Tosiaan aika mielenkiintoisen näköistä. Liima ei näytä olevan lämmityksessä jatkuvasti, mikä lienee lämpötila? Käsittelikö ensin sarvisuikaleet ohuella, kuumalla kerroksella? Saattaa olla liimapinta muuten aika susi, jos ei näin tehnyt. Paksu liima suorilta ei imeydy sarven huokosiin.
Puucore ei selvästi istunut sarven päälle, sarvi oli kuoppainen ja liimapinta irvisti sivuistakin. Myös corepuun syykulku oli huono - kummallista että noin lyhyt kappale on pitänyt vielä syheröisestä ottaa??
Nämä kritiikit omasta nojatuolista sanottuna, mutta peukku yrityksestä. Jospa jännepunokset ympäriinsä vahvistaa, en kuitenkaan usko.
Siis oliko tuossa sarvivatsa tehty kuin nykyaikainen huonekalupuu - pikkupalikoista liimattu kasaan? Järkyttävä työ, mikähän tuossa oli motiivina? Kestävyys tulee kyllä mieleen, että mitenköhän käy.
Visa, komposiittitietoa on ollut saatavilla jo monet ajat, aina oikeastaan. Viime vuosien parhaita teoksia on Adamin kirja. Tästä kuulemma löytyy priimampi versio netistä jota päivitetty. Atarn.net sisältää paljon tietoa.
Facebookin Hornbowyers ryhmässä paljon tietoa komposiiteita.
Näissä nettijutuissa tieto on jyvinä tauhkan seassa. Tuo Adamin kirja on naseva paketti. Suosittelen kaikille jotka komposiiteista kiinnostuvat.
Totta, ei ole varsijousiasiaa juuri ollenkaan tuossa kirjassa. Mielestäni Visa kyseli komposiittitietoa. Sitä tuosta löytyy tiettävästi napakimmassa paketissa, kokonaisuutena.
Kiitos vinkeistä. Adamin kirjan tilaan, on englantia. “Die Hornbogenarmbrust” kirjassa on komposiittitietoa, mutta saksaksi. Käännytän siitä tärkeimmät kohdat tulkilla. Teen toki yhden testiversion noilla Mennan sarvilla ensialkuun. Ei tässä suoraan koviin paunoihin kannatakaan hypätä vaan opetella perusteita ensin.
Ymmärtääkseni pää materiaalina oli Mufloni sekä vuorikaurista (Ibex)
Lehmääkin varmasti jonkin verran kyllä, sekä myös pässiä sarvia.
Vesipuhvelin sarvista on tietääksi vain pari säilynyttä jostain 1600 tietämiltä olevaa kaarta, mutta tuohon aikaan kaikki jouset olivat jo terästä ja yleisemmin hupikäytössä.
4 kuva ylhäältä on ainoa missä on puu core mukana loput ovat pelkkiä sarvi+jänne jousia.
Viimeisessä kuvassa on mukana pari teräskaarta sekä puukaaria joihin laitetaan vielä jänne selkään.
-Tukki tulee polttamalla ruskeaksi mehiläisvahan kanssa.
-Kaiverretut messinkilevyt koristeiksi.
-Virepyöräksi hirven tyvikruunu niin, että ensin irroittaa sivulevyt ja sitten tekee kolon pyörälle ja uudet sivulevyt.
Tukissa oli entisten upotettujen luukoristeiden kolot, jotka peittosin itsekovettuvalla savella. Saveen upotin kolot, joihin saa pienet jalokivet upotettua messinkilevyjen alle/keskelle. Savet jää siis messinkilevyjen alle kokonaan.
Pää piirteinä yleensä pelote, mutta ihan toimivia ovat silti olleet joten muurille ja muurilta alas ampumiseen niin kuin muutkin. Muutamia kuvia on missä isohkoja varsijousia tähdätään kohti linnoitusta.
