Tuomipihlajaa naapurin monikymmenvuotiaasta aidasta. Melko hyvänoloista kamaa, ohutlustoista, mutta vahvaa ja kuoren “kulun” perusteella lähes kierteetöntä. Pisin keppi on 180cm, noin 60mm halkaisija. Jos naapuri hävittää koko aidan, kuten on aikonut, niin pusikosta liikenee sadaksi vuodeksi priimaa aihiota. Häveliäisyyttäni en ronkkinut luvan kysyttyäni aidasta edes parhaimpia aihioita, vaan pihan reunamilta “semiä”. Elävänä varastona siellä on siis vielä aivan itkettävän hyvää kepakkoa tuhtina rivistönä.
Perikunnan pihalta “varastamaani” kirsikkapuuta. Kieroa ja oksaista oksantynkää, hieman metriä pidempiä taitavat olla. Ei vielä haisua, mitä näistä tekisi, ehkäpä joskus jänneselkäisen.
Jälleen metsuritoverin välittämiä puita. Paksulustoista “vaahterataimea” jonkin asuinalueen lähimetsästä. Oikein hyvää kamaa monenlaisiin projekteihin.
Mahtavat puuyhteydet sulla! Mullakin on tuttu metsuri näillä suunnilla, mutta täällä ei oikein kasva kuin tammea ja vaahteraa. Vaahteraa onkin sitten pari kuutiota.
Mutta tuota tuomipihlajaa… jos aitaa kaatuu, olisiko sitä saatavissa sulta? Voisin ihan ostaa kunnon satsin jos vain mahdollisuus on. Nyt viimesimmissä primikisoissa on ollut tapana vaihdella tavaraa, rahalla tai ilman.
Suora ja pitkä tuomipihlaja kyllä kiinnostaa! Omat ovat aika käkkyröitä, vaikka pitkiä ja oksattomia ovatkin. Ja yhden erän pilasin, kun en ehtinyt kuorimaan keväällä kaadettuja runkoja kuin vasta syksyllä - oli jo lahottajat iskeneet. Halkeilee myös helposti, joten kannattaa sahata aihioiksi ja vetää kuori pois - se lähtee nyt tuoreena kuin itsestään. Kuivana tuomipihlajan kuoriminen on todella työlästä, kuori on tiukassa. Lisäksi pinta jää sellaiseksi kivan uurteiseksi.
Joten, jos lupa on, niin osta naapurille pullo kunnon konjakkia tai kori kaljaa, riippuen mitä arvostaa ja vedä koko aita nurin! Peräkärryn kanssa sitten Kuralaan!
Kyllä siitä aidasta varmasti muillekin liikenisi, sitä on varmaan sen 40 metriä pitkästi. En kysynyt tarkemmin milloin meinaavat sen nurin vetää, vai oliko aikomus luonteeltaan vain eläkeläisten aina ja aina kauemmas tulevaan siirrettävä suurhanke. Mutta sitä ennenkin varmaan saisin luvan parhaimpia harvennella, ja silloin toki kauppoihin/vaihtokauppaan voitaisiin päästä. Yritän kysellä ja pitää ajantasalla tilanteen.
Jos tosiaan saat Kuralaan puuta autollisen, niin rungoille ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Parissa viikossa puulle ei tapahdu vielä mitään - ei kuivu, ei halkeile, ei homehdu, eikä kuori jämähdä pintaan. Päät jos jaksaa liimata, niin hyvä mutta sekään ei ole tarpeellista, jos pituutta on riittävästi. Kannattaa tosiaan ottaa niin pitkälti puuta kuin vain mahdollista, mieluusti oksan ylä- tai alapuolelta.
Jos ahneeksi heittäytyy, niin toukokuun aikana rungot olisi kyllä hyvä jatkokäsitellä. Tuomipihlaja on hieman hankala puu, koska kuori päällä se ei kuivu, vaan menee kesän aikana pilalle. Halkaisua en suosittele, koska vetää hyvin usein kieroksi, sahattu aihio menee myös kieroksi mutta silloin haluttu aihio saadaan rungosta helpommin, eikä tuomipihlajalla pieni tai isompikaan kierous haittaa oikeastaan yhtään. Kuoriminen siis kannattaa pikaisesti mutta pyöreänä halkeilee pahasti.
Vaihtariksi löytyy niin rahaa kuin jousi- ja nuolitarviketta. Sen tuomipihlajakuvan toinen runko vasemmalta on juuri sitä mitä haluaisin! Voiko varata vaikka viisi runkoa…?
Noista pihasyreeneistä keskimmäinen on muuten hauskan muotoinen, sopivasti symmetrinen!
Tuomipihlaja ohutlustoisena ei kestänyt mun jännejousena. Vatsa murtui. Suora, paksulustoinen tuomipihlaja on harvinaisuus. Pari on mulla jemmassa. Puuvarastossa itsellä on se vika että tilanpuute iskee vastaan. Sellaiset “ehkä tästä jousen saa” aihiot onkin menneet polttopuiksi jo pitkin kevättä. Jousikursille lähinnä varastoin tavaraa ja nyt tilanne on vuosien keruun jälkeen hyvä.
TuomoReiniaho: Jos naapurit ovat huomenna kotona, niin kysäisen, saisiko runkoja ottaa lisää. Samalla voin JNyströmille ottaa, jos tahtoo. Viisi per ukko vai kuinka? Mulla ei ole nyt mahdollisuuksia kulkea “etelämmäs”, ei ainakaan toukokuussa, mutta voin tietysti matkahuollon, postin tms. kautta lähettää rungot, niin että vastaanottaja maksaa rahdin. Voin sitten laittaa tilinumeron myös, jonne maksatte sen minkä arvoisiksi staavit katsotte. Jos ei olekaan mieluista, niin nolla euroa kelpaa.
Mikkolaht: Laskin paksuimman iäksi 27 vuotta. Paksuutta ilman kuoriosuutta tyveltä olikin noin 55mm. Sehän tekee noin pari milliä vuosikasvua. Kasvavat Kokkolassa.
Lievästikin sanoen silmiä hivelevän kauniita kuvia, tuollaisesta tulee suorastaan Roope Ankkamainen olo.
Itse olen tuomipihlajan ja orapihlajan kanssa menetellyt niin että katson staavista tulevan selän paikan ja veistän sen mukaan kyljet auki. Oksankohdat ja sahauspinnat suljen puuliimalla. Kaikista on tullut mukavasti vastakäyriä, muutamat on vääntyilleet sivukäyräksi. Jotkut valmiiksi sivuväärät olen puristanut lankkuun suoraksi ja sitten joko köydellä tai erkkarilla sitonut kiinni niin saa puristimet muuhun käyttöön. Antaa rauhassa kuivua niin lopputulos on pysyvästi suora. Voihan sen tietenkin suorankin sitoa jos ei halua vastakäyrää. Pointti on siinä ettei tarvitse halkoa kunhan vain malttaa antaa kuivua useita kuukausia ennenkuin jatkaa työstämistä. Olen myös punninnut jokaisen staavin ja tägiin merkannut kaatopvm ja lähtöpainon. Siinä se onkin mukava Roope-sedän käydä aika ajoin puntaroimassa ja hypistelemässä aarteitaan.
Siis tähän tyyliin, oris 180cm kaadettu 10/2018 ja tuomipihlaja 158cm kaadettu 4/2018. Tuomipihlajan kyljistä näkee että ei ole lähtenyt kiertymään kuivuessa, oris ei kierry mutta vääntyilee sen mukaan kuinka toispuoleisesti kuorittu kylkiä. Jos on kyljet tasaisesti vuoltu niin vastakäyristyy nätisti.
Itse oon tehnyt vasta 4 valmista jousta tuomipihlajasta ja Tuukkakin jokusen. Tuukka sanoi muistaakseni joku vuosi sitten, että vain Marjatuomipihlaja olisi se oikea jousi aines ja, että tämä Isotuomipihlaja ei olisi luotettavaa jousi puuta. Itse en ole vielä tehnyt tietääkseni yhtään marjatuomipihlajasta jousia, mutta en ihan voisi vielä tätä isotuomipihlajaankaan roskiin laittaa.
Se mikä tässä isotuomipihlajassa vähän tuppaa rassaamaan on sen vatsan murtumis herkkyys. Tillerin sekä rasituksen on oltava todella tasainen isommilla paunoilla (+50).
Pikku jousiinkin on tuntunut välillä tulevan pitkiäkin murtumia, mutta yhtään totaali hajoamista en ole vielä kokenut kuin yhden ja sekin (+ 35lb) vedetiin tahallaan yli nähdäkseen mitä kestää. Joku 5tuumaa kasti ylivetoa ennenkuin säle pomppasi selästä.
Minulla on joitakin isotuomipihlajajousia, ei vielä yhtään sellaista arkikäyttöjousta mutta kaksi pituusammuntajousta, 42- ja 50-paunaiset. Pitkälle on niillä nuoli lentänyt, olisiko paras tulos ollut muistaakseni 246 metriä. Molemmat ovat hyvin kapeita, kevyempi on olla 22 milliä leveä ja leveämpi noin 25 milliä. Toisessa pituusjousessa on muutama puristusmurtuma mutta ne eivät näy tillerissä eikä niillä ainakaan vielä ole ollut mitään merkitystä.
Lisäksi preeriakisajousi on isotuomipihlajaa, siinä ei ole yhtään puristusmurtumaa. Tilleröinti vaatii tosiaan tarkkuutta, koska murtumia tulee herkästi mutta sen vastapainoksi onkin sitten luvassa jousi, joka viruu hyvin vähän, on erittäin eloisa, sellainen teräksinen puu, sekä selän suhteen luotettava.
Nyt on kaksi isotuomipihlajajousta tekeillä, toinen pienestä rungosta ja tilleröintivaiheessa (150-senttinen) ja toinen kuivumassa, isosta rungosta, pituus 170 senttiä. Itse tykkään, enemmän kuin syreenistä.
Jossain 130cm hujakoilla. Otti kunnon murtuman keskelle lapaa ja oli yli puolen väliin ja silti ampui montakertaa. Tilleri ei oikein muuttumut murtumasta huolimatta. Ihan vähän vain pullotti.
Ikävä kyllä tuomipihlajan, kuten muidenkaan puiden kierteettömyyttä ei voi päätellä kuoresta. Vain osa kierteisistä puuyksilöistä ilmentää kierteen kuoressaan. Vasta sisäkuoressa kierre on varmuudella havaittavissa. Tuomipihlaja on tästä paraattiesimerkki: kierre ei näy kuoressa, edes niissä yksilöissä, jotka vetävät noin 100 asteen kierteelle kahden metrin matkalla, halkaisun jälkeen kuivuttuaan.
Tuomipihlaja on tiheää, vahvaa ja kovaa, mutta ei erityisen elastista puuta. Se pelittää teräksenomaisesti maltillisten vetosuhteiden ja koko mitaltaan taipumisten parissa. Sinun jousissasi näyttää olevan lähes sarvijousimaisia käyryyden säteitä eniten taipuvissa osissa. Se asettaa puulle valtavia puristusvaatimuksia.
Olen tehnyt marjatuomipihlajasta neljä jousta, ja isotuomipihlajasta on tuloillaan neljäs jousi. Marjatuomipihlaja on se tuomipihlaja, joka oli valtavalla alueella läntisessä Pohjois-Amerikassa toisinaan käytetty jousipuu ja erittäin yleinen nuolipuu. Isotuomipihlaja on sen sijaan alkuperältään tuntematon, ilmeisesti Euroopassa syntynyt risteymä, jota ei koskaan kasvanut Pohjois-Amerikassa eikä siten käytetty jousiammuntavälineisiinkään.
Marjatuomipihlaja ei kierry juuri ollenkaan, ja se on tasa-aineisempaa, luonteeltaan miedompaa puuta kuin isotuomipihlaja. Nyt on mennyt jo vuosia niin että en ole saanut käsiini marjatuomipihlajaa, joten isotuomipihlajalla mennään. Siitä syntyy ilman muuta jousia, kunhan ei odota puulta liikoja.
