Jos nyt pysyttäisi aiheessa ja turha metakeskustelu vaikka sitten siellä priva-lootissa. Pari vastausta sinulta riittänee. Osion otsikko seisoo kuitenkin “Varsijouset”.
17.6. Luiden viimeistelyä.
Luita puhdisteltiin vuoroin hammastahnalla ja hiomapaperilla ja vesiräteillä, kun punamulta värjäsi osin luita. Pitää jatkossa maalata tukki ensin ja sitten vasta luut kiinnittää.
Lopputulos oli puhdistuksen jälkeen kuitenkin ok. Ukkoa pitää kaivertaa enemmän että erottuu. Samoin halkeamat pitää kompensoida kaivertamalla kuvioita.
Tukin levyiseen teräspyörään päädyn, jonka bongasin ulkomaiselta saitilta. En halua hypätä suoraan tyvikruunuihin, vaan haluan ensin testailla niiden kestävyyttä.
Vaihtoehtokäsite omalle versiolle: rekonstruktio.
Esimerkki: neanderthalinihmisen rekonstruktio.
Rekonstruktio voi muuttua joka vuosi paremmaksi, ja näin ollen nimenomaan oma-versiot varsijoustenkin osalta voivat muuttua paremmaksi tiedon kasvaessa. Näin on myös esimerkiksi neanderthalinihmisen osalta.
Suora kopio (replica) on millin tarkkuudella tehty jäljennös kun taas rekonstruktio on mukaelma, jossa täydennetään puuttuvia osia saman tyylisin menetelmin.
Aivan samaa periaatetta käytetään myös varsijousissa, eli täydennetään puuttuvia osia sillä historian tietämyksellä mitä on olemassa.
On olemassa siis kaksi metodia (eikä tämä ole “jauhamista”, vaan asioiden tiedostamista):
*replica (suora kopio)
*rekonstruktio (mukaelma/oma versio)
20.6. Noniin, lukijoiltani kun on tullut kritiikkiä epäprimitiivisyydestä, käsittelen tässä asiaa ajan kanssa.
Ensinnäkin, on kaksi eri asiaa: käsijousi ja varsijousi. Tämä on siis ensimmäinen pointti, että siinä missä käsijousen voi rakentaa turvallisesti käsijousen paunoihin, ei asia kuitenkaan varsijousissa näin ole. Vaan nimenomaan varsijousen kaaressa on käytettävä ei-primitiivisiä materiaaleja, kuten modernia tasalaatuista jousiterästä, mikä ei ole historiallisesti korrekti.
Sama pätee myös täysin komposiittikaareen. Varsijousen isopaunainen komposiittikin on nimenomaan isoissa paunoissa vaarallinen, jos kaari ei ole tehty oikein tai vetopituus tahallisesti ylitetään valmistusvaiheessa tai jo tukissa. Tämä ei ole hyvä asia esimerkiksi show-ammuntojen kannalta. Sama pätee myös keskiaikaiseen teräskaareen.
Ja nyt ennen kuin joku muu tosissaan muuta väittää, niin voisi tuli jonkinlaisen todistusaineiston kanssa, että miksi keskiaikaiset materiaalit ovat yhtä turvallisia kuin 2000-luvun materiaalit.
Itsehän käytän Vallilan takomon modernia kierrejousiterästä, jonka murtolujuus on usean tonnin luokkaa. Kaari on käytännössä katkeamaton. Juuri tämän vuoksi teen myös feikkikomposiitteja (myötäkaareva puukaari-laminaatti nahkaselystyksellä), että kaaresta tulee mahdollisimman turvallinen. Kaiken kukkuraksi myyn vain puukaaria. Olen myös samaa mieltä, että tällä foorumilla pidetään yleisesti ottaen kiinni primitiivijousiammunnasta. Varsijousissa vaan käsite “primitiivinen” on hyvin veteen piirretty viiva.
Voi vat…
Rekonstruktio EI ole mukaelma.
Ihmisestä (neandertalin ihmisestä) ei tehdä mitään rekonstruktiota.
Tämä on nyt juuri tuota asia kirjoittelua mihin et todellakaan voi noin vain vetää omia tulkintojasi asiasta.
Mitäs se Reinikainen sanoikaan tuolla ketjussa:
https://keskustelu.primitiivijousi.fi/t/replicoita/2185/6
" Replika on millin tarkkuudella tehty jäljennös kun taas rekonstruktio on mukaelma jossa täydennetään puutuvia osia saman tyylisin menetelmin."
Asiantuntijakin käyttää rekonstruktio-käsitettä:
Rekonstruktio viittaa uudelleen rakentamiseen ja siinä pyritään aina mahdollisimman suureen tarkkuuteen. Termejä kannattaa käyttää oikein.
Komposiitti- ja teräskaarisista varsijousista taas ei voi millään millään muotoa puhua primitiivisinä. Historiallisia kylläkin, mutta ehdottomasti kehittyneen sivilisaation tuotoksia.
Juuri näin Juri, termit kohdalleen.
Käsite “kopio” on vaan aika häilyvä varsijousissa(kin) eikä välttämättä koskaan voi puhua täydellisestä 100 ÷:sta suorasta kopiosta. Tässä mielessä replican ja rekonstruktion ero on kuvaamani kaltainen.
Itse asiassa mielekästä olisi yläkattotermien sijaan puhua suorasta kopiosta ja ennallistuksesta.
Siinä on esimerkiksi esimerkki “häilyvästä” rekonstruktiosta, jossa alkuperäinen komposiittikaari on korvattu puu-nahka-laminaatilla.
Oon tainnut olla liian myöhään yöllä kirjoitelemassa. Myönnetään…
Neadista kun puhutaan niin rekonstruktio on silloin kasa pystyyn kyhättyjä luita eikä lihaa ja karvoja niiden päällä. Jos taas jostain haudasta tehdään mallinnos piirtämällä niin se on taitelijan mukaelma ja samalta pohjalta voidaan tehdä myös se rekontruktio taiteellisin vapauksin.
Jo olemassa olevan esineen jäljentäminnen on eri asia vaikka siihen pari palasta joutuisikin lisäämään että esineessä olisi joku kokonaisvaltainen tolkku.
Tuo ballista on kyseisen linnan omaa “larppi” kamaa joka on siellä viihdykkeenä ja tehty kestämään yleisön käsittelyä.
Mutta joo, samaa mieltä Reiniksen kanssa, että itse asiassa rekonstruktio kuvaa neandertalilaista huonosti.
Teen itse kompromissin ja alan puhumaan suorasta kopiosta ja ennallistuksesta.
Mielestäni rekonstruktio kuvaa paremmin varsijousesta tehtyä “kopiota” kuin muinaisihmisiä. Mutta olen myös samaa mieltä, että suoria kopioita tässä tarvitaan. Sensfelderin kirjat auttavat eurooppalaisissa.
Ensimmäinen suora kopioni on tuo “finska”, mutta en vielä “prkl” näin korona-aikana uskalla Tukholmaan matkustaa.
Ja miksi et mene hesan arkistoihin katselemaan suomen jousia?
Suomen museot ok. Stadin museossahan näitä on vissiin useampikin.
22.6. Kopion suunnittelua.
Noniin väännetään peitseä takaisin ja sanotaan, että Reinikainen on oikeassa. Suoria kopioita on tehtävä. Ostin junaliput Helsinkiin ja takaisin ja käyn kansallismuseossa katsomassa.
Löysin myös tästä paremman kuvan. Tuosta voi miinustaa tuon “jalkatuen” ja alkaa veistämään tukkia. Kaikki ainekset on minulla jo tähän, tyvikruunut ja kaikki.
Ruotsin museoon menen myöhemmin kun korona alkaa olla ohi. Kuvan avulla pääsee jo alkuun ainakin näiden osalta: tukki, kaari, liipaisin, “jalkatuki”, bow irons. Kaaren takoo seppäkaverini ja kaari lämpökäsitellään tietokoneohjetusti. Täytyy kuitenkin varautua, ettei museo tiedä kaikkea. Esimerkiksi tukki saattaa olla alunperin puun värinen, ja vasta ajan hammas tehnyt siitä ruskean. Ensiksi kuitenkin konsultoidaan museota sähköpostitse, ja kysytään saako ottaa valokuvia.
Menetkö ihan näyttelyä katsomaan vai mitä sinne hesaan?
kesälomalla…aikaa katsastaa jousia.
Sanompa sitten tähän, että jos menet sinne näyttelyä katsomaan niin siellä ei ole sitten mitään esillä.
Otat finnasta esine numeron ylös ja varaat aijan arkistoon. Katsot missä esinettä säilytetään ja siellä he antavat sulle ajan noin kahden kuukauden päähän esineestä olinpaikasta riipuen ja sitten vasta pääset niitä katselemaan. Ja jos esine on jossain lainassa tai näytteillä niin sitten se on yleensä joku toinen vuosi…
Lycka till.
Ymmärtääkseni tällä hetkellä vain Hämeenlinnan museossa on ainoastaan varsijousi esillä. Jos jossain muualla on joku toinen niin se on sitten kaiketi joku yksityinen museo…
Tällainen tyvikruunulla. Minulla on jo sopivan iso suomalaistyylinen jalkatukikin tuohon. Pitää varata aika.
300 paunderi sai helyt ympärilleen, jurin projektista vekaraoppi!
tukki alaosa punamullalla…kaari oksidilla ja koristemaalaukset punamullalla…
mitä oltaisiin voitu tehdä pätee muuhunkin kuin suomalaiseen 
Mikke, Kansallismuseon asehuoneessa Helsingissä on yksi varsijousi esillä ihan vakituisesti. Yläkerrasta löytyy vielä telineellinen vasamia.
1 tykkäys