Tuli joku päähänpisto joku viikko sitten ja ostin tammilautaa, josta ajattelin tehdä lyhyen metsästysjousen. Samalla on oivallinen tilaisuus opetella jänneselän tekoa, sillä hieman epätäydellinen syynkulku vaatii vahvistusta selässä. Aihiolla on mittaa noin 120cm ja leveyttä kahvan kohdalla noin 35mm ja kärjissä 13mm. Tähän mennessä olen hakenut etuprofiilin kohdalleen ja raakateipperöinyt lavat. Tavoitteena on 45# 20" vedolla siten, että jousi on täysin läpitaipuva kärkiin asti. Jänteinä käytän Poron jalkajänteitä, jotka olen itse perannut ja kuivattanut. Liimana käytän kaupan gelatiinijauhetta. Oman liiman keittely jännerippeistä kiinnostaa myös, mutta nyt alkuun tuo gelatiinijauhe saanee kelvata
Jänteiden paukuttaminen ja repiminen alkaa olla tehty, tosin en ole aivan varma paljonko tuohon tarvii jänteitä? Tuossa on nyt valmiina arviolta 3-4 kinnerjänteen verran jännettä.
Tuon kokoiseen varmaan se 70 grammaa on sopiva määrä. Lankkujousista ei ole kokemusta minkään vertaa, mutta 120 cm jännejousi 20" vetopituudella kuulostaa melkoisen alirasitetulta; samanlainen, yksipuinen jousi olisi kevyempi ja siten myös tehokkaampi. Mun 94-senttinen, pari milliä leveämpi metsätammijännäri taipuu tuuman päähän tuosta, kohta on vuosipäivä ja jousi on vieläkin refleksillä. Kaupan gelatiinijauheella sekin liimailtu.
Toki riippuu ihan refleksistä, miten alirasitettu jousesta tulee. Jos vetää 10cm refleksille kuivuessaan pinnelangalla, taipuu tässä tilanteessa lavat äärivetoon periaatteessa sen 24". Ei jousen ylirakentaminen niin paha juttu ole, onpahan ainakin alkuun jousia jotka kestää.
Tuommoinen 70g olisi tosiaan hyvä, mitä enemmän jänteitä, sitä varmemmin kestää mutta hidastaa lentoa.
Juu, häätyy repiä varmuuden vuoksi vähän ylimääräisiä nippuja valmiiksi. Eihän nuo mihinkään happane ja on sitten seuraavaan projektiin valmiina jo osa jänteistä.
Yksipuisena tuo ei ikävä kyllä toimi, sillä syynkulku on sen verta huono. Täysveristä jännejousta en yritäkään alkaa tekemään eli ohut jännekerros vaan suojaa selkää säleiden nousemiselta.
Jousi on nyt alkuun alirasitettu, koska lankkutavara on tutkitusti himpun verran heikompaa enkä tiedä onko lautaa säilytetty pakkasessa ym. Lisäksi onhan tuota mahdollista lyhentää tai lisätä jänteitä sitten myöhemmin. Ja on tuossa laudassa vielä pariin samanlaiseen materiaalia eli opetusmateriaalia on vielä lisää
Nyt alkaa olla 45cm asti tilleröity tämä ja hyvältä vaikuttaa paitsi, että paunoja on liikaa. Tuossa on nyt 35 cm vedolla paunoja joku 40.
En ole voinut käyttää tilleripuuta ja niinpä olen jumppaillut jousta laittaen seisaaltaan jänteen jalkaterän alle ja vedellen siitä jousta ylöspäin ja katsellen taipumaa peilin kautta. Tämä on osoittautunut muuten oikein hyväksi ajatukseksi, mutta tuossa tuppaa arvioimaan jousen jäykkyyden aika roimasti alakanttiin, kun jousta jumppailee isoilla selkälihaksilla ja jaloilla. Lienee tästä johtuvaa, että jousi on ottanut jo tuuman verran settiä.
Jänneselän liimaus vaikuttaa menneen aika nappiin ja selkä on aika tasainen paria terävää jännenipun päätä lukuunottamatta. Miten olette kokeneemmat tasoitelleet noita piikkejä? Kuumalla liimalla ajattelin kokeilla, mutta onko parempia ideoita? Yksi semmonen piikki näkyy ylimmässä kuvassa.
Mä en ole tasoitellut mitenkään, mutta mä olenkin mä. Vyön alla vasta pari jännejousta. Monethan noita hioo tasaiseksi, jonka jälkeen laittaa vielä kerroksen liimaa. Sillein tulee siisti.
Saanee noilla mitoilla reilu 50 paunasenkin ja 22" vedolla, jos haluat.
Hyvä homma vain kun tilleri asettuu jo isommilla paunoilla, jää varaa keventää.
Semmonen huomio, että jos mittaat settiä, lähtee jänneselystetystä jousesta (refleksille kuivaessa vetäytyneestä) jousesta refleksiä hurjasti pois tilleröitäessä, eikä minun mielestä sitä voida juuri setiksi laskea. Eli paha on sanoa lopullisesta rasituksesta. Puristusmurtumat toki jo viimestään kertoo, mutta esim. jos 10cm refleksille vetäytynyt jousi säilyttää 5cm refleksiään lopulta, on se ihan kelpo suoritus. Olettaen että ennen jänteiden liimausta suurta vastakaarevuutta ei ole ollut.
Kiitos vinkistä, pitääpä kokeilla tuota jos tämä säilyy ehjänä valmiiksi asti. Pitänee varmaan hiukka kaventaa tätä, että saa paunoja alemmas ilman, että lavat menee liian ohueksi.
Jaksan nyt vetää hallitusti tuota noin 40cm asti eli jonkun verta pitää vielä vatsaa lastuttaa. Tuli vissiin arvioitua tammen lujuus aikalailla alakanttiin pihlajoiden jälkeen. Noh, tuleepa ainakin opeteltua siklin teroittamista
Olen kyllä tietoinen jänteiden aiheuttamasta refleksistä, tässä jousessa sitä oli vain sentin luokkaa enkä käyttänyt pinnelankaa. Oppia tuli siis ainakin siitä, että kannattaisi tilleröidä jousi matalaan jännekorkeuteen asti ennen jänteiden liimausta ja käyttää pinnelankaa.
Omalla alallani eli koneensuunnittelussa käytetään terästen pulttiliitoksissa pulttien esijännitystä ja tällöin lisätään liitoksen kestävyyttä ja jäykistetään liitosta, sillä tällöin pultit “eivät tunne” esijännitysvoimaa pienempiä voimia. Googlella löytyy ilmiöstä havainnoistavia kuvia esim. hakusanalla bolt pretension. Asia on tietenkin käytännössä hiukan monimutkaisempi, mutta periaate on yllämainitun mukainen.
Tästä siksi, koska luulen samankaltaisen ilmiön tapahtuvan jänneselystetyiden jousien kanssa, kun käytetään pinnelankaa, jolla pakotetaan jousi väärinpäin vireeseen. Tällöinhän jousen vatsassa on vetoa ja selässä on puristusta sekä neutraalitaso on eri paikassa kuin jousta jännittäessä. Epäilen, että tällöin jousen vatsa ei tunne puristusjännitystä ennen kuin taipuma on ylittänyt pinnelankaa edeltävän muodon. Sitä en tiedä, että mistä mainitsemasi refleksin katoaminen johtuu. Liekö jänneselän jännitysten tasaantumista vai mitä?
Jep, tuo refleksille veto on todella hyvä tehdä. Ajattelen itsekin sen funktiota juuri noin, kuin kuvailit.
Uskoisin, että jänneselässä tapahtuu pientä elämistä, joka näkyy tuollaisena myötäkäyristymisenä.
Ehkä parempi analogia on esijännitetyt teräsbetonipalkit. Siirretään jännitystä kestävempään suuntaan. Betoni kestää puristusjännitystä, mutta ei vetojännitystä. Esijännittämällä teräs betonin sisällä vetojännitykseen ja betoni siis samalla puristukseen saadaan jännityspotentiaalia vedon suuntaan. Asetettaessa palkki vetojännitykseen teräs kestää edelleen lisää vetojännitystä ja betonin puristusjännitys vähenee (ja tarpeeksi suurella venymällä muuttuu vetojännitykseksi).
Hieman samalla tavalla käy jänteillä ja pinnelangalla esijännitetyssä jousessa. Jänteet ja puinen vatsa ovat lepotilassa tasapainotilassa vetojännityksessä. Kun jousta vedetään, vetojännitys kasvaa selässä jänteiden puolella ja vähenee vatsan puolella. Lopulta tietenkin vatsa on puristusjännityksessä ja selkä on suuremmassa vetojännityksessä, kuin olisi ilman esijännitystä. Näin on siirretty jännitystä huonommalta puristuskestävyyspuolelta jänteiden suuremmalle vetojännityspuolelle.
En tiedä oliko selkeästi sanottu, mutta sama asia, kuin aiemmin on tullut jo esille.
Juu näköjään on Luulis olevan enemmänkin koneihmisiä, onhan jousi sentään ensimmäisiä koneita ja monella tavalla mielenkiintoinen myös konetekniikan näkökulmasta.
Olihan tuo aivan selkeästi sanottu ja aivan hyvä analogia tuo esijännitetyn tb-palkin toiminta.
Tulipa viimein opeteltua siklin teroitus ja varmaan tuhannen siklin vedon jälkeen aloin jo harkita kavahöylän ostoa. Kyllä vain pihlajan ja saarnenkin jälkeen tuntuu tammi kovalta Nyt alkaa tilleri olla kohillaan omaan silmään, vaikkakin vähän mietin, että vetäiskö vielä muutamia siklin vetoja puuta pois tuosta ylälavan keskivaiheen alapuolelta. Tavoitteena on hieman elliptinen läpitaipuva muoto. Kuvassa on vetoa 20" (~50cm) ja paunoja 46. Tuolla on ammuttu nyt noin 60 nuolta ja tuoresettiä on ammunnan jälkeen noin tuuma, josta se tippuu noin puoleen tuumaan.
Tuossa olisi varmaan varaa vielä vetää tuuman tai pari, mutta olen kyllä tyytyväinen jos pysyy kasassa näilläkin vedoilla. Tämä heittää heittää nuolta niin rivakasti muihin jousiini verrattuna, että en kyllä osaa vaatia enempää ainakaan vielä.
En tasoittanut noita jännepiikkejä vielä, jos jousi selviää muutaman sata nuolta, niin laitan selkään raakanahkaa tai tuohta kosteussuojaksi.
Edit: Ja ehkä kärkiäkin voisi hiukan siklata taipuvammiksi.
Syäntä lämmittää, nähdä uusia hienoja primijousia framilla!
Jousen tilleri on tosiaan jo pitkälti kohillaan, mutta yläkaaressa on pientä häikkää, joka saattaa alkaa kummittelemaan myöhemmin. Alakaaren täydelliseen muotoon verrattuna yläkaaren sisäkaari taipuu vähän liikaa. Näyttää kuvassakin siltä, kuin puu ohenisi vähän liian äkisti juuri sillä kohtaa.
Lääke on tasoittaa yläkaaren teipperiä hienoisesti, koskematta tuohon liikaa taipuvaan kohtaan yhtään. Tämän myötä tosin yläkaari notkistuu entisestään ja täydelliseen alakaareenkin on sitten kajottava balanssin pitämiseksi. Oma valinta.
En tekisi kärjistä yhtään taipuvampia, jos yläkaaren ulkokaaren ohentamista ei lasketa.
Tuuman tuoresetti osoittaa, että jousi työskentelee 20" vedollakin kovasti. Pidempi veto tuo roimasti lisää rasitusta, jolloin jousi viruisi vähintään yksipuisen asteelle. En itse vetäisi jousta yhtään pidemmälle, mutta toisaalta ammun parhaiten juuri 20" vedolla enkä tekisikään pidemmällä vedolla mitään.
Nyt tuolla on ammuttu reilut sata nuolta ja hyvin toimii. Tosin balanssissa on vielä hienosäätämistä, joten joudun muutenkin rapsuttelemaan yläkaarta. Nopeasti kun tuota kuvaa vilkaisee analyyttisellä silmällä, niin itsekin huomaan jotain häikkää yläkaaressa, mutta tovin pitempään kun katsoo niin häikkä häviää. Ihmissilmä on kovin jännä.
Setti on jousessa jakautunut tasaisesti sisäkaaresta ulospäin ja nyt kun katselin omia kuvia alkuvaiheista, niin muistan, että aihio oli alkujaan 5-10mm myötäkäyrä, jonka jänteet veti 10mm refleksille. Eli eihän tuo kuiten paljoa ottanut settiä vaikka tilleröidessä paunoja olikin liikaa suhteessa lopullisiin paunoihin.
Muutama sata nuolta nyt ammuttu ja hyvin pelittää. Tilleriin en ole koskenut lainkaan ja setti on pysynyt samana. Käden paikka on asettunut niin, että paine kohdistuu melkolailla keskelle jousta.
Nuolia tälle tehdessä on ollu hieman hankaluuksia, mutta vihdoin vaikuttaa löytyneen sopivan jäykkyinen keppi 8mm mäntyrimasta. Kyseinen rima taipuu 20" tukivälillä 6mm, on päästä päähän 21" pitkä ja kärjessä on 125gr taulukärki. Massaa tällä on noin 390 gr eli 8,5gr/#. Metästysnuolia varten pitää yrittää löytää 10mm rimasta sopivan jäykkyistä vartta, jotta saa massaa ja pituutta lisää. Pirun mielenkiintoista tämä nuolien säätäminen kyllä on, kun yrittää ymmärtää miten nuolivarsi käyttäytyy kun jänne työntää sen liikkeelle ja miten koko prosessi selittyy fysikaalisesti.
Hankaluuksia oli siksi, että oli hankala löytää tarpeeksi jäykkää keppiä 8mm rimasta. Väliaikaisfoorumilta lukemani ketju lyhytjousiin sopivista jäykistä nuolista vaikuttaa minunkin kohdalla osuvan kohdilleen. Tuossa linkki ketjuun jos jotakuta kiinnostaa:
Lopulta tosiaan hoksasin yrittää lyhentää 8mm keppiä lähes minimiin, jolloin sulaton nuoli alkoi jäämään suorassa tauluun kiinni. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut käyttää 10mm rimaa, mutta sulattomia 10mm nuolia kokeilessani ne vaikuttivat silti liian löysiltä, mikä hämmentää kyllä. Mieleen tulee sellainen ajatus, että voiko liian jäykkä nuoli käyttäytyä löysän nuolen tavoin? Onko tästä kellään havaintoja? Siis nuoli jää sojottamaan vasemmalle taulusta mikä yleensä kertoo liian löysästä nuolesta.
Tarkoitatko, että nuoli on vinossa taustassa niin, että nokkipää osoittaa vasemmalle?
Nuolen asentoa taustassa ei mielestäni kannata käyttää sulattoman testissä indikaattorina, koska se voi antaa väärältä näyttäviä tuloksia. Paljon parempi on katsoa nuolen osumakohtaa suhteessa sulitetun (ja oikean jäykkyisen) nuolen osumakohtaan. Oikeakätisellä ampujalla notkea nuoli lentää oikealle ja jäykkä vasemmalle.
Minimiammuntamatka on noin 10 metriä ja mitä pitempi matka, sitä parempi, hienosäätöön vaikka 20 metriä. Lisäksi jännevälin pitäisi olla riittävä, laukaisun hyvä ja ammuntatekniikan muutenkin hyvä. Sulattoman testi ei toimi jos ammunta ja välineet ovat vähän sinnepäin. Nuolen jäykkyys on vain yksi parametri sulattoman nuolen testin monimuuttujaisessa yhtälössä.
Joo nokki osoittaa vasemmalle. Tuo osumakohdan tarkkailu oli uusi juttu, kiitos neuvosta.
Sillä kysyinkin, kun nuolten lentoradan perusteella aloin epäillä testin toimivuutta. Tuo sopivalta vaikuttava nuoli tekee ainakin sulattomana samanlaisen manööverin minkä takapotkuisten autojen näkee tekevän syysliukkailla. Eli jousesta lähtiessä nokki pomppaa vasemmalle ja nuoli liiraa “kahva edellä” ilmassa hetken kunnes ilmanvastus tai joku muu kääntää nuolen suoraan ennen tauluun osumista. Liekö välttämätön paha leveällä kahvalla ja matalalla jännevälillä.
Tekniikka on kaukana hyvästä mulla, mutta tasaista. Eli saan hyviä kasoja tehtyä, mutta kasat on usein hieman sivussa kohteesta. Varmastikaan en kaikkia virheitä vielä omasta tekniikastani huomaa, mutta isoimmat virheet huomaan kyllä. Jännevälin nostolla/laskulla olen yrittänyt tehdä viimeisiä hienosäätöjä nuolen lentoon, nyt se on reilu 10cm, vatsasta mitattuna.
Lyhyelle jouselle sopii lyhyt jänneväli. Tuo sanomani reilu 10cm oli kyllä aika epämääräinen arvio, pitää mitata kun kerkeää. Tarkoitin tuolla, että jänneväli on jossain 10-15cm välillä.
En ole vielä ymmärtänyt, enkä nähnyt ainuttakaan hyvää selitystä, miksi lyhyen jousen jännevälin pitäisi olla pienempi kuin pitkän jousen - jos siis asiaa tarkastellaan virityksen ja ammuttavuuden näkökulmasta. Jousen rasitusten kannalta lyhyen jousen jännevälin olisi hyvä olla matalampi kuin pitkän jousen.
@Vkot - vilkaisehan hidastusvideoitani, niissä on esimerkkejä notkean ja jäykän nuolen käyttäytymisestä, sekä yleensäkin virityksestä:
Luulis olevan enemmänkin koneihmisiä, onhan jousi sentään ensimmäisiä koneita ja monella tavalla mielenkiintoinen myös konetekniikan näkökulmasta.
Nyt alkaa tilleri olla kohillaan omaan silmään, vaikkakin vähän mietin, että vetäiskö vielä muutamia siklin vetoja puuta pois tuosta ylälavan keskivaiheen alapuolelta. Tavoitteena on hieman elliptinen läpitaipuva muoto. Kuvassa on vetoa 20" (~50cm) ja paunoja 46. Tuolla on ammuttu nyt noin 60 nuolta ja tuoresettiä on ammunnan jälkeen noin tuuma, josta se tippuu noin puoleen tuumaan.