Nappasin haketuskasasta marjatuomipihlajaa.
Tekeekö 30-40mm paksuisesta millaisia jousia, vai pitääkö etsiä paksumpaa.
15-17 lustoa näyttää olevan eli ~1mm/vuosi .
Suoraa ja oksatonta n. 160cm
Kyllä saa, kuivata kannattaa kuoripäällä ja päät liimattuna hyvän aikaa. Halkeaa herkästi jos liian äkkiä yrittää kuivata. Itse olen 30mm tehnyt ihan toimivan 50 paunasen lyhärin.
Kannattaako kuitenkin halkaista?
Pyöreän kalikan luulisin halkeavan varmasti ja lahoavan kun ei pääse kuivumaan.
Vai rikonko kuorta sieltä täältä jotta pääsee hitaasti kuivumaan.
Ajattelin kylmällä vintillä antaa kuivua rauhassa.
Mikäli haluat heti hommiin, halkaise, kuori ja veistä lähelle jousen muotoa. Mutta jätä sateensuojaan, kosteaan. Eli liiteriin jne. Siitä kun rupeat portaittain ottamaan kuivempaan, saa tuommoisen tiukankin puun kieroilematta ja halkeilematta kuukauden sisään jouseksi.
Kuori päällä ja päät liimattuna palikka kyllä kuivaa, eikä lahoa jos et sateeseen jätä. Ainoa vaan että kestää pidempää kuivaa.
Pitäähän sitä harjoitella, joten katsele miten reagoi ja jos rupeaa kieroilemaan/halkeamaan niin laita kosteampaan takaisin.
Ei muuten kuivu, jos on kuori päällä ja päät ummessa. Lahoaa kylläkin, jos on kesän yli. Kokemusta on pihlajasta ja tuomipihlajasta. Pihlaja meni pilalle, tuomipihlaja oli vielä osittain käyttökelpoinen. Veistele vatsapuolelta auki, niin pääsee kuivumaan sopivasti.
1 tykkäys
Kannattaa halkaista, halkeaa muuten kuivuessaan kuitenkin.
Toinen tapa on leikata sirkkelillä pitkittäinen roilo, lähelle sydäntä. Roilo sitten vaan aukeaa leveämmäksi kuivaessaan, eikä halkea niin herkästi muualta.
Mahdollisimman hidas kuivaus. Jos mahdollista, laita johonkin ulkovarastoon katoksen alle. Alkukesästä on sitten valmis.
Taidan halkaista ja kuoria sekä liimata päät.
Saa kuivua lämmittämättömällä vintillä kattotuoliin nippareilla kiinnitettynä.
Oman käsitykseni mukaan tärkeintä puun kuivaamisessa on välttää liian suurien puun sisäisten kosteuserojen syntymistä ja näistä aiheutuvia jännitteitä jotka aiheuttavat halkeamia ja vääntyilyä.
Pyöreän puun pitäisi teoriassa aina haljeta koska puu kutistuu kuivuessaan enemmän tangentin kuin säteen suunnassa, mutta ohuita oksia ja juuria olen onnistunut kuivaamaan pyöreinäkin joten ehkä asia ei ole aina näin.
Luin tältä foorumilta kiilojen avulla halkaisusta.
Mikäli onnistun halkaisemaan kepin siististi kahtia niin voisin kokeilla kuivattaa toista puolta paperipussissa huoneenlämmössä.
Tällä menetelmällä olen aiemmin onnistunut kuivaamaan ainakin loimukoivua ja pähkinää lähes ilman halkeamia.
Jos rungon halkaisija on 30–40 millimetriä, niin ei sitä enää halkaista. Jos haluat vähänkään jäykemmän kahvan jouseen, niin kahvassa olisi hyvä olla paksuutta vähintään 25 millimetriä. Muutenkin, jos halkaistun osan paksuus on 15–20 millimetriä – olettaen, että halkaisu menee täydellisesti, niin sekin on aika niukasti 40+ -paunaista jousta ajatellen, varsinkin kun olisi hyvä olla vähän työvaraakin. Jos halkeaa vähänkin huonosti, niin käsissä on vain lastenjousiaihiot tai polttopuuta. Toisekseen, tuomipihlajille on tyypillistä kierteisyys, eli halkaisu voi johtaa kierteisyyden takia ongelmiin.
Mielestäni tuollainen ohut aihio kannattaa veistellä vatsapuolelta auki, koska siinä näkee samalla kierteisyyden. Jos on kierteinen, niin ei kannata veistellä ytimeen asti, koska silloin jää vielä työstövaraa kuivumisessa muodostuvan kiertymisen poistamiseksi. Vatsapuolella halkeamat ytimeen asti eivät haittaa. Kierteisyyskään sinänsä ei haittaa tuomipihlajajousessa kuin poikkeustapauksessa.
2 tykkäystä
Eikö tuo ole aivan tyypillinen tapa maailmalla? Eikö jenkit aina suosita jotain vastaavaa?
Minun kokemus taas tästä on että ainakin syreeni ratkeaa tallin ylisillä säilytettynä komeasti sydämeen asti. Joten joku hitaampi kuivatus olisi tarpeen.
Joo tota…
Omat empiiriset kokemukseni isotuomen ja marjatuomen kohdalla on seuraavat:
Jos kuorit pyöreän kokonaaan. Pilalla
Jos kuorit osittain, ympäriinsä. Pilalla
Jos kuorit vain tulevan vatsan puolelta. Pilalla
Jos halkaisee sydämmeen, kieroilee jumalattomasti ja tapauskohtaista halkeamista
Jos et liimaa päitä missään tapauksessa niin menee aivan päreiksi päät.
Yhden marjatuomen halkaissut sydämmeen, kuoripäällä päät liimattuna kieroilee ja halkeama pitkittäs suunnassa.
Loput oli isotuomea ja kieroilee kahta kauheammin mutta jos oikein muistan niin ei halkeamia(?)
Nyt mulla on ollut vuoden kohta kuoripäällä ja päät liimattuna joista vasta yhden olen “avannut” tuossa syksyllä. Ei lahoamisia, mutta jo viikon sisään tuli halkeamia vaikka kosteus oli todella korkea.
Mitään näistä en ole kuivattanut sisällä lämpöisessä. Olleet vain liiterissä/ talon vintillä.
Tutkimukset jatkuu…
Ja pilalla tarkoittaa nyt sitä että halkeama syntyyy aina kuorittuun kohtaan ja kieroilu on ihan älyttömän suurta
Nyt jos haluaa hätäisesti jousta niin tekisin ehkä siten että laittaisi piina penkkiin kuivumaan sydämmeen halkaistun. Tämä on ollut suunnitteilla näille loouille isotuomipihlajille jahka kerkeäisi. Ja nimenomaan niille jotka on kuoripäällä jo vuoden olleet.
Puu halkeaa lähes poikkeuksetta ytimeen asti. Ei jousiahio ole silloin pilalla. Halkeama ei haittaa yhtään, varsinkaan kahvan tuntumassa. Ja halkeilu sinänsä on “ongelma” vain pienimmillä aihioilla.
Kuori päällä puu ei kuivu yhtään, eikä se siitä vuoden, pari seisottamisella sen enempää kuivu. Kuivuu vasta, kun kuori on pois, jolloin myös halkeilee.
Toiseksi viimeisin tuomipihlajaerä oli puoli vuotta kuori päällä navetassa -> lahovikaa, värjäytymiä, tms. puussa, täysin märkää, kun lopulta kuorin.
Viimeisin tuomipihalajaerä – kuorin kokonaan tuoreeltaan, sahasin vatsan puolelta puuta pois ja jätin verstaalle (60–70 % kosteus) kuivumaan. Lopputuloksena priimaa tavaraa. Jos oli ydintä aihiossa, halkesi siihen asti mutta vain sahatulta puolelta. Osa kieroili, osa ei. Joka tapauksessa, kuivaa, täysin kunnossa olevaa, nättiä puuta. Ja tuoreeltaan kuorimisen jälkeen selkäpinta on kaunis, hienompi kuin kuivan kuoritun aihion selkäpinta.
Jos puu pääsee kuivumaan ja halkeamien syntyminen on hallittua, eli ne ohjataan vatsapuolelle sieltä puuta poistamalla (halkeamat syntyvät sinne, mistä on lyhin etäisyys ytimeen), niin on aivan sama, että kuinka hitaasti tai nopeasti puu kuivuu. Aihion päät toki kannattaa liimata umpeen!
Kieroilun hallinta on sitten eri juttu. Pienen rungon kieroilua kuivumisen yhteydessä on jokseenkin mahdotonta hallita. Vaihtoehtona onkin oikaista kierous (vaikeaa), elää sen kanssa (helppoa), veistellä jousi suoraksi kieroudesta välittämättä (helppoa) tai tehdä aihiosta polttopuuta (helppoa).
Oma kaavani on seuraava: Kuori pois kokonaan, sahaus/veistely vatsapuolelta, jättäen kuitenkin reilusti työvaraa, päiden liimaus umpeen ja aihio jonnekin puolilämpimään tilaan kuivumaan. Näkee sitten kuukausien tai vuosien kuluttua, että oliko aihioita tarkoitettu jouseksi vai ei.
Nyt kun verstaan remontin takia perkasin jousipuuvarastoni, niin parhaimmat ja houkuttelevimmat aihiot ovat tuolla kaavalla “tehtyjä”. Nätti, luonnollinen ja valmis selkä, kieroiluun taipuvat aihiot ovat paljastuneet, puu on kuivaa ja osittain elämiset elänyt. Toki loppukuivaus voi tuoda yllätyksiä mutta harvemmin. Noissa on tosiaan selkä valmis – kun sitä vertaa kuiviin, kuoripintaisiin aihioihin, niin ero aihion käyttömukavuudessa on iso. Kuivan kuoren kuoriminen on työlästä ja ikävää puuhaa, ja jos selän kuorimisessa sattuu yksikin “oho”, niin aihio voi olla pilalla.
1 tykkäys
Niin, silloin se on pilalla jos on halkeamaa ja kiertyneisyyttä ja aihiossa ei ole enää puhdasta selkää. Nämä näitä omia kokemuksia. Mulla oli 30 kpl omppua ja tuomipihlajaa josta osa ei ole jouseksi tulossakaan, ihan vain kuivaus harjoittelua minun alku taipaleelta 
Tähän en tiedä kuka kuivaa ja miten mutta terävästi höylätty tammen pala on loistava vedellä kostutetun kuoren poistoon ja ei käy oho. Eikä mikään työläskään.
On siinä pulmia. Nämä kovat puut antaa ihan oman ongelmansa kuivattamiseen.
Vielä kun se oksaton pitkä pätkä tuomipihlajaa tai syreeniä löytyy ja siitä haluaa tehdä jäykän lonkkarin! Eihän semmoista voi kuoria ja veistää sydämeen asti. Tai jättää halkeilemaan. Pienikin kierous vielä helposti tuhoaa jousen, koska paksua (lähes pyöreää) aihiota ei höyrytä suoraksi kuten lattajousta. Ja muuten mitä viimemmäksi oioin tuomipihlajalonkkaria niin oli poikkeuksellisen pirullinen oiottava. Huonoimmasta päästä oman kokemuksen mukaan. Ei suostu pitämään taivutettua muotoa, vaan kierous/mutkat palautuu.
Mika taisi juuri nähdä sen yhden pitkän syreenin mistä halusin lonkkarin tehdä, siinä oli veistetty vatsasta siivu pois ja se ratkesi sydämeen asti halki. 40mm leveä priimasyreeni. Kai mä siitä väkisin teen lonkkarin…
Aamulla kun aloin tuota kuorimaan huomasin ensimmäiseksi kierteisyyden kuoren suikaleita repiessäni.
Eli nyt ei tarvitse enää miettiä kuoren päälle jättämistä eikä kai halkaisuakaan.
Puuta vaan pois vastapuolelta ja takaisin vintille kuivumaan.
Täytyy käydä katsomassa jos kasasta löytyy paksumpaa materiaalia niin on enemmän pelivaraa.
Elä huoli, saa sen puun tuostakin vielä kierteisemmäksi. 
Muistelisin jopa niin päin että valmiiksi kiero kieroilee lisää? Vai sanotaanko valmiiksi savolainen…
Usein arpapeliä, mikä kiertyy mikä ei. Pahimmat mitä ooon nähnyt oli jotain 180 astetta 2m matkalla.
No tässä on tuo 180 1,5m 
Tästä näkee miten kuori irtosi kierteisesti ja ettei “suora” olekaan suora kuin yhdestä suunnasta katsottuna.
Kannattaisiko tuo koverapuoli jättää selkään?
Nyt mennään myyttien puolelle. Ehkä 70 % tekemistäni paristasadasta yksipuisesta luonnonaihiojousesta on ollut enemmän tai vähemmän kierteellä. Yksikään näistä ei ole “tuhoutunut” tai edes alkanut rikkoutua kierteen takia, vuosien kovassakaan käytössä. Muun muassa Hamm ja Comstock komppaavat 100-prosenttisesti, että kierre ei ole muuta kuin esteettinen haitta, ja kauneus on katsojan silmässä.
Eihän tällä muuten niin väliä, mutta jos aloittelijat alkavat uskoa, että kierre pilaa jousen, tulee siitä helvetinmoinen haittapuu koko jousentekoskenelle, kun useimmissa jousipuissa on kierrettä, ja sitä varmemmin, mitä vahvemmasta ja haluttavammasta jousipuusta on kyse.
Kuivaan kaikki halkeilulle alttiit (eli lähes kaikki käyttämäni) jousipuut kuori päällä, mutta halottuna ja useimmin vielä ohuehkoksi tuoretyöstettynä. Kuiva kuori lähtee koko lailla kivuttomasti, kun vuolee ulkokuoren suuremmin hipistelemättä puukolla veke ja pehmittää sitten sisäkuoren kuumanmärkien liinojen alla millä tahansa semi-terävällä syrjällä poiskaavittavaksi. Kun jälkimmäinen osuus tehdään metallia pehmämmällä terällä, ei ole mitään mahista teloa jousen selkää. Siitä tulee vain priiman puhdas.
Ville:
Se unohtui sanoa, että ei tuommoisella 180 asteen kierteellä ole järkevää jousta edes tehdä. Kierre tarkoittaa sitä että puun syyt silloin katkeilevat säännöllisin väliajoin, jolloin saat polttopuuta 5 työtunnin jälkeen varmasti.
Tässä oli huonot sanavalinnat.
En ajatellut tuhoamista ikään kuin rikki menemisenä. Vaan niin että kieroutta kun tulee pyöreässä palikassa, ei sitä saa oiottua. Vielä lisään että erityisesti vinoutta. Jännelinja vetää sivuun siis. Jos haluaa suoran jousen, suoralla jännelinjalla - sitä ei yksinkertaisesti saa. Silloin vaihdetaan puuta, koska tämä kalikka ei semmoista toimita.
Jos jousi kääntyy kunnolla kyljelleen, mielenkiintoista olisi nähdä mitä sinä tapahtuu kun jousen lavan kylki ottaa vetorasitusta pienelle alalle.
Mun “pieni” kierous ei aina välttämättä ole pientä. Kovin suhteellinen käsitys kun tosiaan aikamoisia väkkäröitä on tullut oiottua…
Edelleen, halkeama vatsan puolella ei merkitse mitään. Siinä halkeamassa on vain ilmaa, puuta ympärillä. Toisekseen, jos rungon paksuus on 40 millimetriä, niin lavan paksuudeksi jää vielä 20 millimetriä, jos siis ehdottomasti haluaa halkeaman kohdan pois. Pitäisi riittää tuhdimpaankin syreenilonkkariin.
Ja kuten on moneen kertaan todettu, kierteinen puu ei ole ongelma, paitsi jousentekijän päässä. Varsinkin tuomipihlajan kaltainen puun kanssa kierteisyys haittaa vain työstämistä.
Kuoren kierteisyys ei välttämättä korreloi puun kierteisyyden kanssa. Ne tuomipihlajat, mitkä olen tuoreeltaan kuorinut, niin kaikissa on ollut kierteinen kuori (ei tosin noin paljon kuin tuossa) mutta sahattu aihio ei ole välttämättä lähtenyt mitenkään erityisesti kieroutumaan. Toisin sanoen, aihio voi kieroutua tai sitten ei, sen näkee vasta kun aihio kuivuu. Toki veistämällä voi myös päätellä syynkulun.
Tässä on nyt eri asia kyseessä. Jousi voi olla suora ja jännelinja suora, vaikka jousen puuaines olisikin kierteellä. Eri asia sitten, jos aihio/jousi on kokonaisuutena kiero, eli jännelinja kulkee sivussa suhteessa oletettuun selkä-/vatsalinjaan.
@M.Reinikainen antoi kerran lainaan pienen tuomipihlajajousen, joka oli veistetty tuoreeltaan (?) jouseksi. Se oli kuivuessaan sitten kiertynyt (koko jousi oli suorahko) niin, että jousen nokit olivat noin 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Jousi näyttä jänteelle viritettynä hauskalta, kun selkänokkiurat osoittivat molemmissa lavoissa selvästi sivulle. Kyllä sekin vaan ampumista kesti. Pitääpä kaivaa kuvat jostakin esille.