Sä et näköjään tehnyt virepyörälle erillistä holkkia jossa se pyörii? Ainoastaan vedonpuolelle pienehkön palasen sarvea. Oliko siihen historiallinen esimerkki?
Muistaakseni mulla on yks kuva jossa näkyy jonkin luulevy virepyörän kolon etupuolella. Se, että onko kyseessä joku rikki menyt osa vai tarkoituksella tehty viritys ei ole minun tiedossani.
Joissain suomalaisissa malleissa kyseessä on tyvikruunusta tehty kulutusta estävä etupala.
Haa Rane, hyvä kysymys!
Laitoin sarvenpalan kulutuspinnaksi, epäilin että puinen pesä kuluu virepyörää vasten turhan nopeasti.
Minulle on sittemmin pikkuhiljaa selvinnyt miksi kaikissa pohjoismaisissa varsijousimalleissa on virepyörän edessä neliskanttinen pala. Kansallismuseon varsijousessa virepyörän pesä on neliön muotoinen ja tämä etupala vaikutti ulottuvan pesän pohjalle asti.
Tämä pala on kulutuspinta, se on tehty hirvensarven tyvikruunusta, kuten virepyöräkin. Mistään muusta luumateriaalista ei saa tehtyä näin paksua nappulaa.
Virepyörä siis tukee etupuolelta tätä kulutuspintaa vasten, takaa taas liipasimeen.
Kaikissa näissä näkemissäni tukeissa tämä osa on kiinnitetty tukin läpi menevällä niitillä. Voi olla että se on myös tarkoitettu vaihdettavaksi, kun alkaa olla liian väljä.
2 tykkäystä
Alotetaan ekasta.
Tässä selvä yksittäinen etu levy näkyvissä. Missään ei ole silti koskaan sanottu ETTEIKÖ tuon taka luulevyn alla saattaisi olla tällaisen “pesän” toinen puoli piilossa mutta että tämä tapaisessa versiossa pesän toinen pää olisi tarkoituksella piilotettu on kyllä epäilyttävä ja täysin turha toimenpide.
Seuraavassa virepyörä on laitettu takaisin pesäänsä väärin päin, mutta saman tyylinen etulevy löytyy tästäkin.
Sitten tällainen joss tuo etulevy on aikas paksun kokoinen ja todennäköisesti jonkin hirvieläimen sarven tyngästä tehty.
Seuraavat kaksi ovat yhden saksalaisen tekemiä koipioita joita olen seurannut tässä jo jonkin aikaa. Hyvää shittii"
HUOM! näissä tuo etulevy on matala. Vain puolen sentin paksuinen musitaakseni.
Museo tukki joss näkyy kyllä etulevyn kolo, mutta itse levy puuttuu.
Tässä röngen kuva jossa luinen/sarvinen etulevy näkyy hyvin.
Tää viiminen on vaan pelkkää pornoo…
4 tykkäystä
Eli kulutuspinta/etulevy löytyy muistakin varsijousimalleista, koska se on hyvin tarpeellinen.
Tämän ketjun alussa olevista Sireliuksen kuvista sekä suomalaisten museoiden varsijousista se löytyy hieman eri tavalla toteutettuna kuin Miken kuvissa. Neliskanttinen, keskeltä niitillä kiinnitetty kappale kaikissa. Väitän että tämä kappale on umpinainen pala sarven tyveä.
Tuota äsken laittamaani kuvaa suurentamalla näkyy myös messinkilevy kyseisen kappaleen ja etummaisen luun välissä. Ilmeisesti täytepala.
1 tykkäys
Tällä “suomalaisella” ja eurooppalaisilla on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa, koska euroopassa virepyörät sidottiin jopa köysillä (tuon viimeisen kuvan kaltaisesti). Pyörivän virepyörän ideahan on, että kaaren jänteen voima iskeytyy tukkiin eikä itse virepyörään, jolloin suurimman rasituksen virepyörästä ottaa juurikin tuon etupalan kokoinen alue. Euroopassa varsijousia rakennettiin kestämään suurempia rasituksia, jolloin näkisin oleelliseksi virepyörän vahvistamisen muualtakin kuin vain edestä. Jos rakentaa eurooppalaisia malleja, kannattaa tutkia eurooppalaisia malleja eikä sekoittaa skandinavian varsijousia eurooppalaisiin. Sama pätee myös esimerkiksi jo mainitsemaani viimeistelyntasoon euroopan ja skandinavian välillä. Mielestäni myös tällaisen projektin viestiketju pitäisi lopulta puhdistaa kaikesta turhasta “zälästä”, eikä niin, että lopputulema on miljoona eri kuvaa myös muista kuin “suomalaisesta” varsijousesta. Kiitos. Tämä Jurin viestiketjuhan keskittyy yhteen varsijousimalliin blogin muodossa ja tässä tapauksessa moderaattorit voisivat lopulta modata siitä mahdollisimman edustavan näköisen vain tämän yhden (1) varsijousimallin muodossa.
Juri: Nämä minun kuvani ovat 1380-1460 luvun varsijousia. Sinun on 1700 luvulta 
1 tykkäys
Reinikainen: itseasiassa jo 1600-luvulta.
Varmaan helpompi on mikäli ei alunperinkään tukota näitä projekti-ketjuja sivuaiheiden löpinöillä liikaa. Eikä postaile kuvia ellei niistä erityisesti ole hyötyä. Ei siis semmoisia nousuhumalaviestejä “katsokaa pojat, varsijousi!”.
Foorumillahan ei blogia tai muitakaan yksinpuheluja sinällään pidetä. Jengi lukee ja kommentoi sitä mukaa. Toivottavasti tämäkin ketju lopulta näyttää valmistumisen koko kaaren, edistymisineen, virheineen kaikkineen.
Simo on hyvin sanonut aikaisemminkin että ei keskustelun rönsyillessä näitä sivuraiteen keskusteluja tule turhaan moderoida. Eikä ainakaan todellakaan foorumilta viestejä poistaa, varsinkin kun ne ovat asiassa pysyviä. Eli ihan lepo vaan, mutta pysytään asiassa…
2 tykkäystä
Antaa keskustelun sitten rönsyillä.
sinne 1600-1700 välimastoon menee ja mahtuu tavaraa…
1 tykkäys
Jep, tämä ei ole blogi vaan keskustelufoorumi. Keskustelusta on myös ollut hommassa paljon apua.
Aiheessa pysyminen olisi suotavaa, mutta saimmehan kuitenkin katsauksen etulevyjen merkitykseen vuosisatojen varrella. Liittyy kyllä tavallaan aiheeseen.
Virheitä on projektissa tullut tehtyä jo monta, isoja ja pieniä, täytynee tehdä oikein lista. Jokaisesta on tullut niin paljon lisää tietoa ja ymmärrystä että täytyy varmaan vielä tehdä toinenkin varsijousi. Tulisi paljon autenttisempi ja huomattavasti helpommalla. Pitäisi vaan jostain löytää isompia luita…
1 tykkäys
Tuokin on vähän, että mikä luetaan oikeasti virheeksi ja mikä ei. Moderni jousiteräskaari on huomattavasti turvallisempi kuin keskiajan teräs eikä näin ollen modernia terästä voi oikein laskea virheeksi. Sitten tämä “prikuulleen suoran kopion tekeminen kuin alkuperäinen kappale”. Tämä ei päde aina historiallisiin varsijousiin sen takia, että nimenomaan näissä koristelluissa metsästysvarsijousissa oli paljon eroa eri varsijousiyksilöiden välillä. Eri tekijät tekivät niitä eri tyylein historiassa. Mutta tässä tullaankin siihen, että pitää ymmärtää jotain historiallisista tyyleistä, muun muassa eri aikakausien tyylisuuntauksista. Sitten tämä museojuttu. Useat museotkin ottavat Tod Todeschinin tekeleitä museoiden näyttelyihin, vaikka Tod Todeschinin vehkeet eivät TODELLAKAAN ole historiallisesti korrekteja. Mutta mielestäni nimenomaan käsite “virhe” historiallista varsijousta tehtäessä voi käsittää myös aika laajan skaalan moderneja järkeviä vaihtoehtoja, joita voidaan tietyin reunaehdoin harkita. Propsit juri projektillesi. Uskomme, että tästä tulee hieno. Onhan tämä sentään (todellakin) kenties ensimmäinen kokonaisvaltainen katsaus suomalaiseen varsijouseen ja väitän, että tämän projektin jousi menisi jo heittämällä jonnekkin museonkin näyttelyyn. Tsemppiä loppurutistukseen.
Yksi mahdollisuus olisi ottaa dna-testi tuosta kansallismuseon alkuperäisestä luusta. Asia pitäisi ensin tosin kysyä museosta. Jotenkin epäilen että luut saattaisivat olla hirven sarvea, koska on noin palasista tehty. Isoa lapiosarvea kenties.
Ei ole sarvea.
Hirven sarvessa on tyvikruunua ja piikkien kärkiä lukuunottamatta kovaa ainesta vain pinnassa, sisempänä on hohkaista ”sasua”. Sarvien pinta, varsinkin ”lapioiden” alueella on voimakkaasti juomuista. Jos yrittää hioa suoraksi, niin sasu tulee heti esiin korkeimmista kohdista. Kokeiltu on.
Lisäksi museon jousessa luiden sivutkin ovat kovia ja sileitä, ei näy sasua missään. Sivuihin on myös tehty kaiverruksia.
Sääriluut ovat kaiken lisäksi jo valmiiksi aivan nappiin oikean muotoisia tukin päälle aseteltaviksi. Minun saamani luut ovat vain olleet tarkoitukseen liian pieniä.
Seuraavan kerran kun joku taas ehdottaa sarvea, olisi suotavaa lähestyä edes jonkinlaisen todistusaineiston kanssa.
2 tykkäystä
Ymmärtääkseni hirven sarviakin on ihan laidasta laitaan ja hirven kasvuun liittyvät ominaisuudet sanelevat sarven kovuutta. Tyvikruunujakin on ihan laidasta laitaan, on huokoista ja kovaa. Mielestäni juurikin dna-testi olisi järkevin valinta jos halutaan suurimmalla todennäköisyydellä sulkea muut pois. Sitten mitä tulee noihin Sireliuksen piirroksiin, niin noissa on todella lyhyitäkin paloja, tuollaisia max 10 cm pituisia? Jännä sinänsä, että juurikin Euroopassa käyttivät paljon hirven sarvea juuri näiden tukin ”top:pien” koristeluun ja palat olivat juurikin tuota 10 cm luokkaa ja oli kaiverruksia.
Olen käyttänyt hirven sarvea erilaisiin käsitöihin jo kauan. Tähän projektiin tuhosin myös melkoisen määrän sarvia. Opin jopa taivuttamaan niitä haluamiini muotoihin, mutta riittävän kelvollisia paloja en siltikään saanut. Työtä on tehty näiden parissa paljon.
Joissakin sarvissa on sasua vähemmän, joissakin enemmän. Parhaita ovat olleet hirvien itse pudottamat löytösarvet, niissä kova pintakerros on ollut paksumpi kuin metsästämällä saaduissa. Kaikissa on kuitenkin aivan sama rakenne, joka poikkeaa luusta täysin.
Jos et usko, niin mene ja kokeile itse. Sitä ennen en enää jaksa enkä halua jatkaa tätä keskustelua. Olen nyt sanottavani sanonut.
1 tykkäys
Niinno,.vain se dna -testi kertoo totuuden 