat, materiaalit ja paunat olisivat kuuluneet näyttelyyn esille, ei kirjoista tai netistä tutkittaviksi. Sama kun pidän kuvanveistonäyttelyitä, niin myisin ohessa kirjaa jossa vain olisi teosteni tiedot. Se olisi minusta pahanlaista vedätystä. Toisaalta, maailmassa sitä on yllin kyllin, joten taidanpa kirjoittaa seuraavaan näyttelyyn vain että minä vuonna tein teoksen ja oheen, että oli muuten pikäjänteisyyttä vaativa projekti hah. Ostakaa kirja, siellä on tietoja…
Mut ei ollu paskin näyttely jossa olen ollut. Periaatteessa niuhoon luonteeseeni kuuluu ajattelu, että voisiko tehdä paremmin.
Restauroinnista on kuitenkin koko ajan puhe.
Siellä oli esillä sellainen mitoiltaan ja painoltaan alkuperäisen kaltainen tukki ja kaari, jonka sai ottaa käteen ja kokeilla miltä tuntuu. Ei siis jännettä eikä liipaisimia, painavaltahan se tuntui. Ehkä on tekemässä juuri sitä, samanväristä tummanruskeaa puuta ainakin oli.
hah. Ostakaa kirja, siellä on tietoja…