Kiitos Tuomo!
Putkiluun halkaisija saisi olla vähintään 40 milliä, enemmänkin saa olla. Näissä pienissäkin sääriluissa on pituus ollut aivan riittävä, paksuus taas ei. 30 senttiä päästä päähän on ehkä alaraja.
No niin, askartelupaskartelua. Luuta paksummaksi strategisiin paikkoihin pikkupaloja liimaamalla sekä tyhjien kohtien täyttöä superspakkelilla. Tälläiseen ratkaisuun päädyin, fuskua ja petkutusta.
Liitos.
Sitten mallailua kohdilleen pienien puutappien avulla. Tappien tilalle tulee myöhemmin tukin läpi luusta luuhun kulkevat niitit.
Yläpinnan luut epoksilla liimattuna.
Seuraavaksi samankaltainen proseduuri alapuolelle.
4 tykkäystä
Jääpähän sitten seuraavaan vähän parannettavaa…
Jep joo. Ennen muinoin kun ei vielä ollut epoksia ja spakkelia keksitty, niin joutuivat jahtaamaan isojalkaisia hirviä. Jos sellaiseen joskus itsekin pääsee apajille, niin sitten laitetaan uusi tukki ihan perinnemenetelmillä. Siihen asti mennään tällä.
Tuossa muuten tuo edellä esitetty liitoskohta Kansallismuseon jousesta kuvattuna.
1 tykkäys
Ja tuossa juuri nyt Hämeenlinnan näyttelyssä olevan luoden liitos (vähän suttusena kuvana…) vatsapuolella. Se on suora.
1 tykkäys
Yksilöitähän nämä ovat, tekijänsä näköisiä. Aikalailla joutuu kikkailemaan ja sommittelemaan mistä kohdasta niitti lävistää ylemmän sekä alemman luun. Järeän näköistä luuta tässäkin!
Niin on. Mää epäilen myös, että sisäosa olisi kaivettu ontoksi ja puussa olisi harjanne tuon luun sisusta varten. Ei siis tuollatavalla paikattu massalla.
Sääriluun pyöreämpi puoli on myös paksumpi, voi olla ettei ole ollut tarvetta. Tai mitä väliä jos sinne jää puolen millin ohut soiro tyhjää keskelle. Luu on kuitenkin tanakkaa tavaraa ja niitit pitää paketin kasassa. Ehkä ovat kuitenkin jotain liimaa käyttäneet.
Tuossa tuo keskimmäinen pitkä viipale ei oikeastaan olisi mitään massaa tarvinnut. Laitoin kuitenkin vähän päihin kun muuten olisi mennyt haaskuuseen.
Siistiä kosketusta. Tää Jurin ketju on jo pala elämää kun on kestänyt kaksi ja puoli vuotta. Kauemmin kuin aikoinaan puuseppäkoulutukseni. 
Tällä hirmuisella työvauhdillani saatat jopa ehtiä eläkkeelle ennen kuin tulee valmista. No, hiljaa hidas tulee, vai miten se taas meni…
1 tykkäys
Keskustelufoorumit keloutuu ja kuolee kaikkialla maailmassa, mutta juuri tässä me nähdään, mikä foorumien merkitys on. Hienoja hommia tehdään monesti kolmen, viiden tai vaikka 10 vuoden aikajänteellä. Kun prosessi dokumentoidaan foorumille, pysyy se hyvässä kuosissa täydennyksiä odottamassa, vaikka vuodet vierisi.
Kaikki me muistetaan, että niin, Jurilla oli tämä suomalaisvarsijousiproggis, kun ketjuun on tullut uusi viesti. Ja yhtä lailla joku varsijousia guuglettanut noobi pääsee asiaan kiinni. Joku FB tai Insta on pelkkää ruuhkassa huutelua tähän verrattuna.
6 tykkäystä
Tismalleen.
Ohi aiheen mutta kommenttiin liittyen. FB voi näköjään iskeä milloin vain ja poistaa täysin yllättäen aivan asiallisiakin ryhmiä:
Milloinkohan jouset muuttuvat FB:n puolella kielletyiksi?
Tällainen omalla sivustolla oleva foorumi on kyllä todella hyvä ja toimiva - kunhan joku vaan muistaa maksaa laskut…
Eip o laskku näkynt.
Tahti kiristyy, nyt on alapuolen luut paikoillaan!
Tässä tähän mennessä pervoin nysväelmä. Vahvike/paksunnospala liipaisimen reiän kohdalle. Luuaines olisi muuten jäänyt aivan liian ohkaiseksi.
Seuraavaksi sivulevyjen kimppuun, muotoilua ja upottamista. Voimakkaasti kapenevien yläluiden johdosta ei tule tämäkään olemaan aivan simppeliä.
5 tykkäystä
Sivulevyjä.
Levyt ovat 5mm paksuista lattaa. Joutui vääntelemään ja hakkaamaan käyrää ja propellia että istuisi kapeisiin luihin mutta myös antaisi tilaa virepyörälle. Olivat muuten aika haasteellisia upottaa. Ensimmäiseen meni kaksi päivää, toiseen yksi. Onneksi on sentään loma!
Muotoilen levyt vielä ulkopinnoiltaan tukin muotoja vastaaviksi.
Loppusilausten kohdilla yläluuhun paukahti yllättäen poikittainen halkeama, juuri kaikkein kapeimpaan kohtaan. Kyllä perhana harmitti! Kohdassa oli ilmeisesti kova sisäinen jännite, kun käyrä luu oli pakotettu suoraksi. Railo ei onneksi ulotu aivan läpi asti, enkä osannut muuta tehdä kuin valuttaa pikaliimaa päälle. Täytynee lisätä vielä yksi niitti tueksi.
1 tykkäys
Yksi keino peitota halkeilu-urat on hioa vähän luupölyä halkeamiin liiman kanssa.
Se on ohuen ohut hiushalkeama. Ei pysty piilottamaan, eikä mahdu edes pölyä väliin. Ei auta kuin varmistaa niitillä, ettei leviä. Onneksi on lähinnä vain kosmeettinen haitta, mutta harmittaa silti.
Tai sitten paikkaan jyrsimällä ja liimaamalla…