Tarkasti, jukopliut!

Komean näköistä työtä tukissa, Visa!

Kiitos. Viimeistelyn merkitystä korostan - nämäkin pitää viimeistellä ajan kanssa kun ovat vielä raakavedoksia.

Jos mennään oikein prikuulleen, niin tämän projektin tarkka termi on reproduktion. Suomeksi: jäljennys tai jäljennös. Tod määrittelee myös pääosan omista teoksistaan termillä reproduction, eli eivät ole ihan suoria kopioita vaan jäljennöksiä. Mainittakoon vielä kerran, että suora kopio on eri asia kuin jäljennös.

Tämä on tärkeää tiedostaa niin muumikuppien, varsijousten, autojen, veneitten, jousien ja minkä tahansa kanssa. Kaikkein täsmällisimmät termit kuvaamaan suoran kopion ja oman version eroa ovat replica ja reproduction.

Sitten syy miksi varsijousimaailmassakin tehdään reproductioita ei liity suoraan vain siihen, että myydään artikkeleita vain osto-myynti-tarkoituksessa Tod tyyliin - vaan siihen, että opetellaan tekemään reproductioneita. Väitän, että Todillekin suurin osa mielenkiintoa ei ole itse raha vaan se, että hän saa elää varsijousirakentajan elämää keskiaikaisten mestareiden jalanjäljessä. Tod itse korostaa, että “different makers made them in different way”, ja korostaa varsijousten yksilöllisyyttä.

Kaiken tämän omaversio-suorakopio-jankkauksen ohella haluan itse omalta osaltani kunnioittaa sekä suorien kopioiden tekijöitä että reproductioneiden tekijöitä.

edit.

Pidempi analyysi tähän olisi vielä pureutua itse varsijousityyppeihin, eli
-puukaarellisiin
-komposiittikaarellisiin
-teräskaarellisiin

Näissä kaikissa on omat kommervenkkinsä eikä asia ole ihan helppoa.
-puukaaria täytyy vielä tutkia useiden muuttujien osalta
-teräskaariin on vaikea löytää modernia oikeasti hyvää ja tehokasta jousiterästä, että kannattaisi takoa nokit
-oikea komposiittikaari on väärin tehtynä vaarallinen

Ei oikeastaan ole, täytyy vain tietää mitä haluaa mahdollisuuksien rajoissa. Sen jälkeen se kyllä voi olla hintakysymys ja hankalahkosti saatavissa, mutta raha auttaa siinäkin.

Idea on sama kuin tuossa komposiitissa, että tehdään kaari joka ei katkea. Tämän takia olen itse päätynyt kierrejousiteräkseen, joka ei kuitenkaan ole ihan täysin optimaalisin jousiteräs varsijousen kaarta ajatellen. Tämän takia olen tehnyt teräskaareni valmiiksi lämpökäsitellystä kierrejousiteräksen suorasta latasta. Tähän kaareen ei kannattaisi takoa nokkeja, koska nokit toisivat lisäpainoa kaareen tehden siitä vielä pehmeämmän. Tämän teräksen pehmeyden vuoksi en ole myöskään takonut myötäkaaria kaaria nokkien kera. Yleisimmät normaalit jousiteräkset eivät tunnu olevan optimaalisia varsijousen teräskaareen Todin kokemusten mukaan. Myöskin ulkomailta on hankala löytää sopivaa jousiterästä eikä kyse ole rahasta.

On siis totta, että omien mieltymysten mukaan (ja varsinkin jos tyytyy vähän pehmeämpään heittoon), niin rahalla saa vaikka minkälaista jousiterästä. Tällöin tulee myös sivujuonena miettiä kaaren turvallisuutta. Raha ei kuitenkaan merkitse vaan turvallisuus. Lisäksi on toivottavaa, että jousiteräksen toimittaja kertoo asiallisesti jousiteräkseen käytettävät karkaisu- ja päästöohjeet.

“Myöskin ulkomailta on hankala löytää sopivaa jousiterästä eikä kyse ole rahasta.”

Korjataan tuota vielä, että ulkomailta todellakin saa valmiita kaariakin ihan tilattuna, kun vaan tietää oikeat piirit. Lämpökäsittelemättömien lattojen löytäminen voi varsijousista tietämättömänä olla ongelma.

Näitä sivuja olen seurannut, tuolla on kaarienkin tekijöitä, mm. Ingo Lison.

En kuitenkaan haluaisi tilata valmiita kaaria, vaan haluan tehdä kaiken itse A:sta Ö:hön.

Toivon, että jatkossa saan myös teräskaaret kuntoon nokkien suhteen. Testiin menee ainakin:

-kulutusteräskaari 6 mm tai 8 mm, myötis, taotut nokit
-kierrejousiteräs 8 mm, myötis, taotut nokit

60 % kaaren leveys/paksuus lapojen ääriosasta versus kaaren keskikohta on toimiva nyrkkisääntö ja usein historiallisesti korrekti. Pituus vaihtelee, on jopa 60 cm kaaria aina suomalaisen 90 senttiin.

Vähän paremmasta rautakaupasta löytyvää mankelin jäljiltä jouskaria en halua käyttää, koska se ei ole mitään parasta jousiterästä.

Nokit osaan jo takoa, olen näitä useamman kerran jo takonut.

index

Näiden nokkien takominen menee vielä kokeiluun. Tästä teen oma version tuon Maximilianin jälkeen. :slight_smile: Ymmärtääkseni Sensfelderikin on tehnyt tuosta jonkunmoisen oman version, kun ei ihan vastaa alkuperäistä yksityiskohdiltaan, mutten ole vielä ihan varma.

Tuo 8 mm kierrejousiteräs on sitten oletettavasti todella pehmeäheittoinen niinkuin kerroinkin mutta saa siitä sellaisen Tod-heittoisen. Se mitä Reinikainen sanoi, että alle 400-paunaiset toimii vielä suorana on totta eli myös teräskaariin pitää niitä paunoja ujeltaa sitten myötiksiin ihan reippaasti. Alle 400-paunaiset kun virittää vielä goat foot:lla helposti niin ei ole itsellä ollut vielä tarvetta windlassiin tai cranequiniin. Cranequinia alan tosin jo rakentamaan Todin mallin perusteella.

Huoh. Kuten sanottu kaikkien perusteräksien (martensiittinen) jäykkyys on sama, täytyy mennä todella runsasseosteisiin jotta se muuttuisi. Eli siihen et voi vaikuttaa, ne mihin voit on myötö- ja murtolujuus ja jossain määrin väsyminen. Jos vaatimuksena on käsintaottavuus niin valikoima ei todella ole kovin laaja, ei se teräksen valinta ole rakettitiedettä, mutta metallurgiasta ja materiaalinvalinnasta täytyy jotain tietää.

1 tykkäys

Perusteräksien jäykkyys todellakin on sama ja materiaalivalinta on tärkeää. Murtolujuuden suhteen suosin kierrejousiterästä, jonka murtolujuus on usean tonnin luokkaa. Kulutusteräksen murtolujuus on myös iso, mutta en lähde sitäkään karkaisemaan ja päästämään ilman ennakkotietoa teräksestä. Omat taotut kaareni tulevat olemaan lämpökäsitelty Sten:ssä Muuramessa. Teen tällä hetkellä yhteistyötä kahden ammattisepän valvonnassa, koska kaaret täytyy takoa virheettömästi. Haluan tehdä vain priimaa sekä kaarien että tukkien osalta, kaiken osalta.

Siis hä, lujuus ilmoitetaan yksiköissä N/m². Tonni on massan yksikkö!

Kulutusterästen nimellinen ominaisuus on kestää hankaavaa kulutusta ei toimia jousina, noin yleisesti ottaen niiden karbidipitoisuus on turhan korkea. Useimmat käytännön jousiteräkset ovat melkolailla perus hiiliteräksiä tai niukkaseosteisia sellaisia, ne vain lämpökäsitellään jousiksi sopiviksi. Kaikki teräsvalmistajat julkaisevat teräksiensä peruslämpökäsittelyt, ei niitä tarvitse arvailla. Jos haluat tutustua asiaan laajemmin niin esim. ASM Metals Handbook on aika hyvä perusteos.

Toki teräsvalmistajatkin julkaisevat teräksiensä lämpökäsittelyt, mutta ongelma on ollut riittävän ison palikan (latan) löytyminen. Vallilan takomolta Helsingistä saa 8 millin lattaa, 6 cm leveää. Ja en todellakaan arvaile lämpökäsittelyjä vaan kuten sanoin se tapahtuu ammattilaisten avulla.

Noita ajelee ympäri suomea kymmeniä tuhansia pakkajousisten kuorma-autojen alla. Jos haluat oikein tuhdin niin kokeile parabelijousta.

Parabelijousia en suosi, koska niissä on se ikävä lattoja yhdistävä reikä keskellä. Kaari jää liian ohueksi kun kaventaa.

Eikä ole, se reikä on joissain pakkajousissa.

No jos jostain 1-lehtisen reijättömän parabelijousen löydän niin voisihan sitä sitten käyttää isoihin paunoihin. Toistaiseksi tarvitsen alle 500 paunaisia teräskaaria.

Jos lasketaan akselikuormaksi massaa 9000 kg niin yksi jousi kantaa n. 46000 N voiman tyypillisesti mitoitettuna n. 30 m/s² kiihtyvyydelle.

Eli riittävän kokoisia teräsläpyköitä löytyy.

Aikaisemmin ainakin Karjaalla tehtiin moisia.

Olen lukenut noista rekan lehtijousista tehdyistä vanhalta foorumilta, heittää kuulemma aika hyvinkin.

Onko sinulla tietoa mistä kyseisiä saisi? Onko muuten tietoa onko MISSÄÄN autossa nykyään enää 1-lehtisiä jousia? Mossen takalehtijousista sai kuulemma hyviä vanhalla foorumilla.

Karjaalla tarkoitat ilmeisesti Sisun tehdasta.

Katso motonet. Tuote 45-2419. Peräkärryn 1-lehtinen jousi. 375kg.

Taisi olla Ovako, mikä lie nykyään.

Tuossa lehtijousessa on juuri tuo ikävä reikä, mikä tekee kaaresta murtoalttiin.

Voi olla, että menen vielä aika pitkään näillä suorilla nokittomilla 6 mm kierrejousiteräskaarilla, jos taotut osoittautuvat hidasheittoisiksi. Tuollainen noin 160-200 paunainen suora kuitenkin heittää sitä nuolta ihan riittävän hyvin. Lisäksi nämä ovat mukavia ja helppoja valmistaa ja lisäksi kaaret ovat valmiiksi lämpökäsitellyt. Lisäksi noihin saa kivat nokitkin kun oikein osaa taiteilla rälläkän kanssa.

nok

Museonkin jousessa oli hieman samanlainen nokki. :slight_smile:

Jees, tilaan teräsrengiltä 0,6 % 6 x 50 x 1000 mm hiiliterästä, pääsee takomaan nokkeja. Karkaisu sellaisesta hehkuvasta kirsikasta ja päästö 400 celsius puolituntia. 10 millistä sitten joskus isompiin kaariin, mutta haluan ensin testailla ohuemman myötäkäyrän paunoja ja heittoja.

Faktahan on, että monissa “high status”-varsijousissa kaari on lyhyt, jolloin myötäkäyryys yhdistettynä kaaren lyhyeen pituuteen takaa paunoja. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että suora alle 400 paunainen heittää nuolta jo tarpeeksi hyvin.