Ahaa, okei. Olettamukseni perustui siihen, että osassa staaveja puiden kuoressa kulkevat uurteet kulkivat melko suoraan ja osassa (niissä, jotka jätin pystyyn) kiersivät selvää spiraalia rungon ympäri. Kun kirjoitat, että “vain osa kierteisistä puuyksilöistä ilmentää kierteen”, niin eikö näiden kohdalla juuri voi kuoresta päätellä kierteisyyttä? Jos puu selvästi kuorensa uurteilla ilmaisee vain maltillista kiertymistä, niin eikö tilanteen voi olettaa olevan samanlainen rungossakin? Ja sen sijaan niissä, jotka eivät ilmaise kuoressaan mitään selvää, voi kierteisyys rungossa olla mitä vain?
Lisäsin staavivarantoa tuttavan hakekasasta, johon aina välillä ilmestyy vaahteraa, tammea, syreeniä, omenapuuta ja kaikkia muita yleisempiä lajikkeita. Tällä kertaa otin päältä syreeniä.
Tästä pinosta ei valitettavasti ole gps koordinaatteja saatavilla. 
Tuon pisimmän riu’un sahasin katki 140cm pätkiksi, mutta yksi 190cm aihio jäi, siitä voisi jo pitkäjousen tehdä. Lyhäreiksihän tämä syreeni menee. Ensimmäiseen säleen nousuun selffarina ja sitten jännejouseksi, vai miten se menikään…
2 tykkäystä
Samanlaisia pinoja löytyy ruissalosta sekä hirvensalosta joissa on alimmaisiana liki 10 tonnia vanhaa tammea sekä saarnea. Vahinko vaan, että ovat olleet siellä jo liki 20 vuotta ja alkavat jo ihan kiitettävästä kasvattaman sieniä sisuksistaan ja sammalta turkikseen…
Aika kivasti näistä saisi puuseppä materiaalia, jos löytyy iso vannesaha millä pilkkoa. Tuollakin oli tonneittain isoa puuta, koivua ja vaahteraa, mistä tekisi vaikka mitä jos vaan aikaa laittaisi.
Onko kunnalla mitään tämmösiä kasoja? Täällä pääkaupunki seudulla näkee kokoajan tuoreita juurisahattuja vuorijalava kantoja…
Joka kunnassa ja pitäjässä on jossain kasat.
Tää on just tätä Suomen puupolitiikkaa… Nurin vaan armotta jalopuut siinä missä pajutkin. Täys hööki päälle ja sileeks. Paras hakkuu on avohakkuu! Isoilla koneilla! Tämän ajattelun seurauksena Suomessa on kuulemma puuta ( oikeesti pusikkoa) enemmän kuin ikinä ja vanhoja metsiä yhä vähenevissä määrin. Niistä kun hiljalleen lohkotaan kulma sieltä ja toinen täältä. Eniten vituttaa just toi mitä Mikke totesi: hyvä puu sitten makaa tuolla ja ottaa sientä. Olen nähnyt lukemattomia puukasoja lahoammassa teiden ja metsäteiden varsille. Mutta, vieressä seisoo komea avohakkuu… jee! Kun mun poika on 60 ni siinä on kohtalainen metsä taas, ei mene siis kauaa. Tai tuskin, se on jo hakattu alas ennen sitä.
Olen kyllä samaa mieltä, että valtavasti menee hukkaan hyvää puuta aivan turhaan. Toisaalta, nyt kun on taas verstaan raivauksen aika, niin totesin, että jousipuuta on kyllä kiva kerätä mutta ehkä vähempikin riittäisi. Käristellään sitten Taka-Hikiän kisassa hyvät makkarat taatusti kuivalla puulla…
Mikko kun on uusi tekijä, niin muistutan vanhasta dilemmasta - aloittelevalla jousentekijällä ei ole riittävästi jousipuuta ja pitemmälle ehtineellä jousentekijällä ei ole riittävästi tilaa kaiken jousipuun säilyttämiseen. Aika äkkiä päästään kyllä tuohon jälkimmäiseen vaiheeseen…
1 tykkäys
Valtavastihan sitä lahoaa hyvää jousipuuta yhteisen tiedon puuttumisen vuoksi. Käsityöläisyys eri marginaaliryhmineen ei taida olla aivan niin “pop”, että materiaalien maksimaaliseen hyödyntämiseen olisi varta vasten kehitetty jokin kysyntää ja tarjontaa yhdistävä “app”. Toistaiseksi kaikki perustuu, ellen ole sivuuttanut jotain, omaan aktiivisuuteen ja yhteyksien luomiseen. Muuten puu pilkotaan, jalostetaan tai poltetaan, tai lahoaa läjiin. Jousipuuhun ei liity samaa tietoisuutta ja arvostusta kuin vaikkapa ennen hävikiksi mörssättyyn ruokaan enenevissä määrin liittyy.
En ole mikään “puupolitiikan” tai metsäteollisuuden puolestapuhuja, mutta näkisin “isot koneet” vain perimmäisen pahan ilmentymiksi. Käsittääkseni eniten metsiä häviää maailmalla, ja Suomessakin, maatalouden ja rakentamisen tieltä. Näin tapahtuu siksi, että kapitalisti haluaa mahdollisimman suuren tuoton maalleen. Maankäyttö perustuu pitkälti tähän, jolloin nurinkurisesti metsäteollisuus ja avohakkuut ovatkin se tekijä, joka säilyttää ja varjelee metsäpinta-alan säilymistä. Kieroa, eikö? Jos metsä ei tuota, sille keksitään muuta käyttöä: kuusikon tilalle tulee kauppakeskus tai kerrostalorykelmälle sija.
Suomen parhaat maaperät ja monimuotoisinta luontoa elättävä vektorisijainti taitaa olla Etelä-Suomessa, jolloin isot keskukset, niiden liitännäiset ja kaikki infra ovat kaapanneet koko valtion elinvoimaisimman maan. Mitä pohjoisemmaksi maata edetään, sitä enemmän löytyy luonnolle tilaa, mutta vastaavasti myös sitä heiveröimämmäksi monimuotoisuuden edellytykset hupenevat. Tämän tiedon varjolla en näe metsäteollisuutta tai isoja koneita pääsyypäiksi, vaan yleiset asukasmäärät ja väestön arvot. Siis politiikan ja politikoinnin yleensä. Se, että joku hakkuuttaa oman metsänsä ja jatkaa sitä uudella puusukupolvella ei saa minua moralisoimaan tätä tahoa yhtään sen enempää kuin supermarkettien tai asuinalueiden kannattajia. Pääoman arvostus muiden arvojen vähättelyllä lienee se suurin ongelma.
6 tykkäystä
Pari katajaa pinossa. En mitannut rullamitalla, mutta pitempi on vajaa 2-metrinen. Lyhyemmän veistelin jousimittoihin ja puristin kuivumaan B:ksi. Ihana tuoksu ja tuntuma katajassa. Myös pirun mukava puu työstää, etenkin jos vertaa vaikkapa tuomipihlajaan: sitä on työstettävä erittäin varovasti, ja sittenkin veistely tahtoo “haukata” liian syvältä. Yksi tuomipihlajajousi
on viittä vaille jännitettävissä, mutta siinä työnlaatu ei onnistunut yhden tai kahden varovattoman veiston vuoksi. Ei kovinkaan anteeksi antava jousipuulaji siis.
Katajissa on ohuet lustot - täytynee harkita jonkinmoista selystystä niihin.
Alemmassa kuvassa näkyy lyhyemmän jousen selkä. Lähes oksaton linja.
Kannattee ottaa puut vasta kasvukauden jälkeen. Tietysti voi aueta peruuttamaton mahollisuus unelmapalikkaan kesken kasvukauden ja silloinhan se on otettava kesken kasvukauden. Taitaa vuosi 2019 tehdä ohuet lustot puihin, niin kuivaa on ollut meilläpäin. Yli kuukauden sateeton jakso heinäkuussa.
1 tykkäys
Tähän liittyen välikysymys: milloin puu tarkalleen alkaa kasvattamaan kesäkasvua eli latewoodia? Siksi kysyn kun kaadoin tuomea juuri kesän alussa ja tuomesta on niin työlästä kaivaa lustoja esille. Liekö nilan aikaan vai heti kun mahlat alkavat liikkua kunnolla vai tä? Selvittäisin ite, mutta kaikkea ei kerkeä.
Kasvu säästä riippuen alkaa huhti-toukokuussa, mutta ei silloin kerry vuosirengasta nimeksikään. Vesi alkaa liikkua silloin puussa vasta. Tietysti oikein otolliset kevät lämmöt jouduttavat kasvua. Olen itse ottanut joitain puita vielä huhtikuun alussa.
Syysrajana kaadolle voi pitää lehden putoamista. Jotkut fanaatikot kippaavat puut vain helmikuussa ja kuun ollessa tietyssä vaiheessa…(Auer) Saavutetut hyödyt näin toimien lie marginaaliset.