Harmi!
Mutta on se hieno koriste.
Seinälle se munkin peli on jäänyt. Vaatisi aika paljon säätöä. että saisi tarkkuuden vakaaksi.
Harmi!
Mutta on se hieno koriste.
Seinälle se munkin peli on jäänyt. Vaatisi aika paljon säätöä. että saisi tarkkuuden vakaaksi.
No joo, olisin toki toivonut enemmän. Tätähän nämä hommat kuitenkin välillä ovat, ei mahda mitään. Olisin voinut vahvistaa vaikka metallilla, mutten vahvistanut.
Voisin kai tehdä toisenkin, jos joskus vielä saan jostain järeämpiä luita.
Luu on käytännön applikaatioissa hankalan hauras materiaali. Jotkut tekemistäni rekonstruktioluukärjistä ovat räjähtäneet kuin sirpalepommi osuessaan pikkukiveen pehmeässä pellossa ym. Eikä kyse ollut piloille hiushalkeilleista matskuista.
Sarvi (antler, voi tätä suomen kielen yksinkertaisuutta) on luuta olennaisesti iskun- ja väännönkestävämpää ainetta.
Näissä varsijousissa oli kuitenkin käytetty luuta eikä sarvea. Lyhytkin silmäily museossa vahvistaa asian kenelle tahansa joka ymmärtää eron.
Luiden keittäminen rasvan poistamiseksi saattoi myös olla virhe. Sehän tekee ne kovemmiksi ja rikkoutuvaisemmiksi. Eihän keitettyjä luita saisi antaa koirillekaan. Pitäisi ehkä pitää veden lämpötila kiehumispisteen alapuolella.
En kyllä keittäisi työkaluluita, enkä ole keittänytkään, juuri tuosta syystä. Kuuma suopavesi sen sijaan.
Pohjoiset athapaskat keittivät (mahtoivatko ihan keittää, hmmm) työkaluihin tarvittavia luita karhunrasvassa. Perusteluna oli juurikin halkeilun ja haurastumisen ehkäiseminen. Karhunrasva on aika arvokasta tavaraa, mutta sietäisi kokeilla.
Haa Tuukka, kuinka tehdään suopavettä?