Tarkasti, jukopliut!

Itse tekisin jousen valmiiksi ja kertoisin miten eroaa mahdollisesti historiallisesta esimerkistä. Katsoisin miten toimii/ heittää nuolta. Ja tekisin seuraavan ehkä paremmin.

Mun jousta ei enää voi pitää kuin lähtökohdiltaan keskiaikaisena. Ruuvien käyttö, niittien asemasta on vähän tuoreempaa perua.

Rane no worries! 1600-luvulla oli jo ruuvit.

Tässä on kaikki tämänhetkiset projektini.

Tod-tyyliin feikkiä ja omia versioita:

-1500-luvun varsijousi, paju noin 160lb, tervaleppätukki, wippekampi
-1400-luvun varsijousi, feikkikomposiitti 250lb, koivutukki, goat’s foot lever
-1400-luvun varsijousi, pihlaja 180lb, koivutukki, 2-koukkuvyö
-1400-luvun varsijousi, pihlaja 330-350lb, koivu-omenapuutukki, vekara
-1500-luvun teräskaari, 180lb, koivutukki, goat’s foot lever
-1500-luvun varsijousi, jänneselystetty tammiprojekti, noin 200lb, koivutukki, wippekampi

Suoria kopioita:

-Glasgow:n varsijousi, windlass, 1400-luku
-Tukholman asemuseon varsijousi, goat’s foot lever, 1500-luku
-Kansallismuseon varsijousi, vekara, vuosiluku vielä tuntematon

Työn alle myös tällaisia skåne-malleja, koivutukeilla. Voi virittää istualteen:

-Kataja myötis
-Tuomi suora
-Vaahtera suora
-Kuusenoksa myötis
-Tammi suora 12thC
-Åsby-alikasvoskuusi

Oikea komposiittiprojekti etenee niin, että seuraan ensin yhtä kaveria.

Käytän kaikkiin projekteihin riittävästi aikaa, että viimeistelyn taso on luokkaa erinomainen.

12.7.20 Suora kopio ja oma versio (spekulaatio)

Nyt kun selkeästi tulee uusia varsijousten rakentajia, ajattelin vielä käsitellä suoran kopion ja oman version teemaa. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia.

Lähtökohtaisesti suora kopio on 100 ÷ tarkkuudella tehty kopio jostakin olemassa olleesta esineestä tai asiasta. Oma versio on nimensä mukaisesti oma versio.

Oma versio ei kuitenkaan ole vain larppivehje. Itse asiassa tarkemmin ajateltuna asia on ihan täysin päinvastoin. Parhaimmassa tapauksessa oma versio voi olla jopa lähempänä totuutta kuin suora kopio, koska omalla versiolla pyritään saamaan jotain aikaan, mistä ei ihan kaikkea tiedetä. Näin on esimerkiksi suomalaisten varsijousten kohdalla. Tiedämme Suomen keskiaikaisista varsijousista vähän, mutta omia versioita voi tehdä spekuloimalla mitä kaikkea olisi voinut olla olemassa. Mitä puita on käytetty? Minkä pituisia ovat olleet tukit? Millaisia virityslaitteita on tiettyinä aikakausina käytetty? Ja niin edelleen.

Toisin sanoen, omalla versiolla pyritään saamaan aikaan lopputulos, mikä parhaalla mahdollisella tavalla tukee muita jo olemassa olevia havaintoja - mukaanlukien tekijän omat havainnot ja pohdinnat. Oma versio on eräänlainen kompromissi havaintopuutteiden vuoksi, siinä missä suora kopio on kopio.

Tämä on tärkeää tiedostaa myös varsijousia rakentaessa. Aivan samaa periaatteetta käytetään myös käsijousissa. Omaan versioon on vain olemassa tietyt kriteerit niin kuin käsijousissakin.

Kaikki jo olemassa olevat varsijousimestaritkin ymmärtävät mitä oma versio (spekulaatio) ja suora kopio tarkoittavat joten tämä asia on tavallaan vain sivujuoni. Mutta tärkeä kuitenkin ymmärtää. Asiaa ei voi mielestäni kylliksi korostaa.

21.7. Projektit liikenteeseen. Älysin, että on turha kompensoida myrkyllisiä keskiaikaisia lyijymaaleja okralla ja pellavalla, vaan revin pellavat irti ja maalasin kaaren modernilla metallispraylla. Yhtään pellavalla päällystettyä museon metallikaarta ei ole tullut vielä vastaan kuin Tod väittää. Päälle tulee neutraaleja kukkakuvioita.

Joka tapauksessa kun eurooppalaisia kopioidaan melko kattavasti, aion tehdä poikkeuksen ja jatkossa kopioida teräskaarien osalta eurooppalaisien sijaan skandinaavisia. Hakusanaksi Armbrøst, niin löytyy miljoona. Noita kopioi aika hyvin jo pelkkien kuvien mukaan, kun ovat niin laadukkaita. On muuten huomattavasti viimeistelemättömiä tukkeja kuin suurin osa eurooppalaisista mitä olen nähnyt.

http://www.omnia.ie/index.php?navigation_function=2&navigation_item=%2F2022608%2FMH_SS_48714&repid=1

Päivän ahaa-elämys oli: kun myötäkaarevan kaaren ansiosta laakalaukaus paranee, on tähtäimestä hyötyä.

Tuli mieleen, että jos joskus moderoidaan esimerkiksi Jurin ketjustakin uusi siistitty ketju, voisi minunkin kaikki ketjut moderoida (kopioida) joskus tuon “Varsijousia”-ketjun alle. Näin minulla olisi yksi virallinen ketju.

Tuosa nyt vois olla joko kangasta tai pergamenttia.
The Fels-Collona crossbow in the Wallace Collection.

Jos täällä alettaisiin tuota sinun ketjuasi siivoamaan niin siinä olisi liian kova työ arpoa mikä kuuluisi minnekkin. Jurin ketju on yhden jousen rakennut jatkumo ja siinä mielessä todella selvä linjainen.

Toisaalta jos replicoi lyijyä niin voi perustella “alunperin olivat lyijymaaleja”.

Kukkia.

kukka

Maximilian pohdinta 24.7.

Joo, tässä kun on tavoitteena oma versio tästä Maximilianin jousesta, niin tässä kooste.

-Kaari: Moderneilla maaleilla kompensoin lyijymaaleja. Feikkikultamaalia en halua käyttää, koska feikkikullan sävy on liian feikki. Neutraalit kukat koristeeksi, ei symboleita omasta päästä.
-Tukkiin muutama neutraali messinkinen kukkakoriste.
-Virityslaite GFL.

Minun mielestä jos tekee näin Tod-tyyliin omia versioita, pitää muistaa olla melko neutraali ja varoa laittamasta liikaa omaa tyyliä.

Jees, joudun kaivertamaan näin, että kaikki luun hienojakoiset halkeamat peittyvät kaiverruksin.

Virepyörä on 3,8 cm paksu, 4 cm leveä. Sivupellit 2 mm terästä. Virepyörän taakse luu/sarvikoristeruudukko.

Laukaisukoneisto tulee olemaan tässä hieman erilainen. Twin Axle Trigger System.

Maalikerros 1.

Oletettavasti alkuperäisetkin ovat jotain orgaanista, kun ovat osin hajoilleet.

Taino tuollahan tuo luki: Material/Technik

Eisen, geätzt, feuervergoldet. Rotbrauner Ölanstrich, Gold- und Silber aufgemalt.
Hanfschnüre, gepecht.

Kulta- ja hopeamaalattu, ja kulta- ja hopeamaalia käytin itsekin!

Pitää tehdä tuosta Maximilianistakin vielä suora kopio tämän oman version rinnalle.

Osaamiseni on nyt sillä tasolla, että pystyn tekemään hyvin lähelle suoria kopioita. Esimerkiksi Maximilian suora kopio menisi jotenkin näin:

-kovapuutukki, alkuperäinen malli, sävytetty alkuperäinen väri
-hirvenluu boltura
-tyvikruunupyörä kupissa
-taottu kaari+nokit+polttokultaus ja stirruppiin ja bow ironsseihin myös polttokultaus (+alkuperäinen malli)
-kulta/hopeakoristemaalaukset
-pellavajänne
-Qranequin alkuperäinen malli
+livenä koko jousen tutkailu

Teen jo tähän omaan versioon qranequinin, tilasin jo hammastankoa ja hammasrattaan. Olen oppinut paljon. Ja tavoite onkin nimenomaan keskittyä jatkossa suoriin kopioihin. Suoraan kopioon täytyy vaan nähdä livenä alkuperäinen jousi. Joten käyn myös Omnia-sivuston suhteen tutkailemassa museoissa jouset suorien kopioiden osalta.

Viimeistelyä

Komean näköistä työtä tukissa, Visa!

Kiitos. Viimeistelyn merkitystä korostan - nämäkin pitää viimeistellä ajan kanssa kun ovat vielä raakavedoksia.

Jos mennään oikein prikuulleen, niin tämän projektin tarkka termi on reproduktion. Suomeksi: jäljennys tai jäljennös. Tod määrittelee myös pääosan omista teoksistaan termillä reproduction, eli eivät ole ihan suoria kopioita vaan jäljennöksiä. Mainittakoon vielä kerran, että suora kopio on eri asia kuin jäljennös.

Tämä on tärkeää tiedostaa niin muumikuppien, varsijousten, autojen, veneitten, jousien ja minkä tahansa kanssa. Kaikkein täsmällisimmät termit kuvaamaan suoran kopion ja oman version eroa ovat replica ja reproduction.

Sitten syy miksi varsijousimaailmassakin tehdään reproductioita ei liity suoraan vain siihen, että myydään artikkeleita vain osto-myynti-tarkoituksessa Tod tyyliin - vaan siihen, että opetellaan tekemään reproductioneita. Väitän, että Todillekin suurin osa mielenkiintoa ei ole itse raha vaan se, että hän saa elää varsijousirakentajan elämää keskiaikaisten mestareiden jalanjäljessä. Tod itse korostaa, että “different makers made them in different way”, ja korostaa varsijousten yksilöllisyyttä.

Kaiken tämän omaversio-suorakopio-jankkauksen ohella haluan itse omalta osaltani kunnioittaa sekä suorien kopioiden tekijöitä että reproductioneiden tekijöitä.

edit.

Pidempi analyysi tähän olisi vielä pureutua itse varsijousityyppeihin, eli
-puukaarellisiin
-komposiittikaarellisiin
-teräskaarellisiin

Näissä kaikissa on omat kommervenkkinsä eikä asia ole ihan helppoa.
-puukaaria täytyy vielä tutkia useiden muuttujien osalta
-teräskaariin on vaikea löytää modernia oikeasti hyvää ja tehokasta jousiterästä, että kannattaisi takoa nokit
-oikea komposiittikaari on väärin tehtynä vaarallinen

Ei oikeastaan ole, täytyy vain tietää mitä haluaa mahdollisuuksien rajoissa. Sen jälkeen se kyllä voi olla hintakysymys ja hankalahkosti saatavissa, mutta raha auttaa siinäkin.

Idea on sama kuin tuossa komposiitissa, että tehdään kaari joka ei katkea. Tämän takia olen itse päätynyt kierrejousiteräkseen, joka ei kuitenkaan ole ihan täysin optimaalisin jousiteräs varsijousen kaarta ajatellen. Tämän takia olen tehnyt teräskaareni valmiiksi lämpökäsitellystä kierrejousiteräksen suorasta latasta. Tähän kaareen ei kannattaisi takoa nokkeja, koska nokit toisivat lisäpainoa kaareen tehden siitä vielä pehmeämmän. Tämän teräksen pehmeyden vuoksi en ole myöskään takonut myötäkaaria kaaria nokkien kera. Yleisimmät normaalit jousiteräkset eivät tunnu olevan optimaalisia varsijousen teräskaareen Todin kokemusten mukaan. Myöskin ulkomailta on hankala löytää sopivaa jousiterästä eikä kyse ole rahasta.

On siis totta, että omien mieltymysten mukaan (ja varsinkin jos tyytyy vähän pehmeämpään heittoon), niin rahalla saa vaikka minkälaista jousiterästä. Tällöin tulee myös sivujuonena miettiä kaaren turvallisuutta. Raha ei kuitenkaan merkitse vaan turvallisuus. Lisäksi on toivottavaa, että jousiteräksen toimittaja kertoo asiallisesti jousiteräkseen käytettävät karkaisu- ja päästöohjeet.

“Myöskin ulkomailta on hankala löytää sopivaa jousiterästä eikä kyse ole rahasta.”

Korjataan tuota vielä, että ulkomailta todellakin saa valmiita kaariakin ihan tilattuna, kun vaan tietää oikeat piirit. Lämpökäsittelemättömien lattojen löytäminen voi varsijousista tietämättömänä olla ongelma.

Näitä sivuja olen seurannut, tuolla on kaarienkin tekijöitä, mm. Ingo Lison.

En kuitenkaan haluaisi tilata valmiita kaaria, vaan haluan tehdä kaiken itse A:sta Ö:hön.

Toivon, että jatkossa saan myös teräskaaret kuntoon nokkien suhteen. Testiin menee ainakin:

-kulutusteräskaari 6 mm tai 8 mm, myötis, taotut nokit
-kierrejousiteräs 8 mm, myötis, taotut nokit

60 % kaaren leveys/paksuus lapojen ääriosasta versus kaaren keskikohta on toimiva nyrkkisääntö ja usein historiallisesti korrekti. Pituus vaihtelee, on jopa 60 cm kaaria aina suomalaisen 90 senttiin.

Vähän paremmasta rautakaupasta löytyvää mankelin jäljiltä jouskaria en halua käyttää, koska se ei ole mitään parasta jousiterästä.

Nokit osaan jo takoa, olen näitä useamman kerran jo takonut.

index

Näiden nokkien takominen menee vielä kokeiluun. Tästä teen oma version tuon Maximilianin jälkeen. :slight_smile: Ymmärtääkseni Sensfelderikin on tehnyt tuosta jonkunmoisen oman version, kun ei ihan vastaa alkuperäistä yksityiskohdiltaan, mutten ole vielä ihan varma.

Tuo 8 mm kierrejousiteräs on sitten oletettavasti todella pehmeäheittoinen niinkuin kerroinkin mutta saa siitä sellaisen Tod-heittoisen. Se mitä Reinikainen sanoi, että alle 400-paunaiset toimii vielä suorana on totta eli myös teräskaariin pitää niitä paunoja ujeltaa sitten myötiksiin ihan reippaasti. Alle 400-paunaiset kun virittää vielä goat foot:lla helposti niin ei ole itsellä ollut vielä tarvetta windlassiin tai cranequiniin. Cranequinia alan tosin jo rakentamaan Todin mallin perusteella.