Toiset jutut kuivaa, niin kerkee aloittamaan muita juttuja.
Aloin viimein käsitellä noita dictumin käyräsarvia, mitä lajia sitten ovatkaan. Stiliyan tekee bulgarialaista sarvijännejousta samanlaisista sarvista täällä: https://www.youtube.com/watch?v=beojGr3KMfI
Homma sujui ihan hyvin näin alkuun, mutta eikös sitä pari porausta mennyt liian syväksi ja nyt on pari syvää koloa mitä pitää täyttää. No eikös ole hyvin jos 80 porareiästä vain 2 menee huti.
Puutapilla varmaan täytän. Seuraavaksi liotan ja keitän sarvet auki. Paksuutta on tässä vaiheessa 16mm. Tasaiseksi hiottuna lienee 12mm saatavilla.
On se Jere aika kone, ehtii vaikka mitä tehdä… Eikös turhat reiät voi täyttää sarvella ja eläinliimalla? Tuleekos tähän puurunkoa vai vain jänteet selkään?
Viikonloppuna kone käy. Joku tuommoinen sarvi/jännepaikkakin olisi hyvä koloille.
Tämä tulee vain sarvi+jänne kombolla. Ja kun pituutta tulee olemaan vain n.80cm ei tarvitse olla paksukaan jousi.
4 päivää liotusta jonka päälle keitto/höyrytys. Kääntelin kattilassa, kun sarvet ei mahtuneet kokonaan, foliopeitolla loppuosa höyryttyi.
Ja taipui aivan uskomattoman helposti!! Ainoastaan kärjet jäi vielä kippuraksi koska ne on taivutussuunnassa liian paksut ja kapeat. Pitää siis ottaa leveyttä pois niin saan ne suoraksi.
Jos ei enempää saa suoristettua, nyt olisi 44cm + 44cm pätkät.
Pienillä kahvapaloilla on jo siis 80cm jousi tulossa! Jännitin nimittäin vähän, saako sarvet rullattua auki.
Voit tehdä paikkatapin sarvestakin.
Poraa peltilevyyn reikä samalla terällä, älä poista jäysteitä ulostulopuolelta. Veistele sarven pala lähelle mittoja, kiinnitä porakoneeseen ja aja jäystepuolelta reiän läpi. Terävä metallijäyste leikkaa ylimääräisen materiaalin pois.
Näin on ainakin helppo tehdä tarkkoja puutappeja, luulisi toimivan sarvellakin.
Hyvä idea! Enpä tullut ajatelleeksikaan vaikka aikanaan tein nuolivarsia juuri noin.
Sehän on jännä kun jenkit tekee niissä pässinsarvijousissaan myös liimauksia, liimaavat nimittäin kärkiin levikkeitä kun joissan sarvissa kärjet ovat yllättävän kapeat luonnostaan. Mun ei tarvii semmosia tehdä.
Toivotaan että saadaan ampuva. Vaikka onhan tämä paljon helpompi kuin sarvi/puukomposiitit.
Jäykkyys riippuu toki omasta halusta, jotain 50-80 välimaastosta olisi hyvä. Paksuus on jänteitä laittaessa varmaan 10-12mm, mutta kuulemma jengi säätelee jäykkyyttä jänteiden määrällä.
Refleksiä näihin ei mun mielestä monikaan lataa paljoa, lieneekö pelkoa sitten epästabiiliuudessa tai että sarvet alkaa kieroilemaan.
Kyllä siitä näyttäisi 90 senttisen saavan! Eli joku 22"-24" veto. Aika rujoja nuo poranreiät sarvissa… Näihin on ainakin Chuck laittanut todella paksun jännekerroksen, joten kai se suojaa tarpeeksi. Punoksia voi vetää vielä päälle. Katsotaan mitä koloja jää kun vedän lopulliseen paksuuteen.
No niin! Hieno projekti. Tällaisa ei ole tietääkseni maassamme tehty aiemmin. Sarvista jousia toki, mutta että on suoristettu itse sarvet jne. Hienoa Jere!!!
Kädensijaan tullee vahvike pala? Tietysti tullee.
Jos tuo alun halkaisu piti tehdä poraamaalla (ilmeisesti kierouden vuoksi oli mahdoton sahata auki), niin pari milliä pienempi terä olisi jättänyt sarveen enempi paksuutta. Näyttää siellä olevan ihan kylliksi.
Näistähän tulee miltei läpitaipuvia ja salettiin nopeesti stakkaavia jousia kun/jos ei ole vastakäyrät päät.
Hyvät kuvat Chuckin jousista linkissä. Itse olisin kaapinut vielä kädensijasta läpitaipuvuuden lisäämiseksi. Toisaalta, rivakampi heitto jos sarvi vai kestää lyhyellä taipumaauleella.
(miten tuon stakkaus sanan kääntäisi… sekin on niin huipputylsä suomennos… pysäytysvetoisia…)
Jäykistyä. Jousi jäykistyy nopeasti vedon lopussa.
Tosin, voisi melkeinpä sanoa, että koko ilmiötä, jota englanniksi kutsutaan nimellä “stacking” ei varsinaisesti ole olemassa, ainakaan siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Eli jousi jotenkin muuttuisi yllättäen selvästi jäykemmäksi vedon lopussa.
Jos määritetään jousen voimakäyrän ensimmäinen derivaatta, niin siitä nähdään hyvin, miten jousen jäykkyys muuttuu vetopituuden funktiona. Tavallisilla jousilla vetojäykkyys kasvaa koko ajan jännekorkeudelta täyteen vetoon. Yleensä alkuvedossa vetojäykkyyden muutos kasvaa enemmän kuin vedon keskivaiheessa, jonka jälkeen vetojäykkyyden muutos taas kasvaa. Ensimmäisen derivaatan minimikohta tavallaan siis kuvaa sitä kohtaa, jossa vetojäykkyyden muutos alkaa taas kasvamaan. Mitä pitemmälle jousta vedetään, sitä enemmän vetojäykkyyden muutos kasvaa vetopituuden kasvaessa.
Toisin sanoen, suoralla jousella tuo niin sanottu “stakkaamiskohta”, eli voimakäyrän derivaatan minimi on noin puolivedossa. Mitä jyrkemmät ja pitemmät vastakäyrät lapojen kärjet jousessa on, sitä pitemmälle minimikohta siirtyy. Nykyisin parhaimmissa nykyaikaisissa vastakäyräjousissa vetojäykkyys jopa pienenee hetkellisesti vedon lopussa. Voimakäyrän derivaatan muotoon vaikuttaa siis jousen geometria ja myös suhteellinen vetopituus. Lyhyen jousen voi ajatella jäykistyvän nopeasti vetopituuden kasvaessa mutta se johtuu vain siitä, että lyhyellä jousella voimakäyrän derivaatan minimikohta tulee vastaan vain aiemmin, jolloin vetotuntuma on erilainen.
Hieno projekti! Toivottavasti tulee toimiva. Laittaisin päät hiukan myötäkäyriksi jänteelle panon helpottamiseksi. Jos siitä tulee vaikka 60-paunainen, niin sellaisen lyhyen V-profiilisen virittäminen on hiukan hasardi homma. Pyörähtää helposti käsissä. Minulle on käynyt niin tuollaisen hikkorijännejousen kanssa useampia kertoja, mutta onneksi ei ole jousi hajonnut.
Muri Salin on tehnyt vastaavanlaisen amerikkalaisen sarvijännejousen vuohen sarvesta joskus 1980-luvun lopulla. Eli sahannut itse, suoristanut jne. Se jousi on ollut vuosia minulla. Siinä on pituutta vain 60 cm, eli kyseessä oli enemmän kokeilu kuin funktionaalisen jousen tekeminen. Paunoja on vähän päälle 40. Tilleri on pahasti pielessä, mutta olen silti ampunut sillä 230 m hyvin kevyellä ja ohuella pituusnuolella.
Jos Jeren pyssy onnistuu, niin se on sitten Suomen ensimmäinen amerikkalaismallinen sarvijousi.
Kiitos kannustuksesta! Näissä oli joissakin kavoja niitattu kasaan kupariniitillä, se ymmärtääkseni esti kahvataipuman. Chuckilla oli kahvoja katkennut niittauskohdista, tekeehän ne heikon kohdan. Myöskin kahvaliitokset on aika lyhyitä että ei välttämättä kestäisi senkään puolesta. Mutta toki taipuma-alaa kannattaa maksimoida niin paljon kuin uskaltaa. Jotain ymmärsin että orkkiksissa olisi kahvaliitoksen kohdalla ollut paljon jännepunoksia.
Oli mulla ajatuksena jättää kärkiin refleksiä enemmän, pysyy jännekulma parempana. Onhan tämmöinen helpompi kuitenkin laittaa jännelle kuin turkkilainen. Chuck käyttää peräti jotain muottia mihin vetää jousen puristimilla kiinni oppimaan taipumaa.
Hieno jousi tuosta tulee! Silloin kun näin sarvet kokonaisina, niin vähän kyllä mietitytti, että mitenköhän noista jousi tulee mutta kyllähän Jere nyt jousen tekee melkein mistä vaan. Jättäisin kyllä niittaamatta, tulee vain heikko kohta. Onko tuo paksunnos muuten selkäpuolella? Eikö vatsapuoli olisi ollut parempi?
Voisi ajatella, että jänteet selkään ja sen jälkeen kahvan kohdalle paljon jännettä ympäri. Näin pääsee taipumaan mutta oletettavasti kestää myös rasitusta.
Nohnoh, hurjaa kehumista. Tosiasiassa tuo sarvi muuttuu aivan uskomattoman pehmeäksi ja jämähtää täsmälleen siihen muotoon mihin puristimilla pakottaa.
Periaatteessa noinhan se on, ehkä ajatellaan että näin päin pystytään kuitenkin suojaamaan liitosta. Samaan tyyliin on tehty liitokset myös mongolijousiin. Ainakin tuo molche balka.
Chuck sanoo myös että vahvat jännepunokset on kaikista tärkein.
Muutamissa kirjoissa ja videoissa käydään tällaisen jousen valmistustekniikka läpi. En muista kuitenkaan millainen on karhennus/uritus joka tulee sarviin ennen jänneliimausta. Onko sulla Jere joku juttu jostain jonka mukaan uritukset/karhennukset teet?
Niidenhän ei tarvitse mitään millisiä olla.
On se namu. Yli 9 ja puol milliä paksuutta. Tykki tulossa. Laittaisin jänettä sen 80-90 grammaa. Jos et niittaa, mikä voi olla tosiaan kohtalokasta, niin eiköhän poikittaipunokset pidä paketin kasassa. Rutosti jännettä siihen kädensijaan vaan.
Tosiasiassa tuo sarvi muuttuu aivan uskomattoman pehmeäksi ja jämähtää täsmälleen siihen muotoon mihin puristimilla pakottaa.
