Tulokset vuoden 12.5. 2018 X Preeria-ammunta, XII American round ja XXVII Pituusammunta sekä kuvat!


#1

Tuomo sekä Simo täydentävät sitä mukaan kun koneillensa pääsevät, mutta neljän kärki pituusammunnassa laitan minä!

Preeriakisan tulokset:

  1. Pasi Pohjolainen (3 )
  2. Jere Nyström (3)
  3. Joel Hellström (2), Mikke Reinikainen (2)
  4. Simo Hankaniemi (1), Heikki Oja (1), Victor Väänänen (1)

Kuusi muuta ampujaa jäivät vaille pisteitä. Pohjolaisen ja Nyströmin keskinäinen paremmuus ratkaistiin heidän välisillään lisäkierroksilla. Kilpailu oli tiukka, kuten yleensäkin. Mokkasiini on pieni maali 40 m etäisyydeltä.

AR tulokset:

AR2018

Pituusammunnan tulokset:

1. Tuomo Reiniaho, 315m / Bambu-bulletwood-laminaattijousi. 67lb at 22"
2. Jere Nyström, 313m / Jänneselkäinen voimakasrekurvi osage. 85lb at 20½"
3. Mikke Reinikainen, 287m / Vuorijalava selffari Mollegabet tyylillä. 67lb at 27"
4. Pasi Pohjolainen, 277m / Pähkinäpensas selffari. 74lb at 26"
5. Elina Nurmi, 238m / Bambu,hikkori pitkäjousi. 47lb at 27"
6. Kaisu Natunen, 223m / Pihlaja selffari 46lb at 24"
7. Tiina Hyvärinen, 192m / ? ?lb at ?"
8. Heiki Oja, Saarni mollegabet 165m / 55lb at 26", nuoli 330gn bambunuoli, 147m suolijänteellä
9. Joel Helström 133m / Hikkori (semi flattis) selffari. ?lb at?"

Lopuksi vielä se yksi voittaja josta minulla on kuva.


#2

Patiksen kuvia.


#3

Mun tulos oli tehty saarnimöllegabetilla, 55lbs@26". Nuoli bambua, 22 grammaa eli noin 415 greiniä Eikös nuolen tiedot ole myös oleellisia?


#4

On, on! Sanoit vertailevasi suolijännettä keinokuituun, mikä oli lopputulos?


#5

Suolijänne 142 ja 147, dacronilla 165. Suolijänne painoi noin kaksi kertaa enemmän. Ihan mielenkiintoista oli kyllä.


#6

Edit: poistettu yksi identtinen kuva.


#7

Olipa kyllä taas hieno jousiammuntapäivä, taas kerran! Kiitokset järjestäjille vaivannäöstä, toivottavasti tapahtuma jatkuu tulevaisuudessakin.

Päivä alkoi preeria-ammunnalla, jossa oli mukavasti osallistujia. Kilpailu alkoi vauhdikkaasti, kun jo ensimmäisellä kierroksella tuli osumia saappaaseen ja meno jatkoi muutamalla seuraavallakin kierroksella. Loppua kohden osumien tahti hiipui ja lopulta Pasi ja Jere olivat tasapisteissä, kummallakin kolme osumaa. Uusinnassa Pasi vei voiton.

American round sujui totutun tylsän kaavan mukaan - oma ammunta oli surkeaa ja Pasi voitti… Onneksi kärkeen saatiin kuitenkin hieman vaihtelua ja uutta verta, kun Tiina ampui hienosti toiseksi jättäen taakseen kovia ja kokeneita nimiä.

Pituusammunta olikin sitten huikean jännittävä spektaakkeli, kaikkien aikojen kovatasoisin pituuskisa Suomessa. Kaksi ampujaa ylitti vanhan Suomen ennätyksen ja moni ampuja teki uuden oman ennätyksensä.

Jere uhosi kovin toisaalla:

Ja niin mies piti sanansa - ensimmäisellä kierroksella Jere ampui lyhyellä osage-jännejousellaan todella pitkälle. Monta nuolta löytyy kaukaa, vaikka lopulta jousi hajosi ensimmäisen kierroksen päätteeksi. Pisimmälle lentänyt nuoli oli 313 metrin päässä. Itse ammuin ensimmäisen kierroksen vanhalla, komerosta löytyneellä bambulaminaatilla, 49-paunainen, sekä noin 45-paunaisella yksipuisella jalavajousella ja pellavajänteellä. Bambulaminaatti heitti 262 metriä, mikä oli pieni pettymys, varsinkin kun Jere, Mikke ja Pasi huitelivat kaukana edellä.

Toisella kierroksella kukaan ei tainnut parantaa. Itse otin käyttööön vanhan urhean sotaratsun, 60-paunaisen (20 tuuman vedolla) bambu-bulletwood-jousen, jolla olin ampunut ennätykseni vuosia sitten. Nyt oli käytössä uudet pitemmät ja notkeammat nuolet mutta tulosta ei vaan syntynyt. Uusien nuolien lento oli kyllä paljon parempaa kuin vanhojen nuolien, suorastaan kaunista, mutta nuolet jäivät sinne 270–280 metrin tietämille (silloin en tiennyt, että lähellä omaa ennätystä oltiin).

Kolmannella kierroksella ammuin vielä vanhalla 60-paunaisella, jospa kuitenkin saisin tiristettyä lisää vetopituutta, vaikka lyhyt ja jäykkä jousi olikin oman suorityskykyni ylärajoilla. Tällä kertaa useampi nuoli lähti suorastaan todella kauniisti, jotenkin uskomattoman hyvin verrattuna aiempien vuosien räpellyksiin, jolloin nuolet poukkoilivat perhosen lailla. Nyt nuolet lensivät kuin - nuolet.

Viitisen nuolta oli pidemmällä kuin ensimmäisen kierroksen oma paras tulos ja yksi oli nuoli kymmenisen metriä pitemmällä kuin muut. Nyt alkoi kihelmöinti jo tuntua, nuoli oli pitkällä, se saattoi haastaa jopa Jeren 313-metrisen! Mittamies Mikke lopulta varmisti tuloksen - 315 metriä. Tämä oli kyllä oman urani yksi makeimmista voitoista! Aivan käsittämätöntä.

Nuolilla oli tällä kertaa valtaisa merkitys. Vanhan 274-metrisen jälkeen olen kyseisellä jousella roiskinut säännöllisesti 240–250 metrin viivalle mutta nyt uusilla nuolilla 50–70 metriä pitemmälle. Viimeisellä kierroksella ainakin neljä muuta nuolta oli aivan 300 metrin tuntumassa. Uudet nuolet olivat 10 senttiä pidempiä (26 tuumaisia) ja notkeampia kuin vanhat. Lisäksi niissä oli raakanahkasulitus.

Ennätysnuoli oli seetriä, yksinäinen susi kuusinuolten seurassa. Tämä seetri oli tullut joskus ihan kokeiluna, kun halusin testata seetriä. Se oli melko jäykkä, noin 55-paunainen (26 tuuman tukivälillä) 5/16-tuuman koossa. Ennätysnuoli painaa 223 graania (14,5 grammaa), painopiste on täsmälleen keskellä, taipuma 15,7 mm 22 tuuman tukivälillä. Se oli uusien nuolien (11 kpl) sarjasta yksi notkeimmista. Nuolen pituus on 660 mm, eli 26 tuumaa. Nokissa on sarvivahvistus ja kärjessä kahdeksan sentin bulletwood-upotus. Sulat itse tehtyä peuran raakanahkaa, hyvin ohutta ja jäykkää, upotettu nuolivarteen. Maltillinen barrelointi. Paksuus keskeltä 6,8 mm, nokista 5,8 mm ja kärjestä 5,0 mm.

Jousesta vielä sen verran, että en todellakaan vetänyt nuolia kärkeen asti, vaan vähintään noin 10 senttiä jäi varaa. Vetopituus oli siten noin 22 tuumaa, mikä tekee 67 paunaa.

Sää oli pituusammunnan kannalta kerrassaan upea ja luulen, että sillä oli oikeasti merkitystä hyvien tulosten kanssa. Tuuli oli lempeän myötäinen. Aurinko oli paistanut koko päivän ja voisin jopa uskoa, että lämmenneen maan synnyttämät nousevat ilmavirtaukset saattoivat siivittää nuolia tavallista pitemmälle. Tiedä sitten. Oli merkitystä tai ei, niin uusissa nuolissa - jokaisen ampujan kohdalla - oli tällä kertaa taikaa!


#8

Pituusammunta oli kyllä mahtava ja tapahtumarikas: Jeren jousen hajoaminen ja jänteen ruoskansivallus ihoon, täydelliset olosuhteet, kovat tulokset… Olisitko Tuomo ampunut kolmannen kierroksen nuolet aavistuksen alemmas, kriittisen sivustakatsojan silmään näytti ainakin siltä. Onnittelut vielä kovista tuloksista!

Ja tuolla aiemmin taisin sanoa että 22 grammaa olisi 415 greiniä. Virhe, se on siinä 330 greinin hujakoilla.


#9

Välttämättömät poseerauskuvat. Ensin Preeriakisan ryhmäkuva sekä voittajat, sitten American round ryhmäkuva ja voittajat ja viimeinen kuva pituusammunnan kärkinelikosta välineineen.


#10

Ai ku hienoja kuvia!
Onnittelut voittajille ja kiitoksia kaikille hienoista kisoista ja mahtavasta päivästä.

Laitan myöhemmin vielä omat kuvat. :smiley: :fox_face:


#11

#12

Pieniä yksityiskohtia…

Tiinan käsi preeria-ammunnassa

315 metrin nuoli!

American round -mestari keskittyy.

Nuolia 40 jaardilta.


#13

Mitä onnea oli ampua jousella ilman kipuja ja kävellä suorassa aurinkoisena päivänä mukavan harrastajaporukan kanssa!!! On tää niin hienoo ja laji niin kaunis. Miten voi raavas ihminen nauttia kun kaverien nuolet kaartavat ilmassa ja napsahtavat maalitauluun. Osa omistakin nuolista osui! Voi onnen herkistämä ilonpisara.
Tähän anekdoottina että selkäni leikattiin helmikuussa ja ekat nuolet asetin jänteelle maaliskuussa. Siitä hiljaksiin voimakkaampiin jousiin ja jumpaten ja pienen liikaintoilun tuoman jälkikivun kautta nyt pystyy “terveenä” jousen kanssa suht` toimimaan. Aivan huippua. Juoksua selkä ei vielä oikein kestä tai mitään kunnon nostelua. Jatkan tätä nypläysosastoa niin kauan kuin on tarvis, mutta pahin dystopia ei toteutunut onneksi: Kesä ilman kävelyä, jousta ja nuolia.

Onnea pituusammunnan SE:n tekijöille. Jeren satsaus pituusammuntaan on kannattanut ja Tuomolle makeaa hilloa korkata heti perään tuore SE uudelleen ja vuosien jälkeen parantaa omaa ennätystään (edes jossain, hah ;).). Onnet jäbille. Itse en käynyt pituusammuntaviivalle kun ammuntakalusto on yhä se vanha ja pituusammunta ehkä raastavin laji kropalle/selälle jousiammunnassa.

American round tuloksia odotellessa… Mitäpä niistä omalta kohdalta kuin että ekat neljä 60y kierrosta kulki ja johdin!!! Jumankeka, yllätin itseni positiivisesti. Sitten tuli susi kiekka ja siirtyminen 50y sekoitti pakan joka oli sitten sekaisin kisan loppuun asti. Kun 60y on aina ollut heikoin lenkkini, niin se oli ainoa matka jota olin reenannut, ja oletin että jos se toimii niin toimii lyhyemmätkin matkat. Väärin oletin. Kokonaistulos alle 300. Surkeaa mutta täysin balansissa kokonaisharjoittelun määrään.

Tiina ampui hienosti ja ampujan luonne on saanut hyvän ampujan tekniikan kaverikseen. Kysyinkin että miten Tiina ammuit tämän Ar kisan viime vuonna niin vastaus ällistytti: “Aloitin jousiharrastuksen viime vuonna vasta kesällä, joten tämä on eka AR kisa”. Jumapliut. Alle vuoden satsauksella tuollaisin tuloksiin. Mitäs jos kehitys jatkuu yhtä lineaarisesti seuraavina vuosina.? Apua.
Pasikin saa vastuksen?

AR kisa kannattasi siirtää pois sivutuulesta. Sivutuulesta ei hyödy kukaan. Perusteena taulun paikalle oli se että nyt maalitaulun takana oli rinne… Jos laakeammalla kentällä hukkuu enemmän nuolia niin mitä siitä, niitä menee vähemmän ohi jos tuuli on vaikkapa takana.

Preeriakisa ei kulkenut osaltani ellei lasketa noin 6-7 todella läheltä mennyttä nuolta. Melkein on vain melkein ja niitä ei lasketa. Ammuin sievän nollan kisasta. Onneksi ME pysyi yhä meikällä, hah. Lainasin Joelille preeriarojut ja Joel tykitti itsensä jaetulle pronsille kahdella osumalla. Preeriakisassa osumia tuli varmaan keskimääräsitä enemmän aiempiin vuosiin verrattuna.
Oliko näin? Osallistujiakin oli sievät 13. Eli laakeja ammuttiin 520 + uusintalaakit. Jos osallistujia on ollut vaikka 8 niin tietty laakien määrästä johtuen kokonaisosumien saantimahdollisuudet vähenee prosentuaalisesti ampujamäärään verraten.

Hienot kisat, hieno päivä. Nähdään Petikossa 3.6. tervetuloa.


#14

American roundin tulokset lisätty ensimmäiseen viestiin. Pasin 50 jaardin tulos oli uusi SE ja nyt Pasilla on kaikkien matkojen ennätys.


#15

Onnea voittajille! Harmi etten päässyt haastaan Pasia American roundille,mut tuleehan noita kisoja muitakin. Pituusammunnassa on ollut kovaa pöhinää ja kiva kun pystyy vastaamaan huutoonsa.Jere varsinkin on panostanut lajiin ja kiva että satsaus näkyy tuloksissa. Tuomolle jos kelle suo tälläisen kovatasoisaen hienon,tasaisen kisan voiton. Tuomo tekee mun mielestä niin hienoo työtä tämän jousiskenen puolesta.No seuraava kiva tapahtuma on sit Petikko ja sinne tullaan omalla kalustolla. Se on ollu mulla jonkinmoinen unelma että sais kilpailutasoisen jousen tehtyä ja nyt sellainen keppi on syntynyt.


#16

Noniin! Tässä nyt mun kuvat:


#17

Hienoa Mikke, että kuvasit SEN hetken. Mahtava matsku!


#18

Mahtavat kisat oli jälleen, kiitos kaikille kuvaajille hyvistä kuvista!

Oli huippua osua ensimmäisen kerran preeriakisassa, sitten vielä peräti kolme kertaa! Olisihan se ollut älytöntä jos olisin vielä kyennyt voittamaan pasin… Tuo ammunta oli nimittäin ensimmäinen kerta kun ammuin kiowa-setilläni. Nätisti lähti nuoli metrin mittaisestakin. Hieman tuumailin tuossa jopa ampuvani petikon samalla jousella, miksipä ei.

American roundista ei sen kummempia, muuta kun että ensi kerraksi teen lonkkarin! Tai jopa treenaan… Hienoa kuitenkin, että uusia ampujia tulee podiumille! Kaisullakin pikkuhiljaa pisteet karttuu.

Pituuskisaa odotinkin kieli pitkällä, kun tiesin että SE:een riittää paukut. Kaisulle olin hahmotellut matkalla turkuun, että 315m tullaan näkemään. No näköjään siihen olisi pitänyt venyä!
Osage oli kotipellolla jo leppoisasti heittänyt huonoa nuolta 295m, joten ihan ilmasta en arvioita nykässyt. Edeltävinä 2 viikkona olin tehnyt 48 pituusnuolta joista nyt kisapäivänä viinessä olevat olivat tuoreimmat.
Uusimmat 8kpl oli tehty pisimmälle lentäneen nuolen mittojen lähelle, mutta samalla ne olivat radikaalisti ohuempia ja potentiaalisempia pidemmälle lentäviä.
Ensimmäistä rundia alettiin ampua, nuolet katosivat taivaallee ja itsevarmuus oli kova. Tiesin että joukossa on kolmesatasia. Aloin pidentää vetoa, koska leveälapainen osage ei ollut missään vaiheessa näyttänyt väsymisen merkkejä. Tässä vaiheessa alkoi kuvausryhmä kokoontua ympärille ja tunnelma tiivistyä. Lämmitti kovasti mieltä kun Juha kehui laukaisuani hyväksi, olihan sitä treenattu.
Nuolet lähtivät vielä terävästi 21" vedon nurkilla, kunnes 22" vetoon venyttäessä katkesi ylälapa viskaten rojua ympäriinsä. Siinä vaiheessa oli lienee paikallaan todeta kierroksen loppuneen.
Löytyihän kentältä sitten 313 metrinen nuoli, 23" pitkä 229 greininen nuoli.
Alkuun luulin jousen antaneen kaikkensa, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen havaittiin vain liimauksen pettäneen ja vetäneen selystyksen irti. Siis käytännössä materiaalien rajoja, kuin myös ampujan, ei vielä nähty. Ammunta päättyi n. 84# @21" vetoon, kun täysin myötäkäyristymättömän jousen olisi pitänyt kestää vähintään 22" veto.
Mikähän olisi kaari ollut jos olisi päässyt peräti tuonne 23" nurkille vetämään…
Seuraavan kierroksen ammuin jännesyreenirekurvilla joka sekin ihan hyvin heitti, 294m mutta ei tässä vaiheessa enää merkittävän paljon.

Jännitys olikin aikamoinen kun aivan puskista viimeisellä kierroksella Tuomon nuoli löytyi sivusektorilta mutta takuuvarmasti yli 300m. Oli mittauksen hetki. Mikke kun lausui pituuden ilmoille, huuti Tuomo onnesta ja hyppäsi ilmaan, tämän jälkeen polkien maata. Hah!! Hieman siinä mieli musteni, mutta mukava oli lopulta nähdä että sainkin kaverin 300 metrin toiselle puolelle.
Lämpimät onnittelut ja kaikki kunnia mestarille! Tuomo jos kuka sen ansaitsee säntillisillä välineillään ja tarkan analyyttisellä suhtatumisellaan.
Täältä perästä tullaan kovaa vauhtia, 70m kisaparannuksilla. Syksyllä taistellaan siis kahta kovemmin, vain 3 alkavilla lukemilla!
Silloin kannattaa mestarin pidellä hellehatusta, meno tulee olemaan KOVA!!

Kokonaisuudessaan mahtava kisapäivä, hienolla loppuhuipennuksella.
Kahdessa lajissa pääsin karvan päähän voitosta 100cm osagen keppanoilla. Ei ole siis lyhytjousen ylenkatsomista.


#19

Olipahan kisapäivä, jonka muistaa tavallista paremmin tulevina vuosina. Kiitos kaikille osanottajille! Pituusammuntaan osallistuin vain katsojana, sillä vanhan kunto oli siinä vaiheessa jo lopussa. Olin ihan tyytyväinen siihen, että saatoin vain rentoutua ampumapaikalla.

Pessimistinä en odottanut 300 rikkoutumista, kun sitä oli turhaan yritetty jo vuosia. Olin alkanut asennoitua niin, ettei Vilppolan tulosta tulla koskaan ylittämään Suomessa luonnonmateriaalijousella. Yllätys oli melkoinen, kun Jere ampui 313, joka sattuu olemaan Aku Ankan auton rekisterinumero. Hämmästyttävä suoritus, ja vielä niin lyhyellä jousella. Kun sitten tuli tieto, että Tuomo ampui 315 olin ensin epäuskoinen, lähes närkästynyt. Eihän tämä nyt voi näin helppoa olla, että SE rikkoutuu lähes joka kierroksella. Oli harvinaista herkkua. Hienoa olla mukana näkemässä tämäkin ihmeteko.

Olosuhteet olivat hyvät ja voi hyvinkin olla, että lämmin ylös menevä ilmavirtaus vaikutti hieman tuloksiin. Pellon pituus riitti juuri ja juuri pisimmille laukauksille. Ensi kerralla samaa peltoa ei enää uskalla käyttää, jos tulokset sattuvat paranemaan vaikka 15-20 m.

Tiina oli hämmästyttävä uusi tulokas. Näin hänen ammuntaansa ensi kertaa Pasin “maraton-kisassa” viime kesänä. Hyvä oli suoritus silloinkin, vaikka jousi oli ensimmäisiä kertoja kädessä. Jotkut oppivat homman heti, toiset eivät koskaan. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin. Kunnon vedon saaminen tuntuu aina vaan vaikealta, varsinkin kilpailussa.


#20

Tarkistin ennätysjousen lukemat ja ne olivat 67 paunaa 22 tuuman vedolla. Uudet nuolet olivat pitemmät kuin vanhat ja luulen, että se toi tietynlaisen psykologisen edun vedon suhteen - ei pelkoa ylivedosta. Sain vedettyä nyt pitemmälle kuin aiemmin ja kyllä se varmasti auttoi tuloksen syntymisessä, uusien nuolien lisäksi.

Jeren ammuntaa en kovin paljon ehtinyt seuraamaan mutta kyllä siinä oli tiettyä tyyliä ja koko suoritus oli kyllä hyvä. Tässä pari kuvaa aiheesta - huomatkaa, kuinka jousikäsi on liikkunut eteenpäin - nuolta saatetaan eteenpäin kunnolla, kuten pitääkin. Mutta, kulma näyttää aika suurelta, samaa sanottiin minullekin.