Tasankointiaanien sarvijousi #2

Noniin, kun ennen kisoja ei saa ampua itseään väsyksiin, piti alkaa poraamaan…

Sarvet vaikuttaa vähän pidemmiltä kuin edelliset, ehkä. Nyt en saanut mitään ikäviä mokia aikaan poralla. Kyllä näistä nyt saa paksummat liuskat!

Pari tavoitetta:

  • enemmän refleksiä
  • enemmän jänteitä
  • jyrkempi B-muoto
  • kapeampi (lähellä orkkista) ~30mm kahvassa
  • enemmän rekurvia kärkiin
  • pidempi veto 22-23"
  • jäykempi, 60-70 paunaa

Katsotaan mitä tulee.



4 tykkäystä

Vähän oikomista ja mallailua. Alussa kanttii oikasta niin on helpompi työstää.
Nämä laitan sitten kahvasta vastakkain puskuliitoksella ja tueksi paksut palat päälle ja alle. Näin saa kivan kahvarefleksin helposti rakennettua. Näyttäisi että pituutta tulee näin 110cm!

Lueskelin näistä sarvivalinnoista vielä, enimmäkseen Loefferin kommentteja. En oikein ymmärrä kritiikkiä näitä lampaan sarvia kohtaan, koska näistähän saa paljon pienemmällä materiaalin työstöllä jousen. Ja vieläpä aina reilun metrisen. Ei semmoisia 80cm jousia, kuin monet isosarvipukin sarvista tehdyt jouset on.
Toki se isosarvipukki olisi autenttinen ja hieno, mutta väitökset että nämä lampaansarvet käyristyisivät takaisin vanhaan muotoonsa ja delaminoituisivat näyttää kokemuksen mukaan olevan puppua.
85e sarvet vs 600-1000e sarvet.
Loeffer muuten kirjoitti vasta faceen että on aika pitkälti ostanut jo kaikki netissä saatavilla olevat trofee-sarvet, jäljellä on siis kalliimmat, halkeamilla tai madon koloilla olevat sarvet. Oli kovin vakuuttunut että tarjonta on erittäin rajattu, jolloin hinnat rupeaa vaan vielä entistään nousemaan.

2 tykkäystä

Hieno hanke tämäkin! Toivottavasti onnistuu ja miksei onnistuisi, kun kokemusta kerran on jo hyvin.

Toivotaan. Joo kohta pitää aloittaa suomen ensimmäinen sarvijousikurssi. Mennan pajalla toki tehdään jo, mutta että pelkkiä sarvijousia. Paljonkohan olisi osanottajia… 1 ½ kpl. :smiley:

Pajalla onnistui tosiaan ensimmäinen sarvijousi.
Viime maanantaina tekivät siihen passelin ammuntajänteen. Ampua emme ehtineet, sillä kun tuli pimeä ei alettu säheltämään. Aki (jousen tekijä) uhmasi kuitenki että tuuppaa pihallaan vielä illemmalla soptit päälle ja ampuu. En ole kuullut miltä ampuminen tuntui.
Se että kurssilla onnistui sarvijousi, oli hieno fiilis. Voiko tutorille parempaa palkintoa sallia…

Mitoitus vedettiin osittain otsaluusta, kun sellaisia varmoja mittoja ei ollut missään saatavilla. Miltei ainainen ongelma näiden sarvikkaiden kanssa ja kuitenkin yksi oleellisimpia tietoja.
JOusi on samanlainen/samantyyppinen kuin Patiksen sarvijousi. Patiksella ei tietenkään ollut antaa runkopuun, sarven paksuusmittoja kun ei ollut niitä kirjannut tekovaiheessa muistiin. Mitä sitä turhia…
Jeren jousien mittojen jako täällä foorumilla onkin arvokas tietokasa tulevia projekteja suuniteltaessa. Ihan järetön.
Itsellä on jokaisen kolmen sarvijouseni mitat tarkalleen paperilla. Jokainen työvaihe ja vielä jänteiden kuivumisien aikana tehdyt kutistumis/keventymismittaukset.
Ilman tällaisia muistiinpanoja iso määrä tiedosta valuu hautakuoppaan jo ennen tekijän kuoppaamista. Esim Patiksen jousen mitat kaikkineen olisi ollut arvokas läjä numeroita ja kursilla valmistuneen jousen paunat olisi ollut helpompi etukäteen määritellä. Elävä esimerrki siitä kuinka nopeasti “varmasti muistissa” pysyvät asiat haihtuvat tuuleen.

Toinen sarvijousi on kurssilla valmistumassa ihan parissa viikossa. Toivon…

Jätkät tekivät jousiaan kurssilla puolitoista vuotta. Siis puolentoista vuoden aikajanalla. Kevät ja syyskaudessa on yht. 12 kertaa jouspajaa a 2,5 tuntia kerrallaan. Ihan joka kerta jäbät eivät olleet paikalla eli kauteen mahtui työtä noin 12 ja puol tuntia x 3 x 3. Tekee yhteensä n.75 tuntia ja siitä suuri osa on mennyt paskan puhumiseen. Kotonaan jäbät ei sarvijousiaan tehneet. Mun mielestä aktiivisten tuntien määrä ei ollut paljoa. Kaksi työviikkoa. Miten se voisikaan olla vähemmän. Ei mitenkään. Mukana kuitenkin kaikki jänteiden irroittamiset hirvenjaloista asti jne.

Suurin ongelma oli se että tekijät eivät tienneet mitä kohti he olivat etenemässä ja suoraan sanottuna en minäkään aivan tarkalleen, kun jousien malli oli minulle uusi. Akille sarvijousi oli kolmas itse tehty jousi ikinä, muistaakseni. Aika rohkeasti lähti… Suuri ongelma jousipajalla on se että samaan aikaan kun opastan sarvijousien työvaiheita, osaa opastan ensimmäisen jousen kanssa. pää hajoaa, aika ei riitä. Pajalla ollut enimmillää 18 tekijää. Toki hyvä joukkuehenki ja kaikki auttavat kaikkia. Vaikka jousien tekeminen on mahtavinta, niin usein ma iltaisin olen aivan poikki. Ennen jousipajaa kun on vielä työpäivä alla. Teen pajan sarvijousista oman ketjun jos jaksan.

3 tykkäystä

Hieno juttu! Ja hyvä että noinkin pienellä työmäärällä saatiin ehjä.

Olen vissiin aikaisemminkin sanonut, mutta juuri tuommoisella mongolilla kannattaa sarvijousien teko aloittaa, ilmanmuuta. Yhtään vähättelemättä, on se paljon helpompi “rykäsy”, Juhan sanoin.
Eihän sen tarvitse edes olla suora! Turkkilainen vetäsee ittensä heti jänteeltä jos kieroutta ilmenee.
Lisäksi järkeä on lyödä lisää vaikeusastetta vasta kun kokemusta on (lisää refleksiä, paunoja, lyhyempi jousi).

Seuraavaks teen sen mun molcheveya balkan eli mongolin ja ehkäpä yhden perus turkkilaisen 110cm pitkänä. Niihin on sarvet ja coret valmiina jo.

Sain mä ne suoraks lopulta.

1 tykkäys

Menikö paljonkin aikaa ja vaivaa? Kuinka monta yritystä vaati? Ja miten sait tuon sivusuuntaisen käyryyden oikaistua? Leveän ja ohuen kappaleen oikaisu sivusuunnassa (leveään suuntaan) ei ole ihan helppoa.

Pikkuhomma tuo on, oli vaan muita puuhia tässä. Työstää sopivasti kulmikkaaksi niin on edes jotain tukea, sitten liottaa vedessä 2-3pv, jonka jälkeen 20min keitto riittää.
Se on kun nuudelia, vahvoilla jousipuristimilla lastenleikkiä, mutta luovuutta vaatii ja jonkun tason mihin käsin vääntää suoraksi samalla puristaen.
Saattaa olla että jossain piinapenkissä kuumailmapuhaltimella oion vielä pieniä mutkia.

Olkoon tämä tulikoe, kun nyt olen jo kolme kertaa keittänyt/höyryttänyt näitä. Varmaan yli 60min saanut lämpöä. Kestää ne…