Utahin pituuskinkereissä ison taivaan alla on siis kuivempaa kuin missään Suomessa, sisällä tai ulkona, labraolojen ulkopuolella. Ei ihme, että jouset heittää, jos ne kestää.
Oli aika tuskien taival saada näissä keleissä kolmas jousi kevennettyä tuohon rajottamattomaan sarjaan ja 566m jahtaamiseen. Ei onnistunut, ammuin 542m.
Raspasin illalla ja jätin 93% kylppäriin imemään kosteutta. Aamulla virittäessä sarvi lohkesi ja heitti jänteen… Liimaa ja punosta, onneksi jänneselkä kesti. Ekat vedot oli ok ja ehkä 120# @24". Lopussa punnittiin jousi niin oli 106# @24". Eli kevennys meni ironisesti vähän yli.
Sillä hook&loop laitteella oli vaikea ampua pidemmällä vedolla. Sain ehkä 24,5" joka oli suurin ongelma. Voimien kannalta se oli suorastaan helppo, paljon helpompi kuin peukkuveto ja siper.
Aika hyvin se sinällään meni kun mun jousi painoi 100g liikaa ollessaan peräti 35mm leveä.
No mutta ammuttiinhan me pari maailmanennätystä. Puujousiluokissa ei syntynyt tänä vuonna uusia ennätyksiä kuin junioreille muutama.
Ivar ampui 70# primitive complex composite luokassa (hook&loop ja kiinteä ylivetohylly) 506m.
Mulla se 550m peukkurenkaalla ja siperillä, sekä uusi maailmanennätys “modern asiatic” luokassa missä ammuin omilla moderneilla välineillä 541m (vanha ennätys 538m). Halusin ampua sen kun ammutaan Istanbulissa vähän samalaisilla kamppeilla. Siinä siis kuitujousi ja kuitunuoli 27". Jousi oli mun 26" vedolla 128#. Nuolen nopeudet oli aika hurjia, 398fps 174gn nuolella. Ammuin siinä luokassa 588m harkkakierroksella viimeviikonloppuna…
Tuolla saa kulta-hopea-pronssi mitalit myös jos pääsee ennätyksiä lähelle tai jos kategoriassa on useampia osallistujia. Vähän meh, mutta onhan se aika kova juttu päästä vaikka 24m päähän Ivarin 566 metrisestä. Sain siitä kultamitalin.
On se vaan kova suoritus, kaksi maailmanennätystä!
Ensi vuonna varmaan vähän paremmin vielä…?
Kiitos! No katsotaas nyt millonka sitä sitten uusiksi tulisi… Tuntuu vähän siltä että vuosi on liian lyhyt aika parantaa juttuja. Kun Istanbulista on tullut kuitenkin se vakiokisa jossa on pakko käydä.
Ivar ja Mathias on kyllä innoissan tulossa ensi vuonnakin, mutta ne puhuu vaan noita kuitujousijuttuja. Liekkö ne parin vuoden päästä on kiinnostuneita ampumaan sarvijousilla ollenkaan??
Tietysti, smith creek ja bonneville on ne kaksi tapahtumaa joissa pääsee kuituluokissa kisaamaan isommin. Istanbulissahan kaikki ammunta on sentään puunuolilla.
Sori, en oikein kerennyt panostaa vastauksiin vielä.
Kuivuus on Adam K:n mukaan ainakin yksi juttu miksi hän ei halua tulla tuonne kisaamaan. Vaatii toisinaan keplotettelua että saa sarvijousen pysymään ehjänä.
Sarvijousi delaminoituu vatsasta jos sen jättää näissä keleissä aurinkoon viritettynä.
En nähnyt yhtään puujousien räjähtämisiä ja Chuck Loefferin katajajännäritkin kesti hyvin.
Pitää alkaa ottaa kelin vaihtelut kaikilla kisamatkoilla tosissaan ja kietoa jousi muoviin jo kotoa lähtiessä. Tätähän Adam on käyttänyt jo pitkään.
Jos jousia tekee elääkseen, niin kyllä siinä melkein pitää olla kuitupuoli mukana, jos aikoo itsensä elättää. Aika harvassa ovat ne, jotka pelkästään luonnonmateriaalijousia tekemällä pystyvät täysipäiväistä bisnestä tekemään. Parilla maailmanennätyksellä saa jo mainetta ja se on varmasti hyvä myynnin kannalta.
Onko tässä juuri se, että liima elää eri tavalla kuin sarvi ja liitos on se heikoin lenkki? Vähän sama kuin sarven pohjustus ei oikein onnistu, jos ilma on liian kuivaa? Itse olen nyt pohjustanut kymmentä sarvea 65–70 % ilmankosteudessa ja nyt menee kerrasta läpi, ihan täydellistä pintaa tulee. Kun tein 50 % kosteudessa, niin sekundaa tuli ja aivan liian monta kertaa piti aloittaa alusta. Mutta jos puu-sarvi-liitokseen voisi luottaa, että kestää, niin mitä mieltä olet Jere, että kestääkö sarvijousi muuten? Jänneselkä varmaan kestää kuivuuden kyllä?
Juuri tuommonen voimakas kutistuminen/kuivuminen liimapinnassa voisi saada sarven irtoamaan kun jousella aletaan ampua.
Tuo 60%+ on hyvä sarvien liimaamiseen, mulla ihan samat havainnot.
Mulla ei ainakaan jänneselkä kestänyt 15% kosteudessa kun jouduin tilleröimään sitä uusiksi. Vaikka sama jousi oli aiemmin tilleröity paljon korkeampiin paunoihin (155#) 40% kosteudessa. Tässä varmasti tärkeimpänä tekijänä on että taipuma on hieman erilainen kuin aiemmin eli kovia hetkellisiä rasituksia.
Tuo mun ennätysjousi oli vähän viallinen jousi jo pidemmän aikaa ollut. Olin tyhmä kun en tehnyt sille saman jäykkyistä kaveria jo suomessa. Nyt 140# ja 155# jousien keventely jäi reissuun… Viimenen kerta kun lähden Utahiin asti ilman heti valmista varajousta.
Ivarilla ei ollut ongelmia, enkä usko että mullakaan olisi pitänyt olla. Saa nuo jouset ampumaan ainakin sen viikon verran kun vähän auringossa lämmittää.
Oliko tuo 550 m jänne-puu-sarvijousella ja puunuolella?
Turkkilaiskomposiitilla ja kasatulla ruokonuolella.
Jep, ihan autenttinen turkkilainen sarvijousi, tonkin-bambunuoli, silkkijänne, peukkulaukaisu ja siper.
Ymmärtääkseni tämä on pelkillä luonnonmateriaaleilla pisin laukaus sitten ottomaanien? Eikös juu?
566m Drake/Brown ja Ivarin 566m on ammuttu modernilla laukaisulaitteella joten niitä ei voi primitiivijousituloksiksi laskea.
Hienoa kun Suomen ennätys on samalla myös maailmanennätys 
.
Olikos tuloksia jossakin nähtävillä? Sekä päivitetyt ennätykset?
Täällä on vanhaa tietoa:
Ja täällä on vain esittely sääntöineen:
Luin äskettäin artikkelin, jossa haastateltiin brittiläistä Mike Willrichiä, joka on ampunut pituutta kaikenlaisilla jousilla 1980-luvulta saakka, ja jolla oli ennen vanhaan ELB -maailmanennätyskin plakkarissa.
Miken mukaan Utahissa kisatessaan hän ampuu 10 % pidemmälle kuin kotona Englannissa, superkuivan ilman ja 1500 metrin korkeuden mpy ansiosta. Selffarimittakaavassa tuo olisi just semmoinen 30 metrin ja komposiittimittakaavassa 50 metrin ero, mikä erottaa täkäläisiä huipputuloksia Utahissa ammutuista.
Utahin etuja on tietenkin vielä sekin, että kun suola-aavikolla on tulivapaata lääniä kilometrejä mihin tahansa suuntaan, voidaan kisat käydä aina myötätuuleen.
Tässä tämä Tuukan mainitsema artikkeli:
Toinen kiinnostava artikkeli samasta aiheesta:
Niin kai se on, että Utahissa on ammuttu kaikki maailman parhaat pituusammuntatulokset? Ja syynä ovat varmaan nimenomaan kuivuus ja ohut ilma.
Voi olla että Bonnevillessä/wendoverissa/smith creekillä keppi lentää 10% enemmän.
Mutta kelin arviointi vaikeuttaa tuon tulkintaa. No kuivaahan noilla laakeilla alueilla on, mutta joskus sielläkin on huono sää, eikä sitä välttämättä huomaa.
Ampumarata mitataan myös vain yhteen suuntaan, eikä sitä yleensä todellakaan siirretä päivän aikana. Käytännössä johtaa siihen että toisinaan ammutaan ainakin pieneen sivutuuleen.
Alanilla on hyvää säädataa ja rata saadaan usein asetettua myötäiselle tuulelle, mutta silti löytyy todella kovia heittoja päiväkohtaisissa tuloksissa. Vaikka omaan silmään keli on sama.
Puhutaan jopa 10-15% heitoista siinä.
Pituusammunnassa vaihtelu voi olla tosiaan aika suurta. Joskus onnistuu ja nuoli lentää pitkälle, kuten se minun poikkeuksellinen 315 metrin laukaus. Keskimäärin samoilla välineillä tulos on ollut aiemmin ja myöhemmin noin 50 metriä vähemmän. Että pienestä se on kiinni.
Jere – kuinka kaukana se ennätysnuoli oli ammuntapaikan mittauslinjasta? Vaikka eihän sillä kovin isoa merkitystä ole. Jos nuoli oli esimerkiksi sata metriä sivussa 550 metrin laukauksessa, niin todellinen etäisyys (Suomi-tulos) olisi silloin noin 560 meträ.
En muista enää tommosia. Mielikuva oli että aika vähäsen.
Tavote ois pistää jo Istanbulissa ensi toukokuussa uusiksi tuo ennätys… Mulla on tosi paljon parannettavaa nuolien aerodynaamisuuden sekä ihan ammunnan kanssa. Raakaa voimaa alkaa löytyä, mutta pitäisi pystyä jalostamaan sitä paremmaksi ammuntatekniikaksi!
Meinaat, että tähän asti tehdyt lohkonuolibambunuolet päätyvät grillitikuiksi?
Ainahan vanhoja nuolia voi laittaa paremmaksi, ainakin näiden ominaisuuksien osalta!
Omissa nuolissa nyt lähinnä ongelma että liian vähän kiillotetut ja viimeistellyt vieläkin. Sekä sulitus pitäisi tehdä koneella ja muotoilla paremmin. Uskon että ihan näillä asioilla lohkeaa +20m.
Täällä Utahissa katsottiin kumman paljon nuolien laskeutumiskulmaa. Noh, tottahan se on että jos nuoli laskeutuu loivassa kulmassa maahan, on liito-ominaisuudet hyvät, kun taas pystysuorassa olevalla nuolella huonot. Mulla oli nuolet pystyssä.
Tietysti käytiin nyt missourissa katselemassa entisajan mestareiden kamppeita kädestä pitäen niin onhan se viimeistelyn laatu ollut ihan posketon nuolissa. Jouset saattoi olla jopa hieman rujoja ja viimeistelemättömiä joiltain osin mutta nuolet ihan tajuttoman kiillotettuja ja suoria vielä 50-70 vuodenkin jälkeen! Enkä siis tuommoisia nuolia ole nähnyt kellään. Paitsi joo, Adam Karpowicz ainoana tekee yhtä hyvin viimeisteltyjä nuolia nykyään. Toki eri reseptillä - lohkobambunuolia.
Ja esimerkiksi @M.Reinikainen laadun nuolia ois kaivannut kovasti nää jenkitkin jotka yritti selffari/jännäri luokan ennätyksiä.