Kultaukseen en sano mitään koska en ole vielä sotilaan varsijousta nähnyt missä sellaisia olisi ollut.
Jos nyt haluaa kullan väristä lankaa upottaa puutukkiin niin prossi ja messinkin lanka käyvät vallan mainiosti.
Ei se vaadi mitään muuta kuin sen langan, vasaran sekä jonkin pienen terän jolla lyö pienen suuntaa antavan uran tukkiin.
Lyöt ensin langan litteäksi levyksi (mieluiten niin että toinen kylki on miltein terävä ja toinen vähän paksumpi) ja sitten vain isket sitä lankaa taltalla jo valmiiksi tehtyyn reikään sisääl. Pinnalle jäänyt ylimääräinen tavara sitten vain viilalla pois ja liimaakaan ei tässä edes tarvita. Ei tää oo sen ihmeempää.
Siinä on yksilö, jossa vähän kultaakin mukana. Mutta en tiedä onko lehtikultaa vai oikeaa vai mitä. Juu tuo langan upotus on sellainen isku-upotuskoristelu. Hyvä idea kyllä, pitää kokeilla joskus. Itselläni olisi tuollaista itsekovettuvaa savea johon voisi kokeilla vaikka tinasta valaa pieniä koristeita.
Tuo on 17 century jousi. Kultaa tosin käytetty jo 4000 eea. No eipä tuosta uusimmasta jousestani replica tulekaan…vähän omaa tyyliä mukaan. Messinkilankaa saa tosiaan halvalla rautakaupastakin.
Ok.
Ja tuohan ei ole mikään sotilaan ase vaan esimerkiksi kettumetsästyksissä käytetty huvittelu lelu ylemmän luokan leikkeihin 1600- luvun puoliväliltä kun hoset olivat jo aikoja sitten neulottu keskeltä yhteen, renesanssin kuuluisin runoilija William Shakespeare oli jo kuollut ja ruutiaseet olivat ainoa oikea ase taisteluissa jo viimeisen 150 vuoden aikana.
Kolmen muskettisoturin aikaa siis.
Ok nyt kun käsitelty re-enactmentin ja replican eroa ja moderneja jousiteräskaaria, niin vaihdetaan keskustelu primitiivisiin puukaariiin.
Kertokaas ihmiset mitä suomalaista metsästä kaadettavaa puuta suosittelisitte jalkajousen puukaareen, jos unohdetaan kaikki puutavaraliikkeistä saatava puutavara?
Pihlajaa olen kokeillut useasti, toimii, mutta kierteisyys tuppaa olemaan ongelma.
Testiin menee:
-Tuomikaari flat
-Kuusenoksakaari 5cm leveä ja 3 cm keskeltä paksu hieman myötäkäyrä pyöreä selkä, litteä vatsa
Tämä on itselläkin mielessä. 90cm testi laminaatti odottelee työjonossa vuoroaan, tosin tuomilyly. Tuolla metsissä samoillessa on lyhyttä lylyn pätkää tarjolla pilvin pimein kun osaa oikein katsella.
Jos haluaa autenttista puista tukinväriä, kannattaa ehdottomasti käyttää ainoastaan mehiläisvahaa. Nykyään tosin petsit yms. maalit on sen verran huippulaatua, että värjäyskin myös onnistuu.
Tässä minun salainen prosessi tukin pintakäsittelyyn, jos kuitenkin haluaa jotain erityistä sävyä.
-Kun tukki on viimeistelty hiomalla yms, sen pinta kostutetaan paperilla (auttaa maalien imeytymistä niin, että puun syyt tulevat paremmin esiin)
-Tukkiin levitellään ohuesti pohjamaalia, niin, että puun syyt eivät jää piiloon
-Kun omaan makuun on levitelty mieluisan värinen pohjamaali, laitetaan uusi ohut maalikerros, joka voi olla joko pohjamaalin väristä tai eri väristä (esim. tummempaa)
-Kun tämä toinen kerros maalia on osittain kuivunut (älä anna kuivua kokonaan), otetaan paperia/kangasta ja otetaan tätä toista maalikerrosta sen verran pois, että tulee miksausefekti pohjamaalin kanssa (puun syiden tulisi tulla tässä vaiheessa kauniisti näkyville)
-Tarvittaessa toista maalikerrosta laitetaan niin kauan lisää, että tukin alkuperäinen puunväri ei tule esille missään kohtaa tukkia
-Kun sekä pohjamaali että sen kanssa sekoittunut toinen maalikerros ovat kuivuneet, otetaan kangaspala, jolla kiilloitetaan maalipintaa niin, että alkuperäiset puun syyt tulevat kauniisti esille ja myös maalipinta saa hieman kiiltoa
-Tässä vaiheessa tukin annetaan kuivua huolella
-Lopuksi pintaan tulee mehiläisvaha, joka imeytetään kuumailmapuhaltimella (hiustenkuivaajakin käy). Muista levittää myös mehiläisvaha puun syiden mukaan. Mehiläisvahan voi kiilloittaa nahkapalalla.
Lopputulos tulisi olla sellainen, ettei alkuperäistä puunväriä tule missään kohtaa esille.
Tällä prosessilla tukista saa minkä värisen vaan. Tällöin voidaan keskittyä johonkin alkuperäiseen väriin, jos sellaiseen on mieltynyt. Jos tukissa on luu/metallikoristeita, ne tulee puhdistaa.
Muista, että puulaji oikeastaan määrittää kuinka kaunista pintaa (puun syyt) voit saada aikaan. Mitä tämä tarkoittaa? Jos käyttää maaleja, voi unohtaa puun syyt kokonaan jos ei ole mieltynyt puun syihin.
-Kettujousi a.k.a varsijousiprojekti/päivitetty osaamiseni
-eskimoon n. 200 lbs jousiteräskaari itse taottu, vallilassa lämpökäsitelty
-kuusenoksa jalkajousi suomi-style wannabe
-saksalainen jalkajousi 300 lbs (replica)
-12 thC jousi <-- tuostakin voi muuten tehdä suomalaisen version
Tuo alempi teräskaarinen = minun unelma teräskaarijalkari.
Paunoja tässä tarvitaan, joten sen takia opettelen ensin vielä takomaan teräskaaren keskiaikanokkeja lattaraudan avulla. Käytiin isäukon kanssa peräkärryllinen takomarautaa rautavarastolta. Lisäksi minun täytyy keksiä uusi keino laittaa jänne paikoilleen kun paunat kasvavat. Crossbow-bench ratkaisu, ja sellaisen teenkin. Tuo on historiallisesti korrekti tyyli laittaa jänteet.
Keskiaika jaetaan usein varhaiskeskiaikaan (noin 400–800), sydänkeskiaikaan (noin 800–1200) ja myöhäiskeskiaikaan (noin 1200–1500).
Varsijousen kehityskaari = Varsijousen kaari tehtiin aluksi yhdestä puusta, mutta 1100-luvulta lähtien laminoimalla vatsa sarvenkappaleista, ydin marjakuusesta tai tammesta ja selkä jänteistä sekä raakanahasta. 1400-luvulta lähtien teräskaaret alkoivat yleistyä, ja ne syrjäyttivät vähitellen muut materiaalit sotavarsijousten kaarissa.
Minulla eri aikakausia edustaa:
12 thC -> 12thC tammijalkari
13 thC -> Kuusijalkari suomityyli
14 thC -> 2 reenactment komposiitti jalkaria+saksijalkari
15 thC -> 2 teräsjalkaria+teen edellisen blogipostin teräsjalkarin
16 thC ja siitä eteenpäin -> eskimojalkari, kettujalkari
Blogpost 13.3.2019 - Uuden suomalaistyyppisen 1500-luvun teräsjalkarin suunnittelua
Kuten foorumillakin on ollut puhetta, Suomen keskiaikaisista jalkajousista tiedetään varsin vähän. Tällöin kysymykseen tulee Ruotsin vastaavien mallien tutkinta, koska Suomi on ollut Ruotsin vallan alla pitkään. Sen tiedän, että Suomessa on käytetty ainakin vekara- ja windlass-viritysmetodeja. Toisaalta - suomalaisissa jalkajousissa on käytetty ymmärtääkseni hyvin pitkälle samaa tekniikkaa kuin ruotsalaisissa malleissa - siis, teräskaarijalkajousi itsessään on elänyt tietyn aikakauden. Suomalaiset jalkajouset nykyään museoissa edustaa vain yhtä aikakautta historiassa.
Jurin blogissa oli JMennan linkittämä hieno kuva ruotsalaisesta teräskaarisesta 1500-luvulta:
Tukholman asemuseossa oli tuo. Mielestäni komea jalkajousi. Krumeluurit läpikoristellut esineet erikseen, mutta tuossa muotokieli oman silmään selkeän kaunis. Linjakas. Pehmeä. Tyylikäs. Ennenkin on jo osattu ja varsinkin ennen jo osattiin.
