Jos jousessa on riittävästi ja sopivasti kierteisyyttä niin taipuessaan vinossa oleva syyrakenne aiheuttaa auttamatta jonkin verran kiertymistä. Tätä ilmiötä on jopa ajateltu käytettävän hyväksi joidenkin lentokoneiden siivissä.
Tulipa mieleen jotkut näkemäni Etelä-Amerikkalaiset lyhytjouset, ne on veistetty kokonaan poikkileikkaukseltaan pyöreäksi, toki suippenevat kärkiin. Sopiva nokki niin kiertyminen ei haittaa.
Tuomo: Se oli ollut jo puolivuotta mynämäen koululla kuivumassa hyllyssä kaarnat päällä. Otin silloin ensimmäisien kanssa talteen kun Tuukka oli lajiketta juuri hetkeä aiemmin hehkuttanut.
Otin kepakon koulun päätteeksi muiden joukossa kotiin kesäloman ajaksi. Veistin parvekkeella ja ammuin samana iltana puiston tyvessä. Ei siinä mennyt viikkoakaan kun huomasin kepukassa vähän kierrettä. Tuumasin ettäeiköhän se tuohon sitten asetu.
Olinjo viemässä kepakkoa kuralaan ja siellä sityen Toni Becmanin kanssa kauhistelimme ja naureskelimne kun kierrettä olikin nyt lähes 120 astetta!! Vähän mää sitä penkissäkin käytin ja kokeilin että josko saosin edes jonkin verran kataisin väännettyä jos annan olla ja lämpimällä vedellä vaikka kastelen ja kuumailma puhaltinella myös lämmittelen. Jonnekkin 90-100asteen nurkille se sitten lopuksi jäi ja kyllä sillä silti ampui vaikka molemmat lapojen nokin vatsapuolet osoittivatkin toisiinsa nähdrn kohti taivasta 
Onkohanse kepakko muuten vielä sinulla Tuomo? Minä en muista nähneeni sitä pitkään aikaan missään. Ihan romu keppi se on mutta nyt kun mietin niin
olihan siinä silti paunoja ja ampuihanse silloinkin. Olisi kiva taas vähän testata.
Sitten ei auta kuin tehdä jouseksi. Näin mä olen joka tapauksessa ajatellutkin, vaan kivahan se olisi kun puu olisi ehjää eikä nokit olisi vinksallaan joka suuntaan. Kierteinen jousi ei ole mikään mukavin tilleröidä mun mielestä.
Niin aikaisemmin oli kyse kierteestä, nyt on kyse… kieroudesta? 
Kai jostain vinoudesta voisi puhua. Mutta pointti oli että kierteinen puu on oman kokemuksen mukaan aika villi vetämään sivumutkalle myös.
Ehkä ei pitäisi tässä yhteydessä puhua kierteestä vaan vinoudesta.
Ja muuten mitä refleksisiä, kapeita lonkkareita olen tehnyt niin ne kaikki tuppaa vetämään jännelinjaa piirun verran jompaan kumpaan sivuun, vaikka kuinka tarkkaan sipistelisi. Siis kun leveyttä on 23-25mm ja refleksiä 2-5 senttiä.
Tämä onehkä vähän tyhmä kysymys, mutta jonkunhan niitäkin on esitettävä:
Jos aihio on kuivattuna, veistovalmiina kierteellä vaikka vain 70 astetta, niin veistättekö sen vaan raakasti suoraksi vaiko niin, että valmis jousikin on kierteellä? Vähäisempien kierteiden ja keveähköjen paunojen kanssa olen todennut molemmat toimiviksi tavoiksi, mutta onhan se suoraksi flättäriksi veistäminen helpompaa.
No oikeastaan tuo onkin aika fundamenttaali kysymys. 
Tietenkin keksin vastauksen; ei kumpikaan. Veistän suorasyiseksi (eli kierre säilyttäen) ja oikaisen kierouden höyryttämällä tai kuumailmapuhaltimella.
Jos vain jompikumpi pitäisi valita niin veistäisin varmaan suoraksi.
Kokeilin sahata pitkittäisen roilon sydämeen asti ja kuivasin sisällä huoneenlämmössä, kuorittuna ja päät liimattuna.
Tuossa on vaan se ongelma että jos halkeama kiertää puuta kuin korkkiruuvi, silloin on sen mukaan veistettävä jousi.
Ilman halkeamaa voisi syykulkua seurata, mutta myös vähän oikaista jos meinaa älyttömäksi kierteeksi mennä.
Ei tiedä jos ei kokkeile!
Niin siis suoraan sahaisin.
Ei halkeamia.
En nyt ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat että halkeama kiertää.
Tarkoitatko aihion kiertymistä.
Meinaan että kun aihio on kierteellä ja siihen tulee tuommoinen kuivumishalkeama, se seuraa puun syitä. Tuttu juttu. Mutta ei näissä helppoja ratkaisuja ole, joten jotain on kokeiltava.
Tuomohan tuolla sanoo että halkeama ei haittaa, voi olla hyvin niinkin.
Minä olen aina tehnyt jouseni syiden mukaan. Jos on liikaa kierrettä, niin sitten on.
Jonkun verran pystyy tosin kuivatessa suoristamaan.
Noin periaatteessa vetopuolen pitkittäishalkeama ei paljon haittaa jos ei nyt aivan kauhea ole. Puristuspuolella tilanne on toinen siellä puristuksesta johtuva poikittainen venymä saattaa auttaa halkeamista.
Tuomipihlaja on mitä vaikein löytää kierteettömänä. Kiertisen kuivaus tuottaa ed. mainittuja ongelmia. Kuivaus joka tapauksessa puolikkaana, niin välttyy halkemilta. Pitää hakea vain sen verran järeä tuomipihlaja-aihio. Kova homma.
Tein tuomipihlajasta jännejousen 2014 paikkeilla (ja muistaakseni neljää aihioita tein samanaikaisesti, joista yksi ylsi jänneselystykseen asti) ja lie pituusennätykseni sillä ammuttu. Ongelmana kuitenkin kierteisyys, kun minulla on (oli) pakkomilteinen projekti testata Suomesta löytyvät jännejousipuut vastakäyrillä päillä. Kyseinen tuomipihlajajännejousi on toinen hajonneista jännejousistani. Toinen oli vaahtera. n.25 jännejousesta siis vain kaksi totaalista kosahdusta.
Hyllyssäni on yksi pidempi n. 150cm tuomipihlaja, jossa voimakas kierre näkyy yhä selässä, mutta olen tehnyt kierettä noudattamatta siitä suoran jousen. Hieman B-profiilisen, kädensija notkolla ilman vasakäyriä päitä. Jousi on esitilleröity n.23 tuuman vedolle, mutta ei sisäänammuttu. Ei selystetty.
Tässä yksilössä on kierrettä vuolemisen perusteella yllättävän vähän. Vain alapäässä (tyvessä) on noin 40cm matkalla jonkin verran ja ihan tyvessä noin 15-20cm enne nokki vähän enemmän. Latva on taas miltein täysin kireteetön. Nyt kun tuo pulikka on tuossa niin nuo mitat on: 2m x 37,4m levee x 33,7mm paksu ja epä se mennyt kummoiseenkaan mutkaa hiukan yli 90kg ruhostani.
Aloitusviestissä esiintynyt tuomipihlaja kiertyi kuivuessaan aika pahasti.
Pitäisin aika kummallisena jos olisivat kiertyneet samaan suuntaan. En ole koskaan nähnyt kuin yhteen suuntaan kiertynyttä puuta.
Kannattaisikos ennen kuivausta halkaista oletetun kiertymän verran ”vastakarvaan”, niin kuivuttuaan olisi liki suorassa?
Varmaan sen voi niinkin tehdä jos osaa arvioida paljonko kiertyy.
Suorasyinen olisi varmaan paras vaihtoehto.
Tämän laitan nyt puristuksiin koska ei ole enää juurikaan varaa aihioita oikoa puuta poistamalla.
Jos vielä kiertyy niin koitan pasuttamalla pelastaa.
Totta.
Ei olisi kovin loogista jos näin tekisi.
Liimat päihin, sydäntä myöten halki ja sitten muottiin kiikkiin heti märkänä.
Yksinkertaisimmillaan kakkosneloseen keskeltä hihnalla kiinni, sitten pakotetaan vastakaarelle työntämällä jotkut klapit päiden alle. Kierteisyyden suoristus onnistuu vastasuuntaan kiilamaisilla klapeilla ja puristimilla.
Kakkosnelosen kylkiin voi myös lyödä paksut tapit, yhden kumpaakin päähän ja yhden keskelle, staavi väännetään vastakaarelle näiden väliin. Tällä systeemillä voi suoristaa myös sivuttaiset mutkat.
Puristimet putoilevat ja remmit löystyvät ihan itsestään puun kuivuessa, tällöin niitä ei kuitenkaan enää tarvita.
Sivuttaiset mutkat ovat kohtuullisen helppoja suoristaa myös höyryllä jälkikäteen, mutta propellikieroutta ei. Muotissa kuivattaessa lisäkieroulua ei pääse edes syntymään.
Tämän teen seuraavan kerran kun löydän tuomipihlajaa.
Suomenpihlajan oksan kuivatin muotoon juuri näin ja nyt on syreeniä ja pähkinää kevyellä vastakaarella kuivumassa.
