Puristimilla tämä pitää tietenkin hoitaa! Portaaton avauksen säätö helposti. Taas meni 5 minuuttia hukkaan aikaa ihan turhaan puupalikoiden kanssa…
4 tykkäystä
Nämäkin edistyvät Jere avustuksella, molemmat jänteelle ilman ritinöitä ja ongelmia. Vähän vielä tillerin hienosäätöä, yksi jännekerros lisää ja uudestaan jänteelle Vanhalinnan kisassa.
7 tykkäystä
Noissa on kieltämättä potentiaalia. Jännekerroksen viimeistely ja sitten hieman enemmän taipumaa keskilapaan.
1 tykkäys
Hionnat tehty, oiottu, celik-palat liimattu, nokeissa luuvahvikkeet liimattu. Jospa viikonloppuna ehtisi liimaamaan jännekerrokset kaikkiin kolmeen jouseen. Kyllähän nämä vaikuttavat paremmilta joka suhteessa kuin aiemmat versiot.
3 tykkäystä
Valmistuminen häämöttää! Nyt pitää viimeistellä nokit, tehdä virityspukki ja tilleröidä, sen jälkeen vielä viimeistely ja jänteet. Ensimmäisessä kuvassa ylinnä on siis taulujousi ja alla kaksi lyhyempää “pituusjousta” – ne ovat olleet jo jänteellä mutta sen jälkeen liimattu vielä yksi jännekerros. Lainausmerkit siksi, että massaa on 405 gramaa ja 415 grammaa, eli aika painavia. Tulevassa sarjassa on lyhyempiä aihioita ja nyt on taas kokemusta karttunut sen verran, että niistä saan tehtyä toivon mukaan massaltaan kevyempiä. Esimerkiksi kasanin alue voisi olla selvästi ohuempi. Näiden jäykkyyksistä ei ole vielä mitään käsitystä mutta aika näyttää, että ovatko vedettävissä.
Pituusjousissa on ensimmäiset kerrokset hirven jalkajännettä, niin ovat vähän karkeamman näköisiä ja hieman enemmän vaaleita kohtia kuin taulujousessa, jossa on vain hienoksi revittyä naudan jalkajännettä. Kaksi alinta kuvaa on taulujousesta.
Edit: Mainittakoon vielä sellainen, että vajaa pari kuukautta sitten nuo kaksi pituusjousta menivät jänteelle hienosti ilman ainuttakaan ritinää tai ratinaa tai äännähdystäkään. Viime viikolla laitoin pitkästä aikaa jänteelle numero #4, sen vihreän jousen, joka on selystetty selkäjänteillä. Verstaalla noin 65 % RH ja sehän ritisi vedossa niin, että rupesi jo pelottamaan… Mutta katsotaan jos sillä Taka-Hikiän kisan taas ampuisi, kai se kasassa pysyy?
3 tykkäystä
Hyvältä näyttää! Kärjetkin on jo turkkilaisemmat.
Painoahan noissa jousissa on koska ovat vähän pitkän puoleisia pituusjouseksi. Teet lyhyempiä ja eläköit nuo taulukäyttöön sitten.
Se sarven lopettaminen puoliväliin kasania vähentää massaa. Minun omissa uusissa pituusjousissa yritän myös jättää kärjen seudun todella ohuelle jännekerrokselle. Että kasan-kärki muutoksessa olisi vaikka vain 1mm kerros enää. Pitäisi uskaltaa hakea noissa rajoja - periaatteessa rikkoon asti. Puu on kevyttä ja jäykkää, eli sillä pitäisi pärjätä ulkolavoissa.
Tuo naudanjänne tekee minullakin todella siistiä jälkeä. Kerrokset on myös paljon tummempia nyt kun ei ole mitään häivähdystäkään vaaleista jäljistä.
1 tykkäys
Vaihteeksi ongelmia. Tämä on se pitkä taulujousi. Tein esitaivuttelua ennen tepelikeille laittamista ja siinä vaiheessa napsahti vatsa irti.
Edit: Korjaan epoksilla. Tämä ritisi ja varoitti ongelmasta. Ilmeisesti liian kuivaa sittenkin. Verstaalla on 62 % RH mutta vain 10 astetta. Olisi pitänyt olla lämpimämpää ja kosteampaa. Pitää tehdä viimeinkin humidori.
Toinen pituusjousista. Sarven ja rungon välinen liimaus petti. Tätä ei enää korjata. Pari viikkoa sisällä lämpimässä ja 67 % RH. Varoitteli kyllä. Mitähän tästä nyt voisi sitten oppia?
Oho! Siis tämä on eri jousi kuin tuo aikaisempi delaminaatio? Nyt on molemmissa sarvet irronneet?
Nämähän oli ihan hyvällä liimapinnalla liimattu? Vai oliko ilmataskuja/irronnutta liimaa jo tekovaiheessa?
Ethän vaan virittänyt liian kovalla vauhdilla?
Saattaa olla että siellä on jänne kerännyt liikaa refleksiä, joka on ladannut mahdottoman paineen vatsan liimasaumaan.
Mutta näyttää vähän kummalliselta tosiaan.
Ilmeisesti hajosi tepelikkiä laittaessa?
Joo, tepelikille laittaessa, ja eri jousi. Taivuttelin toki aluksi ihan rauhallisesti ja sen jälkeen tepelikiä vasten jonkin aikaa, molempia lapja. En ehtinyt edes saamaan toista narua kiinni, kun rusahti. Aika jäykältä tämä kyllä tuntui.
Tässäkin liimasauma selvästi ritisi, vaikka oli huoneenlämpöinen ja kosteammassa säilytetty. Jotenkin näytti siltä, että siinä on antanut osittain periksi rungon ja sarven välinen liimasauma. Kahvan lähellä on jäänyt ihan pieni pala puuta sarveen, muualla taas liima irronnut sarvesta mutta enimmäkseen tosiaan niin, että molemmissa pinnoissa on liimaa. Sarven liimapinta ihan ok. Sarven paksuus viitisen milliä.
Ongelma on nyt selvästi puun ja sarven välinen liitos, ei kai pitäisi noin helposti hajota, vaikka tekisi mitä? Onko siellä liikaa liimaa, eli liima hajoaa siellä välissä? Vääränlainen liima? Tai sitten ihan vaan osaamaatomuudesta johtuva virhe, kun Jeren kanssa laittaessa tämä meni nätisti jänteelle.
Harmin paikka 
Ei saa lannistua, uutta tulille vaan!
Omaan silmään näyttäisi ihan että olisi liimakerrokset irronneet toisistaan? Sarven keskiosassa on tuo ihan sileä osuus jota kattelen.
Tosin oma sana ei näissä hommissa hirveästi paina kun ei ole sen koommin kokemusta näistä.
Tuota itsekin katselin ja ihmettelin. Sinänsä erikoista, koska liima oli noin 30–35 %, kuumaa ja läträsin sitä paljon mutta siltä näyttää siltä kuin tartuntaa ei olisi ollut.
Viisi runkoa ja viisi paria sarvia valmiina odottamassa yhdistämistä. Pitää nyt vielä hetki miettiä, että mitä voisi tehdä paremmin.
1 tykkäys
Sain tämän jänteelle. Ei nyt ihan täydellinen ole mutta ehkä tulevat sitten ovat parempia. Tämän(kin) kanssa vähän sitä vikaa, että mitoitus liian varman päälle, eli aivan liian paksu runko ja ehkä vähän liikaa jänteitäkin. Tästähän siis petti oikean lavan liimaus kahvan kohdalta, korjasin epoksilla.
3 tykkäystä
No niin, se oli sitten siinä. Ihan liikaa nyt mennyt aikaa ja rahaa hukkaan näihin, toivottavasti sentään jotain oppia on tullut.
Ongelmakohta on aika tarkalleen siinä mihin alkuperäinen liimasauman aukeaminen päättyi. Lämmitin kyllä epoksia läträsin sitä reilusti ja puristin kunnolla sauman kiinni mutta luultavasti liimaa ei mennyt ihan halkeaman pohjaan asti. Toinen seikka saattoi olla se, että sarvi saattaa olla jo liiankin ohut, vähän siltä näyttää. Joko pitää sahailla jousi kappaleiksi ja ihmetellä asiaa tai sitten yrittää vaihtaa sarvi ja liimata uusi epoksilla, mikä ei houkuttele yhtään.
Tuo muodostunut pykälä on noin puolivälissä sal-osaa, tai ehkä vähän lähempänä kahvaa, mutta eniten taipuvan kohdan jälkeen.
Yksi vielä jäljellä ja sekin on ihan liian jäykkä. Saas nähdä, että mitä siitä tulee. Tällä hetkellä kuusi jousta “valmiina”, niistä kolme ehjiä (ja huonoja) ja kolme hajonnut. Toivottavasti seuraavasta erästä tulee vähän parannusta tuohon suhteeseen!
Voihan harmi! Näyttää todellakin joltakin puristusmurtumalta.
Tämä on sitä aloittelevan sarvijousentekijän arkea. Voisiko auttaa radikaali suunnanmuutos? Tehdä muodollisesti/tyypillisesti ihan erilainen jousi.
Ainakin niin että jos tekee 105cm turkkilaisen jossa lapapaksuus ohuimmillaan ennen jänteitä 5mm. Ei varmaan voi saada enää mitään rikki??
Tässä on nämä kaksi jousta joihin Adam antaa mitat ja suosittelee aloittelijoita käyttämään. Mehän toki hypättiin suoraan reteesti pituusjousiin. Kuten varmaan monet muutkin hätäset…
Ylemmän jousen pauna-arvio on ainakin vähän alakanttiin. Uskon että 12mm kasan eyella tulee joku 80#+ jousi.
Alempi noista olisi kiinnostava tehdä!
1 tykkäys
Tuo on kyllä jännä murtuma, siinä tuntuu selvä pykälä, ikään kuin tuossa kohtaa sarven päät olisivat menneet vähän limittäin. Melkein taidan sitten vaan laittaa jänteelle ja katsoa mitä tapahtuu. Jos ja kun hajoaa, niin näkeepähän toivottavasti ongelmakohdat.
Mitä jouselle kävi? Yleensä ensituntumaan on luottaminen, ei ole pykälät hyväksi jousessa.
Johan sä pääset laittamaan ne taivutetut runkopuut kahvasta yhteen ja liimaamaan sarvia niihin. Sitten eiku kohti 7mm ohuita lapoja ja 50# jousta. 
Ei vielä mitään. Muita hommia ja tulevia runkoja liimaillut. Neljä runkoa nyt liimattu ja kaksi vielä teen lisää, ja ehkä viikonloppuna ehdit sarvet tehdä näihin. Sen jälkeen epoksilla sarvet kiinni runkoihin ja sitten olisi viisi eläinliimattua runkoa ja kuusi epoksiliimattua runkoa odottamassa muotoilua ja jänteitä.