Olipa kyllä taas hieno jousiammuntapäivä, taas kerran! Kiitokset järjestäjille vaivannäöstä, toivottavasti tapahtuma jatkuu tulevaisuudessakin.
Päivä alkoi preeria-ammunnalla, jossa oli mukavasti osallistujia. Kilpailu alkoi vauhdikkaasti, kun jo ensimmäisellä kierroksella tuli osumia saappaaseen ja meno jatkoi muutamalla seuraavallakin kierroksella. Loppua kohden osumien tahti hiipui ja lopulta Pasi ja Jere olivat tasapisteissä, kummallakin kolme osumaa. Uusinnassa Pasi vei voiton.
American round sujui totutun tylsän kaavan mukaan - oma ammunta oli surkeaa ja Pasi voitti… Onneksi kärkeen saatiin kuitenkin hieman vaihtelua ja uutta verta, kun Tiina ampui hienosti toiseksi jättäen taakseen kovia ja kokeneita nimiä.
Pituusammunta olikin sitten huikean jännittävä spektaakkeli, kaikkien aikojen kovatasoisin pituuskisa Suomessa. Kaksi ampujaa ylitti vanhan Suomen ennätyksen ja moni ampuja teki uuden oman ennätyksensä.
Jere uhosi kovin toisaalla:
Ja niin mies piti sanansa - ensimmäisellä kierroksella Jere ampui lyhyellä osage-jännejousellaan todella pitkälle. Monta nuolta löytyy kaukaa, vaikka lopulta jousi hajosi ensimmäisen kierroksen päätteeksi. Pisimmälle lentänyt nuoli oli 313 metrin päässä. Itse ammuin ensimmäisen kierroksen vanhalla, komerosta löytyneellä bambulaminaatilla, 49-paunainen, sekä noin 45-paunaisella yksipuisella jalavajousella ja pellavajänteellä. Bambulaminaatti heitti 262 metriä, mikä oli pieni pettymys, varsinkin kun Jere, Mikke ja Pasi huitelivat kaukana edellä.
Toisella kierroksella kukaan ei tainnut parantaa. Itse otin käyttööön vanhan urhean sotaratsun, 60-paunaisen (20 tuuman vedolla) bambu-bulletwood-jousen, jolla olin ampunut ennätykseni vuosia sitten. Nyt oli käytössä uudet pitemmät ja notkeammat nuolet mutta tulosta ei vaan syntynyt. Uusien nuolien lento oli kyllä paljon parempaa kuin vanhojen nuolien, suorastaan kaunista, mutta nuolet jäivät sinne 270–280 metrin tietämille (silloin en tiennyt, että lähellä omaa ennätystä oltiin).
Kolmannella kierroksella ammuin vielä vanhalla 60-paunaisella, jospa kuitenkin saisin tiristettyä lisää vetopituutta, vaikka lyhyt ja jäykkä jousi olikin oman suorityskykyni ylärajoilla. Tällä kertaa useampi nuoli lähti suorastaan todella kauniisti, jotenkin uskomattoman hyvin verrattuna aiempien vuosien räpellyksiin, jolloin nuolet poukkoilivat perhosen lailla. Nyt nuolet lensivät kuin - nuolet.
Viitisen nuolta oli pidemmällä kuin ensimmäisen kierroksen oma paras tulos ja yksi oli nuoli kymmenisen metriä pitemmällä kuin muut. Nyt alkoi kihelmöinti jo tuntua, nuoli oli pitkällä, se saattoi haastaa jopa Jeren 313-metrisen! Mittamies Mikke lopulta varmisti tuloksen - 315 metriä. Tämä oli kyllä oman urani yksi makeimmista voitoista! Aivan käsittämätöntä.
Nuolilla oli tällä kertaa valtaisa merkitys. Vanhan 274-metrisen jälkeen olen kyseisellä jousella roiskinut säännöllisesti 240–250 metrin viivalle mutta nyt uusilla nuolilla 50–70 metriä pitemmälle. Viimeisellä kierroksella ainakin neljä muuta nuolta oli aivan 300 metrin tuntumassa. Uudet nuolet olivat 10 senttiä pidempiä (26 tuumaisia) ja notkeampia kuin vanhat. Lisäksi niissä oli raakanahkasulitus.
Ennätysnuoli oli seetriä, yksinäinen susi kuusinuolten seurassa. Tämä seetri oli tullut joskus ihan kokeiluna, kun halusin testata seetriä. Se oli melko jäykkä, noin 55-paunainen (26 tuuman tukivälillä) 5/16-tuuman koossa. Ennätysnuoli painaa 223 graania (14,5 grammaa), painopiste on täsmälleen keskellä, taipuma 15,7 mm 22 tuuman tukivälillä. Se oli uusien nuolien (11 kpl) sarjasta yksi notkeimmista. Nuolen pituus on 660 mm, eli 26 tuumaa. Nokissa on sarvivahvistus ja kärjessä kahdeksan sentin bulletwood-upotus. Sulat itse tehtyä peuran raakanahkaa, hyvin ohutta ja jäykkää, upotettu nuolivarteen. Maltillinen barrelointi. Paksuus keskeltä 6,8 mm, nokista 5,8 mm ja kärjestä 5,0 mm.
Jousesta vielä sen verran, että en todellakaan vetänyt nuolia kärkeen asti, vaan vähintään noin 10 senttiä jäi varaa. Vetopituus oli siten noin 22 tuumaa, mikä tekee 67 paunaa.
Sää oli pituusammunnan kannalta kerrassaan upea ja luulen, että sillä oli oikeasti merkitystä hyvien tulosten kanssa. Tuuli oli lempeän myötäinen. Aurinko oli paistanut koko päivän ja voisin jopa uskoa, että lämmenneen maan synnyttämät nousevat ilmavirtaukset saattoivat siivittää nuolia tavallista pitemmälle. Tiedä sitten. Oli merkitystä tai ei, niin uusissa nuolissa - jokaisen ampujan kohdalla - oli tällä kertaa taikaa!
