Kolme uutta jousta tuloillaan. Rungon puut on sahattu jo valmiiksi mittoihin mutta varsinaisen työn aloitin sarvien urittamisella ja liimapohjustuksella. Nyt on kellarissa vielä sopivan lämmintä ja kosteaa, niin toivon mukaan liimapohjustus onnistuu ihan ensimmäisellä kerralla. Näiden leveys on 32 millimetriä. Nyt koveruutta on vähän vähemmän kuin aiemmin. Jereltä sain parit uudet mallit muotteihin, varmaan teen kaksi pituusjousimuotilla ja yhden taulujousimuotilla. Nämä jouset ajattelin selystää hirven jalkajänteillä – toivottavasti homma onnistuu nyt sekä pohjustuksen että jännetöiden osalta helpommin ja yksinkertaisemmin kuin aiemmin.
Sarvien urituksessa apuna oli sarvien muotoon suunnilleen sahattu jigi, johon liimasin sarven parilla tipalla kuumaliimaa. Urasikli oli kiinni kahvassa, jossa oli täsmälleen sarven ja jigin (32 mm) levyinen ura. Tuolla härpäkkeellä sikli ei vaeltanut yhtään, urat tulivat täysin suoraan ja uritus oli helppoa ja selkeää. Kevyt teroitus kahden sarven jälkeen. Siklin kaarevuussäde noin 170–180 mm (vähän suurempi kuin 160 mm viemäriputki). Ennen siklausta raspasin vielä sopivan koveruuden sarveen pyöreällä ja pyöreäpintaisella raspilla, jolloin siklattavaa jäi aika vähän.
Näiden jousien sarvet on nyt pohjustettu ja näyttää siltä, että onnistui kerralla. Kellarissa oli koko pohjustuksen ajan noin 20–21 astetta lämpöä ja kosteus oli 60–65 % – lieneekö se sitten ollut syynä? Tai no, yhdessä sarvessa on vähän sanomista, jonkin verran liimat korkanneet. Näiden sarvien urituksissa pyyhkäisin urasiklin urat tekevistä kärjistä terävimmän kärjen pois, eli urat olivat hieman matalammat ja loivemmin kulmin. Se saattoi auttaa myös?
Runkopuut on sahattu jo valmiiksi ja jos tässä lokakuun aikana taivuttelisi ne ja liimaisi rungot kasaan, urittaisi ja pohjustaisi. Voisi jopa joululomalla päästä selystämään ja olisi toukokuuksi uusia jousia valmiina! (Optimismi on aina kivaa…!)
Minäkin tein tuota, enkä huomannut mitään eroa. Siksi en viimemmäksi ole pyöristänyt ollenkaan.
Pientä optimismia juu, mutta jumankautajuu ollaan kaikki mahdolliset viat käyty läpi. Nyt vaan hyvää hirven jalkajännettä selystykseksi niin vola.
Veikkaan että noiden mun runkojen rikkoutumisen syynä on huono jänne. Ei tarvitse jänneselän paljoa napsua katki ja päästää vetoa puulle niin puut rapsahtaa katki.
Ivar on vieläkin kovasti sitä mieltä että jos jännetyö on tehty hyvin, puurungon ei pitäisi murtua/katketa ollenkaan.
No varmasti näin onkin, jos vaan selystys pysyy ehjänä. Ihan sama laminaattijousienkin kanssa – kyllä ydin pysyy kunnossa, jos selkäkin pysyy ehjänä. Jos selässä vikaa, niin pettäähän ydinkin.
Se numero 2, joka hajosi täysien vetojen jälkeen, niin siitähän meni jänneselkä myös ihan poikki, ihan varma en ole, että kumpi siitä ensin petti – selkä vai vatsa. Luultavasti vatsa mutta säleiksi hajosi. Että niin kai se vaan on, että jalkajänteitä on näissä käytettävä.
En nyt vaan vieläkään ihan tajua tuota sarven pohjustuksen logiikkaa. Laitoin 3 % ja 5 % kerrokset sillä rakkoliimalla, sen jälkeen jatkoin seoksia nahkaliimalla. Siihen yhteen sarveen alkoi tulla pientä irtoamista siinä 20 % nahkaliiman kohdalla, kun kerrokset vähän paksunivat. Ilmeisesti kutistuminen repii liiman irti pohjasta, kuten aiheesta on aiemminkin keskusteltu. Tästä päästää siihen, että kuinka tarpeellinen se uritus lopulta on? Vaikka liimapinta-ala sinänsä on isompi, niin siellähän on ilmeisesti aika kovat jännitykset, siinä ja siinä, että repeytyykö liima irti urien pohjista? Tuleeko samanlaista tilannetta ilman uritusta? Olisi vaan kaareva ja kunnolla karhennettu pinta? Olisiko kokonaistartuntavoima sama tai jopa parempi ilman uritusta? Vaikka nyt onnistui ihan hyvin, niin silti voisi paremminkin onnistua. Ja jotenkin varmemmin, ilman täydellisiä olosuhteita.
Tämähän on siis todella huono juttu. Ei mulla ole jousista katkennut jänneselkä koskaan. Eikä oikeasti pitäisikään, pettää vatsa tai ei. Laminaattijousessa voi olla eri asia, mutta semmonen 2,5-3mm jännettä pitäisi kestää tajuttomasti… Siis 160 paunaisenkin jousen jännitykset. Niin miten se katkeaa 60 paunalla.
Satunnaiset epäonnistumiset laitan sen piikkiin että pensselillä tulee joskus levitettyä liikaa/epätasaisesti liimaa. Sen huomaa hyvin siitä mitenkä yleensä keskustassa alkaa urat jo täyttyä liimasta, kun reunoilla on selvästi vielä uria täyttämättä. Eli ainakin minulla liimaa tulee sudittua vahingossa keskustaan enemmän. Noh, missä mulla tulee ne irtoamiset jos tulee? Keskustassa.
En sanoisi kesää “täydellisiksi olosuhteiksi”. Ihan vaan kesä se on.
Liimaa vaan ilman uria yksi jousi ja katsotaan. Mulla ei riitä kantti siihen.
Tuo metallilevy auttaa varmaan jonkun verran ettei säleet nouse pystyyn. Oliko ihan kuiva kappale vai liotettu vedessä?
Taivutin itse pari viikkoa sitten 2cm paksua jalavaa jota keitin yli tunnin ja nousi säleitä pystyyn vaikkei muotti ollut edes kovin jyrkällä mutkalla.
Tämän jälkeen samanlainen palikka muottiin jota olin pitänyt vedessä viikon ja taipui nätisti.
Normaalisti taivutettavan kappaleen ulkopinta venyy ja sisäpinta puristuu kasaan. Jos taivutussäde on liian suuri suhteessa paksuuteen, niin venymä ylittää murtorajan ja tulee säleitä. Tuo Veritaksen järjestelmä perustuu siihen, että taivutettavan palikan venyminen estetään. Palikka puristetaan ensin päätypalikkaa vasten, jonka jälkeen tehdään taivutus muotoon. Tällöin venyminen estyy ja palikkaan kohdistuu käytännössä vain puristusjännitys.
Tällä järjestelmällä ei voi taivuttaa jousen vastakäyriä lapojen kärkiä, koska jousen toista päätä ei oikein saa puristettua mitään tukea vasten. Näissä komposiittien muoteissa tämä on aivan ylivertainen systeemi.
Kappale on täysin kuiva. Vain höyrytys ja taipui helposti ja hallitusti.
Puun liottaminen vedessä auttaa, mutta monimutkaistaa prosessia myös. Taivuttamisen jälkeen kappaleen kuivamisessa kestää pitkään ja tämän ajan puun on pakko olla puristettuna muottiin kokoajan. Muuten pakotettu muoto aukeaa.
Jos ilman veritaksen pantaa haluaa toimia, tarvitsee tuoretta puuta… Se taipuu vielä paremmin kuin liotettu, kerran kuivanut puu.
Liimapinta valmiina. Nyt on sitten sarvet ja rungot valmiina liimaukseen. Kymmenen millin köysikin hankittuna, pitää vielä katkoa se sopivan mittaisiksi pätkiksi. Tencik pitää myös säätää vähän paremmaksi, niin helpottuu köyden kierto ja minimoituu turha säätäminen liimauksessa.
Liimaus taisi onnistua ihan hyvin. Liimaa oli runsaasti, 70 grammaa kuivaa liimaa ja 150 grammaa vettä → yli 30 % seos, lähes kaikki meni. Laitoin sarven ensin neljällä puristimella kiinni, jolloin sain sarven asettumaan hyvin paikoilleen, myös kahvan läheltä, jossa sarvea pitää puristaa tiukasti runkoa vasten erilaisten kaarevuuksien takia. Sen jälkeen köydellä kiinni. Saunaolot auttoivat varmasti, koska liima ei tosiaankaan ehtinyt missään vaiheessa geeliytymään.
Taulujousiaihio on suora, yksi pituusaihio on myös melko hyvä mutta toisessa pituusaihiossa toinen lapa on vähän kiero (kuva). Kannattaa varmaan oikoa vasta tilleröinnin jälkeen, ennen jänteitä, nyt runko on sarvineen niin paksu (23 mm), että oikominen on hankalaa.
