Olisi tosiaan hauska sellainen “survival bow haaste”, missä jokainen tekisi ilman moderneja työvälineitä jousen. Tuonhan voisi järjestää täällä foorumillakin nettikisana. Pitäisikö jänteestä sitten jotenkin sopia erikseen?!
Samaa mieltä, että survival-jouseen menisi kyllä aikaa, varsinkaan jos ei olisi niitä kengännauhoja. Survival bow:ta käyttäisin toki myös metsästykseen. Jousen pitäisi vaan olla oikeasti toimiva. Tulee mieleen primitiiviset “hunting and gathering” ihmiset, mitkä saalistivat eläimiä kuten mammutteja ilman jousia. Mutta osa ruoasta on ollut maasta kerättyä ruokaa.
Survival bow saattaisikin olla sellainen viikon-kahden projekti ilman moderneja aineksia. Mutta nimenomaan jousi saattaisikin olla aika siellä häntäpäässä jos aletaan metsästysvälineistöä luettelemaan. En myöskään ymmärrä miksi jousta pitäisi ensisijaisesti käyttää metsästykseen, jos muitakin tapoja on. Käsite “survival bow” on tässä mielessä ehkä vähän harhaanjohtava.
Siitä voisi mallintaa primitiivijousen, jos tuo Star Carr on epävarma.
1730-luvun “survival bow”. Lainaus on Carl von Linnén englanninkielisestä käännöksestä heti länsipohjalaisesta varsijousesta kertovan kappaleen jälkeen:
[…] Or they [Laplanders] merely cut a branch of fir in the forest, and with any bit of cord that happens to come in their way, kill abundance of squirrels, holding the bow with their left hand, and drawing it with their right by means of a small cleft stick. Thus they will, as I have witnessed, take successful aim at the Emberiza nivalis, or Snow Bunting, sitting on the tops of the most lofty pines.
1 tykkäys
Tarkoittaako tämä, että Jounit käyttivät tuolloin laukaisulaitetta?
Tuo Linnén kuvaus ei kestä kriittistä tarkastelua. Oravan tappaminen vaatii kovaheittoisesta jousesta ammutun kolkan voimakkaan iskun, jota tuoreesta kuusenoksasta taivutettu ja sattumanvaraisella narulla jännitetty jousi ei tuota.
Oravaan osuminen vaatii tietenkin huomattavaa osumatarkkuutta, saati pulmusten ampuminen korkeimmista puunlatvoista. Siihen ei hetkeä aikaisemmin tehdyllä tuorepuujousella toistuvasti yllä edes saamelaisammunnan mestari, sillä nuolen sopivuus jouseen ja nuolen lentorata ovat lähinnä arvailuja tässä vaiheessa, ja tuorepuujousen tapauksessa vielä muuttuvat hetki hetkeltä.
On täysin mahdollista, että joku metsästäjä joskus pudotti jonkun oravan metsässä hetkeä aiemmin tekemällään oksajousella, ja tarina oli jäänyt elämään Linnénkin kuultavaksi. Se, että että saamelaiset yleisesti tappoivat joukoittain oravia tällä menetelmällä on höpönlöpöä, ihan maailmanlaajuiseen jousenkäyttöaineistoonkin verrattuna.
Kokonaisuudessaan Linnén maininta selittyy pyrkimyksenä korostaa saamelaisten tavatonta, lukijoita kiihoittavaa taitavuutta metsällä vähän tarinaa iskemällä.
2 tykkäystä
1 tykkäys
Hieno video! Kiiitos!
Mielestäni tuossa survival bowssa on juuri se ongelma että jos ei löydä sopivaa kuusenoksaa 
Pirtee video. Kevytpaunainen ja hidas jousi.
Tekijä-Samin kanssa tuosta videosta jo keskustelinkin somessa. Metsästämättömillä tubettajilla on melkein säännönmukaisesti ylioptimisia käsityksiä survival-joustensa tappotehoista ja tarkkuuksista. Ehdotin Samille, että käypä vähän oravametsällä, jotta Linnén väittämä pikaoravajousi / korkeimpien puunlatvojen pulmusjousi saa lihaa luidensa päälle, kun oravakausikin on päällä, mutta hänellä ei ollut intressiä ryhtyä metsästäjäksi. Onhan se niinkin, että itse kunkin meistä piti nähdä omin silmin, miten paljon voimaa ja eksaktia osumatarkkuutta tarvitaan, jotta ihan pienimpiäkään riistaeläimiä voi korjata haltuun jousella.
Hauska idea toki, vartin kuusenoksajousi kelpaa oravanmetsästykseen yhtä hyvin kuin monimutkainen lyly-koivujousi. No mitäpä siinä sitten. Voin kuvitella että kun mitä tahansa elävää ruvetaan tappamaan, on henki todellisuudessa tiukassa.