Tossa vielä kuva rasti-infosta:
Tosi kivan kisapäivän jäljiltä innostuin minäkin viimein liittymään keskustelupalstalle. Ohessa pari tuokiokuvaa illan pituusammunnoista.
Kiitos järjestäjille upeasta kilpailusta! Täytyy kyllä sanoa, että kisa oli yksi parhaimista. Tunnelma, kilpailijat, järjestelyt ja rata, kaikki toimi hienosti. Lisäksi oman tunnelmansa toi se, että kyseessä oli 25. Primitiivijousikilpailu!
Ja tässä tulokset:
Kärki oli siis tasapisteissä ja pudotuskierroksen jälkeen Pasi voitti. Muissa tasapisteissä järjestys on sen mukaan, että parempi ampuja ampui vähemmän pummirasteja.
Junnut ampuivat samalta tolpalta kuin kaikki muutkin, eli tulokset ovat vertailukelpoisia aikuisten kanssa. Ainoa poikkeus oli rasti numero 2, jossa junnut ampuivat alhaalta muutaman metrin lähempää. Normaalilla tolpalla sillan kaide oli esteenä lyhyille ampujille.
Kuvia ja statistiikkaa tuloksista tulee aivan kohta…
Tässä vähän tilastoa sekä tarkat pisteet rasteineen. Kirjanpito siirtyi viimeinkin nykyaikaan…
Alin sarake (% / maksimi) kertoo rastin vaikeustason. Se kertoo sen, kuinka monta prosenttia rastilla ammuttiin keskimäärin rastin maksimipisteistä. Lokki oli selvästi vaikein, kukaan ei osunut siihen. Sen jälkeen majava oli hankalin, siitä saatiin keskimäärin vain 4,9 % maksimipisteistä. Krokotiili oli taas helpoin, peräti 72 % maksimipisteistä.
Pari nimeä pistää nostaa ylös, kun he ampuivat samassa ryhmässä kuin minä. Vanhojen karvaisten äijien kannattaa pitää varansa, koska Sanna tulee kovaa ja päihittää vielä kaikki, luultavasti jo ensi vuonna. Sanna ampui jousella, jolla hän ei ollut ampunut vielä kertaakaan (sai jousen puoli tuntia ennen kisaa…) ja nuolilla, joita ei oltu viritetty jouseen. Aika moni laukaisu kolahti kahvaan ja se näkyi osumissa.
Mika oli uusi tulokas, ampui itse tehdyllä 50+ -paunaisella pihlajajousella. Aiempi ammuntakokemus näkyi kyllä ja kunhan Mika saa tuntumaa primivälineisiin, niin siinä on myös tuleva nimi kärjessä.
Junnuista Oula teki kelpo tuloksen. Edellisen kerran Oula oli ampunut maaliskuussa Romaniassa. Puujousella edellinen kerta olikin vuosi sitten Vanhalinnassa. Muun muassa Pekarista tuli täydet 9 pojoa. Kun vaan poika saisi kunnon kipinän lajiin ja treenaamiseen, niin kaatuu vielä Pasien ja Marejen valta joskus tulevaisuudessa!
Ja sitten vielä kuvia:
Heikki poseeraa Vanhalinnan kartanon pihalla. Upea puku! Ja Heikki ampui ainoana kaikki kolme nuolta putkeen.
Sanna vauhdissa!
Oli muuten upea käsintehty krokotiili! Näyttävämpi kuin kaupalliset mallit.
Meidän ryhmän ammuntaa, tässä ammuttiin ilvestä istualtaan.
Pöllö. Ja tällä rastilla Oula ampui lähimmäksi vitaalikeskustaa, muut saivat pisteitä just ja just, viivaa nuollen. Itse sain vain yhden pisteen.
Mare kannonnokassa ampumassa kaurista.
Aivan paras sammakko, lumpeenlehti ja -kukka, samoilta tekijöiltä kuin krokotiilikin. Hieno rasti!
Minä itse, huti tuli lokkirastilla.
Junnut tyytyväisinä, yksi puuttuu.
Mika lokkirastilla.
Miken putki!
Kärkikolmikko tyytyväisenä, huomatkaa karkkipussit…
Vanha guru Simo, jota ilman tätä kisaa ei ammuttaisi.
Ilves puun takana. Meidän ryhmästä kukaan ei sortunut ampumaan puuhun, tietenkään!
Lopuksi ryhmäkuva.
Hienoja kuvia ja aivan upeita uusia rasteja! Kaupalliset kolmedeet näyttää uusinakin noiden käsintehtyjen vesieläjien rinnalla ihan halpisleluilta.
Entäs pituusammunta? Tuliko kovia kaaria?
Pituusammunta meni omalta kohdalta tuttuun tapaan heikosti… Laitan siitä kuvia huomenna, kunhan ehdin kuvat perkaamaan. Tulokset on Simolla tai Mikellä ja ne tulevat julki sitten kun tulevat. Itse ammuin samalla vanhalla jousella ja pellavajänteellä 223 metriä. Jere vei selvän voiton ja 200 metrin kerhoon saatiin uusi jäsen kun Kaisu ampui alle 40-paunaisella jousella hyvän tuloksen. Jere raportoinee jousesta tarkemmin.
Pituusammunttan en taaskaan saanut aikaiseksi valmistautua. Vanhoilla surkeilla nuolilla vedin. Toki ottomaani oli mukana, mutta vielä hieman vino jännelinja pelotti ja vedot olivat lie 23 ’ paikkeilla… Ja eihän sillä lennä ku hätänen 200m.
Rata oli loistava. Ehkä tyylikkäin kokonaisuus Turun kisoissa joissa olen ollut. Taisi olla mulla kymmenes kerta. Laskin itselleni hätäisesti 95 pinnaa, ja siellä olikin 98… Eli vaikkapa suden selästä pompannut nuoli vitaaliin niin oisin ollut mukana 101 pisteen uusinnassa. Jos ja jos… Uskomatonta silti että se on (taas ja aina vaan) yhdestä laakista kiinni. Tai se yhden nuolen lokkirasti… Osuma siihen ja olisin karannut kaikilta. Nuoli meni kai 8cm ohi… Ikuista jossittelua. Kolmas sija maistui silti erittäin hyvälle. Ilo ampumiseen on palannut. Se tuntuu taas rullaavaan ja nautin siitä. Siitä on löytynyt jopa uutta. Metsästyskautta ajatellen kesän treenit ovat varmaan myös olleet paikallaan. Nyt alkaa metästynuolisetin pilkulleen viilaaminenn ja niillä nuolilla treenailu. Katse vaihtuu kumieläimestä ja rinkulataulusta oikeaan riistaan.
fadei ampui hienosti junnuhopeaa. 7v poika päihitti vanhemmat sisaruksensa. Sanna rynnii keulille hienosti. Paljon uusia nimiä mulle listassa ja se on kiva. rajamäen suunnalta jäi vieläpä 6 osallistujaa erinnäisitä syistä tulematta. Kiitos järjestäjille. Tuomo hienot kuvat jeah. On tää vaan niin kivaa touhua!!!
Kisat ohi ja kesä siinä samalla. Tästä on helppo laskeutua syksyn pimeyteen.
Valitettavasti pituusammunnan tulokset jäivät yllättävänkin kauas odotuksista ja mutta ei siitä voi kuin parantaa.
Pisin laukaus oli Jeren 242m.
Täsä omat kuvani.
Tämä kuulostaa todella hyvältä, ennenkö kuulee tarkempia mittoja laukauksista! 
Hah.
Näin on, Kaisu ampui oikein nätisti 200 metriä rikki lyhyellä katajajännejousella.
Ensiksi, kiitos kanssakilpailijoille, taustajoukoille ja uusien maalien valmistuksessa ahertaneille! Oikein mukava ammuntapäivä jälleen kerran!
Paljon oli välineitä rakenneltu ja puunattu koitosta varten. Ammunta taasen ole “hieman” jäänyt taka-alalle. Vaikka maaleista huteja tuleekin rutosti, on aina mukava tavata muita taipuvaan puuhun vinksahtaneita “puuhulluja”;), niin tipissä, kuin ammuntaradallakin.
Meidän rasteja kiertävä joukko koostui lähes täysin vasta-alkajista ja varsijousella ampuvasta Ronista. Juuri vasta tajusin, että porukassa kaikki käsijousella ampuvat ampuivatkin minun tekemilläni jousilla! Löytyi vaahterapitkäjousta, lyhyttä jalavarekurvia, r/d tammijousta ja oma pihlajahaastejousi deflex-rekurvi, joka pääsi nyt tositoimiin. Onnistumisia tuntui tulevan erityisesti serkulleni Heinosen Simolle joka on ensimmäistä kertaa ampunut puujousella pari viikkoa sitten! Pisteet 62 on siis todella vaikuttava lukema. Muuta kokemusta löytyy lasikuituammunnasta poikansa jousella, mutta ei sen enempää.
Tuntui se ampuminen Kaisulla ja minullakin hieman paranevan, vaan hidasta on kehittyminen, kun treenikerrat jää vähiin…
Rata oli hieno ja monipuolinen. Erityisesti mieleen jäi jännät puskien läpi ammuttavat lyhyet etäisyydet, kun osuminen ei kimmokkeista johtuen ollutkaan niin helppoa.
Rastikierroksen jälkeen vedettiin maukkaat pöperöt naamaan ja ajeltiin kuralan abc:n pellolle ampumaan pituutta. Tähän olinkin jo hieman enemmän varautunut, kuin rastikierrokseen (jousenveistomaniasta johtuen). Mukana sattuikin olemaan 5 dedikoitunutta pituusjousta ja 27kpl uudenkarheaa pituusnuolta. Pieni huonokin puoli oli - välineitä oli niin paljon, että niitä ei ollut kerennyt testaamaan etukäteen. Olin myös hieman venyttänyt rajoja ja kuivatellut jousia saunassa ja autossa auringonpaisteetta useamman päivän. Tästä ei tykännytkään enää jalavarekurvi, joka aikaisemmin tilleröitäessä kesti mukisematta vakuuttavat vedot ja paunat. Myöskin kahdesta suorasta jousesta repesi sivunokeista siivu pois. Sain kuitenkin ammuttua vanhalla työjuhdalla, täälläkin esiteltyllä B-syreenillä, 75# @20" useamman laukauksen 220m paremmalle puolelle, joista paras kantoi kuitenkin vain 242m. Veto jäi vain 18" pintaan, koska miehestä loppui mehut. Nuoli oli joku 200-220gr mäntynuoli 20-22". Nuolia oli paljon, mutta liian löysiä lähes kaikki. Taas tuoli huomattua, että parhaiten lentää tuolla jousella 180 greininen nuoli, jollaisilla olen kotipellolla ampunut 255m.
Kaisulle olin varannut kevyehkön katajajännärin, 122cm 40# @21". Jyrkät rekurvit ja refleksiä 13cm jänteeltä oton jälkeen. Jousi ei ollut ihan parhaassa terässä, koska kahva oli ottanut tilleröitäessä suuren halkeaman, ja jousti kaikista punoksista riippumatta liikaa.
Kaisun ampumana 22" 168 greininen mäntynuoli lensi 207m.
Juhan uusi mielitietty ja vielä varovainen sipaisu.
Kaisun ennätyskataja 40#@21" ja pituusnuolet. Ylempi 168gr 22".
Pituuskisan jälkeen ammuttiin perinteinen pudotuskisa pihamaalla, jossa tuli taas tekijämiehet selville hyvin äkkiä.
Mikke ja ugrijousensa (koivu-mäntylylylaminaatti).
Juhan hieno tipi sai ensisavunsa! Ahu!
Hieno kisapäivä, josta jäi pientä kipinää kytemään niin maastoammuntaan, kuin pituuskoitoksiin!
Upeita kuvia ja hienoja kisaselostuksia. Nää primijousi kisat on niin parhaat kisat. Täytyy itsekkin vielä tonne pituusammunta puolellekkin satsata joskus.
Hienoja kuvia ja selostuksia! Lokki näyttää lähes elävältä ja rehvakkaalta kelon päällä poseeratessaan. Mikke puhui useita vuosia sen puolesta, että korkealla kalliolla olisi ammuntarasti. Vasta nyt lämpenin ajatukselle. Mikken ehdottama paikka oli sen verran komea, että pakkohan sinne oli maali laittaa. Täytetty lokki oli niin vakuuttava, että linnavuoren korpit kävivät sille rähjäämässä. Kiersin radan la aamulla tarkistaakseni, että maalit ovat saaneet olla rauhassa ja kaikki on ok. Samalla mittasin laserilla etäisyydet ihan vaan akateemisesta mielenkiinnosta. Lokki oli 26 m etäisyydellä ja mieleen tuli, että matka on liian lyhyt. Pidensin sitä parilla, kolmella metrillä ja samalla ampumapaikka tuli tammen alle, jonka oksat toivat lisäkierrettä osumisen vaikeuteen. Olin varma, että muutamia osumia tullee lokkiin, mutta rinta jäi ehjäksi. Ei olisi pitänyt pidentää, alkuperäinen paikka oli ihan hyvä.
Matkoja mitatessani yllätyin siitä, että niinkin monta rastia oli alle 10 m etäisyydellä. Suurin osa oli alle 15 m. Pisin matka oli lammen takana olevaan majavaan, 30 m. Kannolta ammuttavan kauriin etäisyys oli 23,5 m.
Roni Otranen ja Katja Vatjunen yllättivät taidokkailla krokotiili- ja sammakko-rasteillaan. Myös solumuovi-ritari oli Ronin käsialaa, se olikin mukana jo viime vuonna. Samaa tasoa olevia kuvia pitäisi saada lisää. Melkein liian hienoja ammuttaviksi.
Minusta rata oli oikein hyvin tasapainossa. Kun katsoo tuota aiempaa pistetaulukkoa ja osumaprosentteja, niin noin kolmannes rasteista oli niin vaikeita, että sillä saatiin keskimäärin vain kolmannes rastin maksimipisteistä. Kolmannes rasteista oli taas niin “helppoja”, että niillä saatiin keskimäärin puolet tai enemmän rastin maksimipisteistä. Loppukolmannes sijoittui siihen väliin. Neljä vaikeinta rastia olivat lokki (0 %), majava (5 %), kauris (11 %) ja pöllö (11 %). Eli ei ainakaan enempää vaikeita rasteja, joilla saadaan keskimärin yksi piste. Parhaat ampujat kyllä erottuvat joukosta muutenkin.
Krokotiili ja sammakko olivat kyllä taidokasta työtä. Olisi kiinnostavaa kuulla ja nähdä, miten elukat oikein tehtiin. Oliko alussa iso möhkäle, jota veistettiin vai tehtiinkö eläin rakentamalla pienistä paloista. Solumuovin leikkaaminen vaatii terävän veitsen eikä se silti ole ihan helppoa.
Yksi pieni korjaus tehty tuloksiin. Mikkeltä puuttui neljä pistettä, joten Mikke nousi 77 pisteeseen, ohi Ronin (ampui varsijousella), tasapisteisiin minun kanssa. Ei muita muutoksia.
Kattavat tulokset löytyvät ketjun alkupäästä…
Kiitos taas järjestäjille hienosta radasta.
Mennan unista huolimatta oma suoritukseni meni rajusti penkin alle. En oikein tiedä mistä johtui. Osin ehkä siitä, että mukaanlähtemispäätöksen tein oikeastaan vasta aamulla. Toiseksi siitä, että oli kylmä - tai siis itselläni pahuksen huono vaatevarustus, ja kolmanneksi siitä, että ei vaan lähtenyt kulkemaan. Alussa pari rastia hyvin, mutta sen jälkeen loput ihan randomilla. Koko ajan tuntui rata vaikealta ja ammunta surkealta, ei mitään luottoa omaan tekemiseen. Siihen nähden sijoitukseni “yläkolmanneksessa” on yllättävänkin hyvä. Tämä on nyt joka tapauksessa vähän tuumailun paikka…
Pituusammuntaa seurailin sivusta kierroksen verran, ja tuli siinä mieleen, että ei tämä ole hyvä näin. Älköön kukaan ottako tätä moitteena, mutta kyllä se panee miettimään, kun kaverit tekee hirmusti duunia kaluston kanssa - tällä kertaa etenkin Jere, joka roudasi paikalle puutavaraa design-takan vuoden polttopuiden verran - ja sitten siinä illan kähmyssä ampua sipaistaan hätäisesti muutama laaki. Kyllä kai tämän lajin hienous vaatisi vähän enemmän ajan omistamista hommalle ynnä systemaattista ammuntaa vähän niinkuin vuorotellen ja kalustoa koskevia muistiinpanoja ylös kirjaten oppimisen mahdollistamiseksi. Pitäisi järjestää erillinen pituusammuntapäivä. Huhtikuussa, kun pellot alkaa olla lumesta vapaita ja ilmat kuivia… kuka ja missä?
1 tykkäys
Näinhän se karusti on. Minunkin olisi pitänyt vain yhden luokan jousella ampua alusta lähtien, eikä edes yrittää ahtaa samaan kisaan alle 50 paunaisiin sopivia jousia. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä.
Mutta ammunta ei ole nähdäksenki se aikasyöppö vaan nuolien etsintä! Suola-aavikolta löytyy tikut alta aikayksikön kun etäisyydet on luokkaa 250m, vaan ei meidän pelloilta. Minun tikut löytyi nopeastikin, kun ottaa huomioon että kierroksen aikana ammuin n. 10kpl… Neonpinkki huomioväri toimi. Vaan tosi on, että kisoihin pitäisi tulla luottokepeillä ja muutamalla kilpailukykyisellä nuolella. Panostaa laatuun ja saada kiire pois ammunnasta.
Pituusammuntapäivä kuulostaa oikein hyvältä! Joukkoon tarvitaan vain muutama aktiivi lisää (Heikki ja Pasi? Heikki Oja?). Ja jos kokonainen päivä asian parissa uhrattaisiin, saataisiin vaikka yhteistuumin tehtyä Juhalle niitä uusia pituusnuolia. 
Paikaksi voisin toivoa mahdollisesti hieman lähempää keskisuomea, tai etelä-suomea. Turun jätkät pääsee kimppakyydillä paikalle!
Niin ja yksi pituusammuntapäivä viimevuona järjestettiin turussa, mutta paikalla oli vain Simo, Tuukka ja Mikke.
Kiitos kaikille taas kerran mahtavasta viikonlopusta.
Hienot kuvat tuli jo. Täällä kuitenkin vielä muutama minulta.
2 tykkäystä
Missäs on muuten elokuun pituusammuntakilpailun tulokset? Eivät kai vain ole kadonneet? Tässä ketjussa en niitä mielestäni nähnyt.
Täältä löytyy. Lyhkäsiks jäi kaaret!
Kiitos! Olihan se siellä, epäloogisesti pääalueen alla.