Ei tietenkään haittaa. Pesun jälkeen jänteet ei salettiin haisekaan, jollon niitä voi säilytellä vähän rennommin. Ja on nopeasti otettavissa käyttöön.
Rasvasta sanotaan että jos ei pese jänteistä pois vaan laittaa pidempiaikaiseen säilytykseen jänteet rasvoineen, heikentää rasva jotenkin jännettä. En ole huomannut semmoista, enkä mitään muitakaan ongelmia. Tämä toki alle vuoden säilytyksellä. Mulla ei tarvikkeet happane nurkissa… 
Niin sehän on kait selvää että toimivia jousia tekevät noinkin, mutta laatu ei välttämättä ole hyvä. Ehjänä, eli kahvasta vahvoina pysyvät varmaan silti.
Tossa heti ajattelin jotta miksi on niin että sarvet osuu huonosti kahvassa vastakkain? Sarvi on sahattu vinoon tai sitten sarvi on ollut lähtöjään vino. Veikkaisin säästösyitä, eli kaikki sarvet käytetään - vaikka ei sitä suoraa pitkää pätkää saataisikaan.
Sarvijousta on ylipäätään paljon kivempi käyttää kun se ei kieroile. Huono jousi kieroilee joka kerta kun ammutaan, keskinkertainen jos pidetään kuukauden tauko, paras laatuinen ei kieroile vaikka jousi olisi käyttämättä kuinka pitkää.
Koko mitta käyttöön vaan jos pystyy on todennäköisesti yksi maanlaajuisin käsitys materiaalien suhteen.
Itse en ole mitään korealaista tekemässä, mutta on se silti tuon kärjen leikkuu sielua nirhaiseva ajatus.
Sama juttu kuin reiän tekeminen veneeseen. Ei voi, ei. Vaikka pitäisi mikä vapateline tai luotainanturi kiinnittää vaikka vesirajan yläpuolelle ja siihen on hyvät värkit, niin ei vaan meinaa pystyä. Veneeseen ei porata reikiä!
Jospa nyt…!
Ja on se vaikeaa…
Vanhasta tottumuksesta 30-prosenttinen liima kuumaksi (virhe!!) ja kastoin jänteet siihen – ja veti samantien sykkyrälle, onneksi kärjet vain. Jänteiden kanssa korkeintaan noin 50 astetta on hyvä. Ensimmäisen jousen selystys oli vähän sinnepäin, liian isoja nippuja, tai pikemminkin liian paksuja. Kohtuullisesti sain jännenipuista laudan päällä kammattua lattoja, jotka saattoi laittaa sellaisenaan jousen selkään. Lyhyt konsultointi Jeren kanssa ja toisen jouseen tein selystyksen kahdella pitkällä nipulla – yksi kumpaankin lapaan. Sittenkin vaan reilummin jänteitä, uitto liimassa ja kampaus jousen levyiseksi lataksi. Sitten kun liima oli geeliytynyt, niin johan oli lämpimässä vedessä kastamisen jälkeen helppo lätkäistä jousen selkään.
Jänneselystys vaatii kyllä hyvää näppituntumaa. Ja hyvät esivalmistelut varsinkin jänteiden osalta. Mitä ohuemmat säikeet, sitä paremmin ne imivät liimaa ja sitä helpompi nippuja ja geeliytynyttä lattaa oli käsitellä.
Laitoithan jousen selkään liimaa ennenkö laitoit vedessä notkistetun jännenipun paikalleen?
Joo, toki jouseen reilusti liimaa. Eikös eläinliiman kanssa päde yksinkertainen sääntö, että liimaa paljon ja kaikkialle!?
Sulla on näppärä työasema tossa. Sitten kun homma alkaa sujua niin voi laittaa jousen vaan toisesta kärjestä kiinni viilapenkkiin, laittaa jänne toiseen lapaan, sitten kääntää toisinpäin.
Tuossa geeliytysselystyksessä on tarkka saada sopiva määrä liimaa jänteisiin, sopiva määrä geeliytystä ja sitten pehmentää niin että jänne on muotoiltavissa jousen pintaan. Eli kaikki tarkkaa hommaa… Tässä hitaasti geeliytyvä liima olisi valttia tai lämmin huone, ettei tule kiirus ja nippu geeliytyä syherölle. Sillon saisi paksua liimaa leviteltyä huoletta.
Nyt tulee salettiin siistimpi jänneselkä kun siinä sun edellisessä jousessa. 
Mistä tulikin mieleen, Kaisu kysy eilen “mitä sulla on naamassa?”
Jere: Liimaa
Kaisu: Paidassa?
Jere: Liimaa
Kaisu: Housuissa?
Jere: Liimaa
jne jne…
Monessa tilanteessa on liimasta puute, joten ei auta kun lisätä liimaa kaikkialle - rapatessa roiskuu.
Miltä näyttää jänneselkä? Onko läpinäkyvän ruskea?
No arvaa…
Olisiko kuitenkin ollut liian viileää? Jännesäikeet pesin kertaalleen Fairylla. Dictumin liima (aika nopea), vaikutti kampaamisessa imeytyvän säienippujen kärkiosiin mutta ei enempää, eikä siitä sitten sen kummemmaksi muuttunut. Vaaleita, aivan kuten aiemminkin. Ihan siis sellaisia, että mietin, että pitäisikö hioa kaikki pois vai laittaa uutta vaan päälle?
No höh, äläpä hätäile. Laita kuvia jänneselistä?
Merkittävä tekijä saattaa olla se huoneen lämpötila - että jänteet kerkee imeä liimaa itseensä. Näytit tehneen liimauksen kellarissa, eli mikä oli lämpö?
Mun pitää kyllä tehdä joku koe tuosta. Niin että keinotekosesti pidennän geeliytymistä. Vaikka laitan johonkin uunipellille ja uuniin jännelätyt 35 asteeseen. Toinen juttu että jouseen tarttuminenkin pitää varmistaa, muuten sinne jää ilmaa joka näyttää harmaalta pinnasta katsottuna. Silloin jänneselkä repeytyy irti varmasti.
Jänneselät pystyy helposti liottamaan pois, varsinkin kun käytetään pitkää jännettä. Ei tarvitse kuin laittaa jousi roikkumaan, suihkutella käsisuihkulla vettä jänneselälle ja sitten latoa kaksinkertasena vessapaperia selän päälle joka vielä kastellaan. Sitten suihkuttelee vettä parin tunnin välein ja 18-24h kohdalla alkaa olla jänneselkä vedettävissä irti. Kannattaa varoa että ei vedä puuta paikoitellen pois… Kyllä se jousi kestää pidempää kosteutta, antaa liota vaan sitten muutama tunti lisää.
Tässä hiottuna ja sipaistuna hieman liimaa päälle. Tässä siis ohut kerros, puu kuultaa paikoitelle läpi.
Tarkistappas muuten onko sen dictumin liimapussin seassa pieniä vihreitä hileitä? Ne on kuparia. Jos on niin sulla on samaa tahmaa kuin mulla kerran oli.
Nää hileliima pussit on saanut jonkin verran negatiivistä palautetta koska tulee liian kova pinta ja eivät välttämättä liimaudu toisten korreksien kanssa.
Aika jännä… Ensimmäinen kerros pitäisi todella helposti saada läpikuultavaksi, niin että v-liitos näkyy läpi jne.
Pitäiskö mun ajaa sinne sun luo tekemään yksi kerros yhdessä. Laitathan tarpeeksi liimaa, siis hitosti, siihen jännelättyyn kun se on pöydällä?
Paljon on lämpötila alakerrassa? Mulla 22-23 astetta tuntuu liian vähältä.
Mitä tuota olen itse se 10kg käyttänyt niin ei ole mitään muuta kun täyttä tavaraa ollut. Dictumin liima on hienoa raetta, kuin hiekkaa.
Kiinnostaa kyllä mitä dictumin liimasta on sanottu? Kuka sulle on Mikke siitä maininnut?
Mitä refleksisempiä jouset on niin sitä enemmän näitä kerroksien tarttumisia/ilmakuplajuttuja pitää ottaa tosissaan. Vähän kehno juttu, mutta pituusjouset on ne vaikeimmat tehdä.
Periaatteessa matalarefleksinen, mutta kapea ja paksu jousi olisi helppo tehdä. Siitä saisi suorituskykyäkin irti…
Joku Arbun, sekä Ivar ja Lehnar ovat asiasta maininneet mulle fases kun omaa ostopussissani näytin niitä hiltaleita olevan Hornbow ryhmässä. Sitä miltein se 2kg edelleen jäljel kunnen oo paljookaan käyttänyt.
Juu, ei ole kuparia seassa, on ihan täyttä tavaraa.
Niin, kellarissa on 15–16 astetta normaalisti… Laitoin toki takan päälle, jolloin päästiin reilu 20 asteeseen mutta tiedä sitten oliko kaikki pinnat vielä edes siinä lämmössä. Sitä siinä liimatessa vähän mietinkin, kun aika nopeasti geeliytyi, että ehtiikö imeytymään mihinkään. Saunassa pitäisi tehdä.
Mitä mieltä raati – uusiksi vaan ensimmäinen kerros?
Liota ilmanmuuta noiden ohjeiden mukaan ja ota uusiksi. Tuohon tarvitsee lämpöä enemmän, mieluusti joku lämpöpatteri tai terassilämmitin. Pitää viritellä joku kunnon lämpölähde seuraaviin selystyksiin… Kylppäristä tropiikki. Tai sitten siellä saunassa.
Ensimmäinen kerros on se kriittisin. Jos se irtoaa, runko hajoaa. Pintakerroksia pystyy viiltämään auki ja ujuttamaan liimaa, mikäli ilmakupla muodostuu/jänne irtoaa.
Tuota jännehommaahan voisi aivan hyvin demota jollain vaahteran palallakin, 70cm lankku. Siinä saisi testattua erilaisia metodeja.
Kyllä se sauna varmaan on paras. Mietinnässä olikin jo, että pitäisi tehdä muutamia harjoitelmia, uhrata siihen vähän jänteitä, niin saan hieman tuntumaa, että mikä toimii ja miltä sitten näyttää. Sarven pohjustusliimaukset tein niin monta kertaa uusiksi, että jännetyön aloittaminen alusta ei tunnu enää missään…!
Just näin. Mutta siis oikeesti, ne jänteet on helppo liottaa pois. Sitten kun ne on liotettu irti, vähän huljutusta kuuman veden alla jonka jälkeen voi latoa jo jouseen uudestaan.
