Tässä kolme kuvaa samasta jousesta 28 tuuman vedolla.
Kysymys: Mikä on mikäkin? Pitäisi olla helppo tehtävä, jos jousia on joskus tilleröinyt.
Kuvat on nopeasti otettu, en katsonut, että jousi on aina samoin päin, eikä se ole tässä olennaista edes. Jänne on häivytetty kuvista ja nokeista, niin ei saa siitä vihiä.
Keskimmäinen on normijänne, ylin tiukka pitkäjänne ja alin on löysä ja pitkä.
Mikkeltä ei edes kysytä…
Ovathan ne erot nähtävissä mutta ei nyt mitenkään järisyttävän suuret, varsinkaan lapojen kärkien osalta. Pikemminkin niin, että pitkällä jänteellä jousi vain taipuu vähemmän. Jos tilleröi pitkän (jousen mittaisen) jänteen avulla täyteen vetoon asti, niin vaikea tilleriä on sörssiä, niin lähellä se on normaalimittaisen jänteen tillerimuotoa.
Turha pitkällä jänteellä tilleröintiä on pelätä, että sillä tilleröinti menisi jotenkin pieleen, kun se vääristää tilleröintiä. Sanoisin, että päinvastoin. Pitkällä jänteellä on hyvä hakea lapojen tasainen taipuma ja symmetrisyys. Löytyy mahdolliset saranatkin nopeasti ja vähäisellä rasituksella. Myös alustava jäykkyys on kätevä hakea pitkällä jänteellä. Jos tilleriltään vähän sinnepäin olevan jousen heittää normaalimittaiselle jänteelle, niin riskinä on ylirasitus, varsinkin mahdollisten saranakohtien. Jos puhtaasti jousen kannalta asiaa ajattelee, niin tilleröinnin aloitus pitkällä jänteellä on turvallisempaa.
Tosin, vastakaarevien jousien tilleröinti pitkällä jänteellä on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Jokusen kerran on vastakaareva jousi kiepsahtanut ympäri pitkällä jänteellä vedon alkuvaiheessa. Niiden kanssa pitää vain tehdä lattiatilleröinti tarkasti ja virittää sopivan mittaiselle jänteelle, että pysyy jänteellä.
Sama mitä Juri 
Haist… 
No kun sinä tiedät (melkein) aina oikean vastauksen…
Melkein on aina melkein…
Mää en oo koskenutkaan jousiin sitten viime kesän jälkeen…
Ei ole kovin monesta rekurvista kokemusta mutta tämän ongelman kohdatessa ratkaisin ongelman tekemällä erillisen kappaleen tilleripuuhun jolla kahvan sai lukittua. Päällä on vaneri lappu jonka kiristin ruuvilla. Ei pyörinyt vaikka yritti 
Hyvä idea!
Sekin auttaa, ettei pyöristä tai kavenna kahvaa liian aikaisin, saa myös puristimella kiinni tilleripuuhun.
Tuossa olis mukava viritellä jotain ei niin varmaa aihiota 
On räjähtänyt päin pläsiä…
Jousipajassa on muutaman kerran käynyt niin että oppilas tilleröi pitkällä jänteellä liian valmiiksi. Sitten kun jännettä lyhennettiin niin kärjet alkoivatkin taipua liikaa.
Sinänsä pitkä jänne on mielestäni alkuun ihan jees, en vastusta.
Lattiatilleröinti jänteelle asti vaatii toki enemmän kokemusta ja kärsivällisyyttä, mutta rasittaa puuta vähemmän. Jänteelle laitto (ensin tietysti matalalle jännekorkeudelle) tapahtuu vasta sitten kun tilleri on jo valmiiksi hyvällä alulla.
Minä käytän lattiatilleröinnissä suurimman osan aikaani lapojen paksuuden kontrollointiin. Vedän lyjykynällä jousen kylkiin selän mukaan tasasuuntaisia viivoja. Valitsen jonkun kohdan, nojaan kättäni selän reunaan, asetan kynän terän tarkasti vatsan reunalle, sitten liu’utan kahvasta kärkeä kohti. Lavat eivät saa muuttua tähän suuntaan paksummiksi, vaan mieluummin pikku hiljaa ohentua kärkiä kohden. Paljastuneet paksummat kohdat voi sitten surutta ohentaa viivaan asti. Tämä tosin toimii vain lattajousille, pyöreä vatsaiset joudun hoitamaan enemmän fiiliksellä ja intuitiolla. Sama homma voidaan suorittaa myös työntömitalla, mutta se on mielestäni hidasta ja kömpelöä.
