Kyllä sarvea on kyllä käytetty jalkajousten koristeissa. Euroopassa on jalkajousten koristeosissa käytetty (mm. saksassa) materiaaleina mm. ivory, horn, antler, whalebone. Kannattaa muistaa, että jalkajouset ovat kaikki yksilöitä. Joten en luule, että kovin paljon merkitsee ovatko jalkarisi “luut” nautaa vai hirveä vai mitä. Pääasia, että saat jousen kasaan. Eikä siitä 200 paunaisesta vielä niin paljon tehoja irtoa, että olisi vaaraa tukin hajoamisesta, varsinkin kun tuohon vielä tulee näköjään vahva “reinforcing pin” suoraan kaaren taakse. Vetorasitus menee myös jalkatukea käytettäessä nahkahihnojen varaan suoraan alaspäin ja vekara-vyö varmistaa smooth:n virityksen ilman ongelmia.
Minulla on näkemys, että suomalaiset varsijouset ovat ottaneet hurjasti mallia ruotsalaisista jalkajousista, kun Ruotsin vallan alla ollaan oltu pitkään. Jalkajousi ei ole “syntynyt” Suomessa, vaan se on ulkomailta, pääasiassa ehkä Ruotsista Suomeen tullut sota/metsästysväline.
Jousen saaminen kasaan ei ole pääasia.
Tarkoitus on oppia ymmärtämään kuinka nämä on aikoinaan tehty. Jousesta ei siis ole minulle mitään iloa jollei se ole tehty oikein.
Luuosat eivät näissä malleissa ole koristeita vaan hyvin tärkeä osa koko tukin rakennetta. Tämän vuoksi ei ole ollenkaan samantekevää mitä materiaalia ne ovat.
Tähän mennessä on siis selvinnyt etteivät ainakaan ole hirven sarvea eikä myöskään hirven sääriluuta. Seuraava arvaus on reisiluu.
Voi mahdollisesti olla hirveä, hevosta tai nautaa. Perimätietoon ja huhupuheisiin en enää liikaa luota.
Eniten tietenkin kiinnostaisi tietää miksi tukit tehtiin eri tavalla kuin muualla. Miksi niihin laitettiin noin paljon luuta ja juuri tuolla tavalla?
Missä vaiheessa ole sääriluita kokeillut?? Ihan selväähän sen tulisi olla, että reisi on isompi.
Härän etujalat ovat myös helkkarin paksuja, mutta ymmärtääkseni myös sen verran kierteisiä että suorraa sälettä olisi vaikea leikata.
Minulla on kaksi vanhaa (auttamattomasti rasvaista…) biisonin jalan palaa kuralassa ja niissä seinä on miltein 2cm paksu, mutta suoraa pintaa on miltein turha kuvitella löytävänsä.
Jos selaat tätä ketjua pätkän taaksepäin, niin ei vähään aikaan muuta löydykään kuin sääriluuta ja taas lisää sääriluuta. Nyljen sahaan ja keitän…
Eivät olleet sopivia, yksikään. Muoto on periaatteessa aivan oikea pituuden ja profiilin suhteen, mutta aivan liian pyöreitä ja ohutseinämäisiä tavoitellun lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Hirven reisiluu taas saattaisi olla juuri oikean muotoinen ja paksuinen. Mutta onko sitten etu vai takajalka?
Nuoli ura luusta on siksi, että saatiin tukin päälle jotain minkä sai puleerattua niin liukkaaksi, että kitka olisi jänteen takia matala on oikein.
Puu ei pysy kitkattomana kauaa ulkosalla ellei sitä hinkkaa koko aja ja sehän syö puun uralle.
Luun helppo koristaminen on plussaa ja sitä tehtiin kyllä kaikkialla.
Ei tuu ihan heti mieleen luu esinettä jota ei olisi koristeltu joka ei olisi ollut jossain fyysisessä käytössä, mutta puu esineitä kyllä tulee.
Luut yllä ja alla ei kyllä vahvista tukkia mitenkään. Paremminkin kaiken mailman kaivertaminen heikentää rakennetta joka puolelta, mutta koska luu on kovaa ainesta on siitä samalla hyötyä.
Tilanne on sama kuin jos sinulla on yksi iso lankku puuta ja josta ensin laikkaat puolet puusta pois ja sitten liimaamalla ja niittaamalla lisäät päälle toista (puolet ohuempa) materiaalia joka on käytännössä kulutus kestävää, kova pintaista, mutta haurasta kaikelle tiukalle rasitukselle ja iskuille. Jos vaikka niitin niittaa vähänkin liian tiukkan, on luu heti halki ja usein kokomatkalta.
Tuo kaaren yllä ja alla oleva luu on vain yksi lisä materiaali joka auttaa muiden kanssa pitämään kaarta paikoillaa.
Tuokin luulla koristeltu kaaripyssy on ajalta jolloin ei ole taistelu kentillä enää miltein muuta asetta näkynyt kuin lunttulukkoja (matchlock) ja keihäitä sekä jokunen ratsuväkeläinen miekallaan.
Ja jos hulluksi halua heittäytyä niin tässä.
Kaikki palat sarvesta.
Omassa kommentissani ei nyt ollut siitä mitä voitiin käyttää tai siitä mitä käytettin vaan siitä, että meillä on todella monia esineitä ympäri museoita joissa on jotain kovaa valkoista ja esineen alla lukee “bone” vaikka tarkemmin kotsottuna olikin kiillotettua sarvea.
Tässä on se ongelma kun yrittää tehdä tutkimus tötä ja pitäisi vielä luotta museon kaltaisiinlaitoksiin joissa henkilökunta on aina tiukilla ja useimmista esineistä ei enää uusi sukupolvi tietä juuri mitään muuta kuin sen mikä EHKÄ oli joskus niiden tunnistus korttiin kirjoiteettu.
Kiitos kuvasta Mikke!
Tuossa on fiksun näköinen kaaren kiinnityssysteemi joka sopisi myös suomalaiseen malliin. Päällimmäisen jalkarautaa pitelevän nahkapunoksen voisi vielä toteuttaa raakavuodalla.
Tuo kaaren yllä ja alla oleva luu on vain yksi lisä materiaali joka auttaa muiden kanssa pitämään kaarta paikoillaa. <-- tuota tarkoitinkin. Tukin säpälöitymistä (kun kaari haluaa ammuttaessa painua aina vähän alaspäin) estää suomalaisessakin jalkajousessa vielä nuo vahvat niittauksetkin pitkin tukkia.
Noistako ei ole otettu DNA-näytettä? Eli siis ei tiedetä mistä elukasta tuo luu on peräisin.
Voidaanko sulkea pois se vaihtoehto, että noissa ei olisi norsun- tai mursunluuta ?
Ihan vaan sellainen hauska kielitieteellinen huomio, että suomenkielessä on kotoperäinen sana norsulle. Ja ilmeisesti mursusta väännetty. Norsuja Härmässä harvemmin liikkuu eikä täällä mursutkaan viihdy. Mutta norsunluu on ehkä tunnettu kauppatavarana.
En kyllä usko, että Suomessa olisi norsunluuta käytetty varsijousissa. Nuo suomalaisen luut on joko nautaa, hirveä tai hevosta. Ehkä todennäköisin olisi naudanluu, sillä jo Jurin kokemuskin tämän projektin parissa on osoittanut, miten hankala on hirvenluista saada aikaan. Olen nähnyt norsunluusta tehtyjä koristeosia eikä niiden väri käy hyvin yhteen tuon kans.museon yksilön kesken.
No niin, jatketaanpa taas.
Päätin sitten lopulta käyttää sitä mitä minulla on, rimpuloita ohkaisia sääriluita. Sireliuksenkin piirroksista löytyi tarkkaan tihrustamalla jokunen tukki selvästi laihemmilla luilla.
Viimeisetkin rasvat lähtivät päistä upottamalla viikoksi 4-tahti pienkonebensiiniin.
Tässä valitut luut mallattuna mallitukin päälle tukevilla kuminauhaliitoksilla.
Juri - jos ammut tuolla jousella XI Taka-Hikiän Mestaruus 2020 -kilpailussa, niin sinulla on vapaalippu! Että nyt vaan projektia reippaasti eteenpäin, niin ehtii ajoissa valmiiksi…
