Nyt mietityttää alanko muotoilemaan keulan uraa 10 vai 12 milliselle vasamalle? Saattaa olla parasta päättää vasta ensimmäisten koelaukauksien jälkeen.
Harmi että hohkaluu tulee esiin luun päästä heti kun vähänkin viilaa. Ei kai auta kuin täyttää reikiä liimalla.
Sillä uralla ei ole niin suurta merkitystä, isommastakin urasta voi ampua ohuempia nuolia ja päinvastoin. Anyway, hieno tukki!
Kiitos Visa!
Ainahan saa lisää pois mutta lisätä on vaikee. 
Vaikken näistä mitään ymmärrä mutta on kyllä älyttömän kaunista käsityötä 
Kiitos!
Suomalaisen kolkan mallia.
Nuoli on piiiiiiiiiiiiiiiitkä.
Tykki tukki. Parasta mitä olen nähnyt sarallaan.
Kiitos Juha!
Virepyörän kiilan niittausjigi ja tunnin tauottoman hakkaamisen laiha tulos.
Työkaluteräs ei helpolla antaudu, kovaa kamaa. Sen verran silti levisi, että varmasti pysyy.
Myistitko hehkuttaa niittipään ennen hakkaamista? 
Riippuu työkalu teräksestä mutta useimmat on kyllä ihannturhan kovia miltein mihinkään… Itse käytän ihan puukko terästä jonka karkaisen ala puolelta ja päästä niittipään pehneäksi. Näissä kovissa materiaaleissa se pitäisi saa löyty mahdollisimman ensi iskuilka loppuun kun muuten kappale taas tihenee ja kovenee mitä enempi löy. Siksi mullakin tule edelliseen pikku halkeema, mutta se ei ole kuin kosmeettista. Tuota sun niittaus telinettä kyllä varmaan saatan vähän kopioida. Itse löin omani alasimen sarvella ja kyllä siinä vähän hiki tuli kun meinas huti löydä 
On vielä leveämmästä karkaistu pikkusen kovemmaksi tai pehmeämmäksi kuin liipaisimen pää, en enää muista. Tai yritetty ainakin. Näin niiden pitäisi muodostaa liukas pari, eivätkä kuluta toisiaan. Kapeamman pään pehmennys on kyllä saattanut mennä niin tai näin.
Ei tämäkään jigi taida vielä olla evoluutionsa huipulla. Kyllä käsi väsyi, kun piti samalla ohjata tuurnaa sekä pidellä koko pakettia koossa ja paikoillaan.
Miten tuo kolo pitää tehdä tuolle kiilalle virepyörään? Porakone, mutta miten muutoin?
Ensin reikä porakoneella, sitten pikkuhiljaa neulaviilalla ja kapealla taltalla. Kova homma, menee paljon aikaa, eikä kannata kiirehtiä.
Näitä löytyy erilaisia malleja, jotkut saattavat olla helpompia.
Reikä vaan ja niitti…
No niin, kaiverrusvälineitä.
Taltat ovat tehty pistosahan teristä. Paksuus noin milli, terän leveys kolme milliä. Suorassa taltassa noin 20° viiste, viistossa terässä on viiste kummallakin puolella. Pikkuinen v-taltta oli minulla jo ennestään.
Hioin ja kiillotin haljenneen ja hieman värivammaisen luun testikäyttöön. Luun pinnan tulee olla naarmuton ja kiiltävä.
Jari näyttää tekniikkaa. Pinnan kastelu rätillä pehmentää luuta ja helpottaa hommia. Hiili kiinnitetään railoihin syljellä.
2 tykkäystä
Samanlaiset välineet mullakin käytössä (tosin itse taotut 
)
1 tykkäys
Hienoo! Tommosia kaiverrustalttojahan vois itsellekin duunata…
Pystyyköhän luun kellertymistä estämään mitenkään muutoin kuin ottamalla etukäteen rasva pois?
Jere, ei ollut vaikeaa. Smirgelilla ja timanttiteroittimella vaan. Paljain sormin, niin tuntee heti kun alkaa kuumeta, välihuljuttelu vesilasissa.
Tylsyy kyllä aika nopeasti, mutta on helppo taas teroittaa vaikka vesihiomapaperia vasten.
Varren pituus on 13 cm, paksuus melko sama kuin timpurin kynässä.
1 tykkäys
Visa, en usko. Nelitahti pienkonebensa toimi mielestäni parhaiten.