TD-ELB-jousia EIAC 2018 -kisaa ajatellen

Kurja juttu - valmis jousi ja lopulta hajosi. Taitaa hikkori olla kyllä syyllinen. Mitä erää tämä on - silloin Lahdesta joitakin vuosia sitten haettua?

Joskus TD-jousissa liimataan selkään ohut pala puuta ennen kahvaliitoksen tekemistä, juuri tuon takia, ettei tarvitsisi upotuksen kohdalta selkää liiaksi veistellä. Tarkoituksena on, että selkä jää mahdollisimman koskemattomaksi ja upotuksen muotoilu tehdään ylimääräiseen liuskaan.

Juu, tässä taisi olla sitä yhdessä hakemaamme hikkoria, joka pelittää hyvin viime kesänä tehdyissä jousissa. Tuossa bulletvatsaisessa oli vanhempaa lautaa ja siinä sitä tummaa, joka petti.

Nyt taidan tuunata viime kesänä Saksassakin käyneen bambuselkäisen TD:ksi. Olin jo siirtänyt sen koristeeksi pienen epäilyttävän solmun kohdalla olevan vian vuoksi, mutta kieputan sen tueksi lankavahvikkeen. Minulla on yksi L-kokoinen holkkipari, jossa leveys sama kuin näissä hajonneissa, mutta syvyyttä enemmän, niin saa paremmin varottua selkää. Pieni vahvike bambun suojaksi on varmaan hyvä idea.

Voi roiskeläppä. Tollanen viimeistelty jousi ku kosahtaa niin siinä on hymyssä kääntämistä kohalleen. Osanottoni.
Kiinnostaa että nojasiko puu koko holkin syvyydeltä selkäpuolelta, eli oliko tiivis ja liikkumaton ettei klappia liitoksessa?
Tai vatsan puolella?
Mutta nyt katsoinkin että liitoksessa on metallit vastakkain… No kuitenkin… rasitus on suuri juuri tuolla alueella kaikissa jousissa. Harmid.

Tuossa tämän jousen syntyä kuvaavassa ketjussa jo jutun aloitinkin, mutta toistan tässä TD-ketjussa, eli jousi katkesi eilen illalla suunnitelman mukaan. Sahasin liitoskohdan kiilamaisesti vinoksi ja epoksin kuivuttua hion messinkiholkin vastaavasti. Luulisi olevan napakampi.

Onnistui:

1 tykkäys

Ikäviä nuo rikkoontumiset, varsinkin jos on kisat ja niillä tietysti kiinteä ajankohta, johon pitäisi valmistautua.

En ole itse isommissa karkeloissa ollut, mutta joihinkin kansallisiin joku vuosi tähtäsin, ja sitten kalusto petti, se ainoa “riittävän hyvä” itse tehty jousi siis tietysti. Tällöin itselläni ainakin jäi sivuun, ei vaan se kilpailu, jos oli pian, vaan joskus sitten puolikin kautta ampumista, kun värkkäsin uutta kalustoa, ja ei aina niin intensiivisesti.

Nyt olenkin viime syksystä yrittänyt vaihtaa moodin toisinpäin, ampuminen on se harrastus, ja jouset vain välineitä siihen, jotka joko tekee itse, tai jos ei ehdi/viitsi/osaa niin voisi ostaakin yhtä hyvin. Ainakin joltain tunnetulta mieluiten kotimaiselta tekijältä ja itsekin harrastajalta.

Hyvä, että kokeneetkin tekijät näitä kokemuksia jakavat, ja ylipäätään kuka vaan, muuten voi tulla tarpeettomastikin tunne, että vain ne omat tekeleet aina hajoilee ja myötäkäyristyy yms.

Kaiman pyssyt on niin voimakkaita ja ELB mallisina kapeita ja paksuja, että olisi kaiketi ihme jos ei ikinä mitään katkeamisia tulisi. Ja varmaan kun tekee kilpailukättöön tulee myös vielä enemmin haettua rajoja.

Meillä kisojen varajouseksi valikoitui testin jälkeen Tuomon tekemä laminaatti, jonka olen itse muuttanut TD:ksi. Alun perin piti ottaa varalle vanha kunnon saarnilankku mutta sen vetopituus on tuumaa lyhyempi kuin nykyisellä jousella, eikä se toiminut Helenallakaan.
Aika epätodennäköistähän se hajoaminen on mutta eipä tuo maksa mitään suksipussissa.