Pitkä sulitus rapisee jousen kahvaa vasten, mikä riittää ilmoittamaan varuillaan olevalle riistalle että ei kannata tulla. Tätä voi testata passissa ihan reaaliajassa. Lyhytjousen lyhyeen, tehokkaaseen ja kestävään jänneväliin mahtuu vain lyhyt sulitus. Sulitus on myös yksi kalleimmista nuolenosista. Lyhyet sulitukset tulevat olennaisesti halvemmiksi kuin pitkät sulitukset.
Käytin aikoinaan jopa 36 tuumaa pitkiä nuolia kivikausi-inspiraation vallassa ja hyvinhän niillä osui, tosin ammuntani oli silloin paljon enemmän levällään. Isoin syy olla käyttämättä niitä nyt on juuri tuo massa-aspekti. 40-paunaisen lyhytjousen nuolten massalla on aika tarkkaan 425 greinin yläraja, kun nuolella pitää pystyä tekemään isku myös melko pitkille matkoille. Etelä- ja Väli-Amerikan superpitkät ja superanteeksiantavat ruokonuolet ovat erikoistapaus, sillä sikäläisesti käytetty nuoliruoko on äärimmäisen kevyttä / spine. 180 cm pitkä sellainen nuoli ei paina sen enempää kuin 90 cm pitkä mäntynuoli tai 70 cm pitkä saarninuoli. Pohjoisten materiaalien rajat tulevat vastaan.
Toinen keskeinen haitta on juuri tuo käsiteltävyys. Vaakaviinestä tulee kömpelöhkö haittapuu tuomitiheiköissä, kun nuolten pituus lähestyy 30 tuumaa saati menee sen yli. Niin pitkä nuoli tökkii myös jänteellä helposti vitakkoon keskittymistä häiriten ja ääntä synnyttäen. Kätevyyden ja näppäryyden kannalta 20-tuumaisia nuolia voittanutta ei ole. Täytyy hakea kompromisseja, täälläkin.
Baker aloitteli suurta nuolikeskustelua PPlanetissa 2005, varmasti tajuttuaan, että oli laiminlyönyt nuolta ansiokkaassa jousianalyysissään. Kokeellisena aboistina hän vertasi aluksi 45-tuumaisia spinettämättömiä, vänkyröitä bambunuolia tavallisen ylipitkiä matsattuja 32-tuumaisia POC-nuoliaan vastaan. Äärimmäisen karkeat bambunuolet olivat Bakerin mukaan yhtä tarkkoja kuin modernit nuolet 15 jaardin sisältä ja tarkempia 10 jaardin sisältä. Baker selittää tämän ylipitkän nuolen pienemmällä gapillä vaihtelevilta matkoilta, mikä helpottaa osumista. Parempi abonuolten taso olisi Bakerin mukaan nostanut tarkkuustasan 20 jaardiin. Sitä pidemmille matkoille paras nuolenpituus olisi määrittämättömän lyhyempi.
Hyvistä lähtökohdista (“It’s an exciting prospect, learning the full art, craft and function of paleo arrowmaking, possibly to the extent we now understand paleo bow making…The learning curve will be in the design area.”) tuo Bakerin nuolianalyysi tyrehtyi sitten niin, ettei TBB IV:ssäkään ollut siitä mitään, oli vain Lotzin luokattoman huono, peruskoulun esitelmän tasoinen nuoliartikkeli. 
Pitkien nuolten yksi iso etu mitä Baker ei maininnut, on se, miten tarkasti ne linjaavat nuolen sivusuunnassa kohteeseen verrattuna vetopituuteen katkaistuihin nuoliin. Tämä vähentää sivuvirheitä, vähän löysemmälläkin ampumatekniikalla.