Skandinaavisten ja suomalaisten puukaarellisten varsijousien osalta pitää tukeutua ehkä vain noin skåne-tappilukkoihin. Skåne-tappilukko on alunperin tanskalainen löytö eli kuuluu vielä skandinaviaan. Skåne-tappilukko siis sama kuin Lillöhus. Lillöhus vain linnannimi.
JOS skandinaavisia skåne-tappilukkoja rakentaa pitäisi varmaan aprikoida mitkä olisivat niitä yleisimpiä skandinaavisia puukaarien puulajeja. Esimerkiksi kuusi tai alikasvoskuusi ovat Åsby-löydön perusteella ihan mahdollinen yleinenkin puulaji. Marjakuusi on vähän niin ja näin.
Sama pätee tukinkin rakentamiseen, koivu saattaa olla melko yleinen skandinaavinen laji.
“On vanha ja heikko tapa tehdä rusetti. Jos hamppulanka asetetaan teräskaaren molempien kaarevien peukalojen ympärille monissa kiertueissa, tällä tavalla silmukoilla saatu jänne voi olla puolet yhtä vahva kuin muualla.”
Karkaisu 860 auringonkukkaöljyyn ja päästö 450 C kaksi tuntia.
Nyt pitäisi vaan löytää kyseistä terästä mitoilla
-paksuus väh.11mm
-leveys väh. 45mm
-pituus väh.1metri
Laitoin viestin mm. Ovakolle. Toivottavasti projekti etenisi nyt kaaren osalta. Jos ei löydy 11 mm pitää tyytyä 10 milliseen, mutta tämä ei olisi ihan alkuperäinen.
Kaksi vyötappia mahdollistaa nopeasti poistaa “löysät” vekaravyöstä mikäli viritys ei ole onnistunut ensimmäisestä tapista. Vekaravyön asema vyötäröllä on voinut liikkuessa muuttua. Jos polven 90 asteen kulma kyykystä aletaan jousta virittämään ei liikematka suorille jaloille ole kovin pitkä.
Noniin, projekti etenee täydellisesti. Onnistuin tilaamaan BE Group:lta 13 mm paksua jousiteräslattaa (tuosta helppo ohentaa pari milliä), jonka lämpökäsittelee Vallilan takomo kun olen takonut muotoon. Täydellistä. Paljon taottujen, autenttisten paunoisten nuolien ja vasamien varsijousia luvassa! Saa jopa paksumpaakin tai ohuempaakin jos museoiden kopioni sitä vaatii!
Itse olen huomannut että “tehokkain” tai energiatehokkain keino virittää vekara on nimenomaan puolikyykystä, ei niinkään täydestä kyykkyasennosta mitä voisi ehkä kuvitella. Vähän sama kuin voimannostossa pukkiveto on yleensä vahvempi kuin normaali maastaveto, jossa on isompi liikerata. Kahdella vekaratapilla saattaneen yrittää optimoida juuri tuota, ettei pitkässä metsästysessiossa jalat mene maitohapoille saati muuten ala väsymään. Tämäkin tosin vain mielipide ilman tieteellistä argumenttia - toisaalta historiallisten lähdeviitteiden puutteen vuoksi joudutaan varmaan osittain tukeutumaan mielipiteisiin tai suoranaisiin arvauksiin. Tiede ei tässä tapauksessa ehkä voi selittää kaikkea.
Museotyöni jää tauolle sinne asti, kunnes museo taas aukeaa koronasta. Tukista on otettava näyteanalyysi mahdollisesta alkuperäisestä pintakäsittelystä ja selvitettävä tukkipuu, jos onnistuu. Vain valokuvat saan etäyhteyksin.
Teen tästä jousesta kaksi versiota (kaksi erillistä varsijousta). Hiiliteräs-meltorautakaaren kanssa ja modernin jousiteräsversion näytösammuntoihin. Kaaren mitat molempiin alkuperäiset.
Jälkimmäinen versio kuvassa, jonka sävytin komean peissiksi öljyvärimaalilla.
edit. Peissimaali vain yksi osa lopullista sävytystä. Haluan tästä käyttöjousen tukista täysin ruskean, koska mahdollinen lika ei näy helposti. Hion näitä öljyvärimaaleja niin että menee melkein puupinnalle, mutta ei kuitenkaan mene (ruskea öljyvärimaali ja peissi öljyvärimaali sekoittuu kivasti). Luut kiilloittuvat samalla. Päädyn vielä sävyttämään suuren suomalaisen jousikirjan vinkin mukaan. Nokea ja mehiläisvahaa (kirjassa oli “talia”). Poltan ja levitän vahan pintaan vielä nahkarätin kanssa. Luut suojaan maalarinteipillä.
Tuo luiden kiilloitus on mielestäni tärkeä juttu, ja jatkossa kiinnitän kyllä luuosat vasta kaikkien sävytysten ja vahausten jälkeen.
Jousiteräkseni saapuivat, takoo n.10 autenttisten mittaisia kaaria. Kaveri plasmaleikkaa ja konejyrsii, minä taon, Vallilan takomo käsittelee.
Kysyin noista suomalaisprojektissa mainituista tukipilareista myös takomolta. Ne kannattaa kuulemma hitsata, että isokaan jousi ei väänny lämpökäsittelyssä. Pari kaarta saa kerralla.
Tämä projekti jää nyt tauolle kunnes saan kuvan tukin alaosasta ja mahdollisista niiteistä.
