Sitkankuusi nuolimateriaalina

Mistä Joel hankit sitkankuusta? Määkin sitä tarttisin.

@TuukkaKumpulainen Täältä löytyi. http://laatupuu.fi/

1 tykkäys

No katos. Olen käynyt tietenkin laatupuun sivuilla, mutta siellä ei sanota sanaakaan sitkankuusesta. Douglasia kyllä esitellään. Siispä arvokas vinkki, kiitos.

Sitkankuusta kyllä kehutaan nuolipuuna.

@TuukkaKumpulainen Joo soittamalla selvisi. Monilla sivuilla on keskeneräinen tai puutteellinen katalogi niin helpompaa vaan soittaa.

1 tykkäys

Sitkankuusen pitäisi tosiaan olla kovan luokan nuolipuu. Kevyempää mutta paljon lujempaa kuin mänty, ja sen päälle stabiilia ja tasalaatuista, mistä jälkimmäistä mänty ei ole nähnytkään. Sitkankuusi tunnustaakin olevan likipitäen ainoa kaupallisesti saatavilla oleva puumatsku, josta voi tehdä sarjatyönä kevyitä, jäykkiä ja iskunkestäviä nuolia. Nuo kolme kovaa kombona on todella tiukassa.

Jo 20-luvun jousimetsästysaktiivi B. G. Thompson kehui sitkankuusta parhaaksi metsästynuolimateriaaliksi, ja Massey tietenkin ylisti sitä TBB:ssä. Niin vaan Massey kuitenkin vaihtoi vielä kerran nuolimatskuja ennen kuin tuoni tuli.

Tänä pänä kun plärää läpi joitain satoja foorumiviestejä maailmalta sitkanuolia koskien, niin löytyy (tietenkin) myös negatiivisia arvioita, joiden mukaan sitka ei kestä kovia osumia sen vertaa kuin POCci, ja suorana pysyminenkään ei oikein suju. Mielenkiintoisesti sitkaa kuvataan rautahenkarimaiseksi ominaisuuksiltaan: kun tulee kovia tökkäyksiä, ei taitu, ei taitu, kunnes taittuu, ja siten, että on vaikea oikaista ennalleen.

Pakkohan tuota on testata, kenttälabrassa kaatojen merkeissä.

2 tykkäystä

Perusnumeroilla verraten Sitkalainen ja kotomainen eivät oleellisesti eroa. Ero taitaa tulla siitä, attä kasvutapansa ja pitkäikäisyytensä takia Sitkalaiseen kertyy paljon suoraa oksatonta puuta, josta noin perusolettamilla voi helpohkosti tehdä suoria nuolia.

Uskoin vuosia numeroihin, olenhan tiedemies. Nykyisin voin vain todeta, että kun on kysymys vaikkapa siitä, miten mikäkin puulaji suoriutuu metsästysnuolen tehtävästä, ei numeroilla ole tuon taivaallista merkitystä. Ainoastaan metsästysnuolena käyttäminen kertoo, miten vaikkapa sitkankuusi eroaa metsämännystä, metsästysnuolina.

Yo, Taihkin numeroiden ulkopuolelta tehty arvio sitkan syistä ja seurauksista on kerta kaikkisen päätön, sori. Siis että sen takia, että sitka kasvaa suorana ja oksattomana siitä tulee poikkeuksellisen tasalaatuisia, poikkeuksellisen vahvoja suhteessa massaan ja poikkeuksellisen hyvin suorana pysyviä nuolia?

Kaikki puunuolet, oli laji mikä hyvänsä, tehdään suorasyisestä ja oksattomasta puusta, sillä mikään muu ei kestä käytössä. Se, että on helpompi löytää suorasyinen ja oksaton sitka-lankku kuin mäntylankku, ei selitä yhtäkään sitkanuolten empiirisesti todetuista eduista mäntyyn ym. havupuulajeihin nähden.

Vaikuttaa, että sitkankuusi ei menesty Suomessa.

http://www.mustila.fi/kasvit/PiceaSitchensis

Mistäköhän Fiskarssin sitka on peräisin? Sahaavat kotimaista puutavaraa itse, verkkosivuilla oli maininta, että “Jalopuut tulevat pääsääntöisesti valmiina keskieuroopasta.”. Mistäköhän sitka mahtaa tulla?

Mielenkiintoista kuulla Tuukan kokemuksia, jos (ja kun) sitkaa hankkii.

Picea-suvun puilla on selvästi pitempi kuidun pituus kuin Pinus-suvulla, tästä seuraa suurempi jäykkyys ja lujuus tiheyteen verraten. Joo, on noin yleisesti selvää, että nuolia tehdään puusta josta niitä voidaan järkeväti tehdä, Lawsonin sypressin käytölle ei ole muuta syytä kuin helposti saatava suorasyisyys. Sama Sitkalaisella. Ei pidä etsiä monimutkaisia syitä kun yksinkertaiset riittävät.

Eli kyse on suorasyisen puun helposta ja luotettavasta saannista. Simple my dear Watson, even an IBM computer could do it.

Numeroitakin pitää osata tulkita.

@Taihki kirjoittaa lähes aina asiaa mutta nyt pitää olla eri mieltä ja olla samoilla linjoilla Tuukan kanssa. Suorasyistä puuta löytyy kyllä aina, lajista riippumatta. Silti nuolivarret tehdään pääasiassa tietyistä puulajeista. Niillä yhdistävä tekijä on, että ne ovat jäykkiä ja suhteessa massaan ja silti riittävän lujia nuolikäyttöön. Jos niiden lujuus ei riitä, niin sitten käytetään lujempia materiaaleja mutta silloin nuolen massa voi kasvaa taas esimerkiksi tauluammunnan kannalta häiritsevän suureksi.

Pohjois-Amerikassa kasvaa lukuisia lukuisia mänty- ja kuusilajeja, sekä paljon muita nuolivarreksi kelpaavia materiaaleja. Silti kaupalliseen käyttöön vakiintui hyvin pienellä alueella Pohjois-Amerikan länsirannikolla kasvava - voisi jopa sanoa, että erikoisuus. Toki taustalla oli varmasti markkinamiehet mutta on lawsoninsypressillä paljon hyviä puolia verrattuna kilpailijoihinsa. Se on hyvin tasalaatuista, kevyttä suhteessa massaan, silti riittävän lujaa, pysyy hyvin suorana, helppo työstää ja tuoksuukin oikein hyvältä. Jos olet työstänyt esimerkiksi kuusta, mäntyä ja lawsoninsypressiä, niin huomaat, että ei olisi vaikea valinta, jos materiaalia olisi helposti saatavilla ja nuolet pitäisi itse tehdä. Ei suorasyisyydellä ole tämän kanssa mitään tekemistä – aivan samoin kuin jousetkin tehdään jousikelpoisesta materiaalista, niin nuolivarret tehdään nuolikelpoisesta materiaalista – lajista riippumatta. Nykyisin vain ongelma on se, että hyvälaatuista lawsoninsypressiä ei ole enää niin vain saatavilla. Hinnat ovat kohonneet ja saatavuus huonontunut.

Joo… Numeroiden perusteella bulletwood, ipe ja cumaru ovat keskimäärin lähes identtiset – niin taivutuslujuuden, kimmokertoimen kuin tiheyden suhteen. Jousipuina niiden ero on silti valtava – yksi ei toimi ollenkaan, yhtä pidetään yhtenä parhaimmista ja yksi toimii ihan kohtuullisesti.

Suorasyistä teolliseen nuolituotantoon sopivaa puuta löytyy vain rajallisesti, yksittäisillä yksilöillä ei ole merkitystä. Metsästäjä-keräilijöillä tilanne saatoi olla toinen, heillä oli aikaa etsiä. Toisaalta 3 m halkaisijaltaan sitkan kuusen kaataminen kivikirveellä on varmaan mielenkiintoinen projekti.

Älkää nyt unohtako tätä, tunnettu syy miksi kuusi omaa tietyt ominaisuudet. Kuusikuidusta löytyy artikkeleita suomeksi ihan riittävästi. Samaten suomalaisten puiden kuidunpituudesta.

Puiden murtoenergioista löytyy rajallisemmin tietoa, mutta löytyy, tyypillisesti pitkäkuituisilla lajeilla se on suuri verrattuna lyhytkuituiseen, poikkeuksia löytyy jokunen. FPL:n numerot ovat absoluuttisia ei tiheyteen suhteutettuja ja ne ovat taivutuksen max kuormaan ei murtoon, mutta indikaatio se on sekin.

Kuusi on kyllä ihan hyvä nuolipuu, keskimäärin yksi kevyimmistä suhteessa jäykkyyteen. Mutta on silti syynsä, miksi kuusi ei ole kovin yleinen nuolikäytössä, edes taulunuolien aihioina. Tästä on ollut juttua aiemminkin.

Tiivistettynä – numeroista voi päätellä paljon mutta ei tietenkään kaikkea. Lopulta vasta kokeilemalla löytyy vastaus siihen, että sopiiko tietty materiaali tiettyyn käyttöön.

Tämä on tunnettu ongelma, nykyiset testistandardit eivät ole tehty parhaan jousimateriaalin etsimiseksi vaan rakennuspuutarkoituksiin ja silloinkin vielä niin, että testi on mahdollisimman helppo tehdä. Toisaalta nykyiset perustestit eivät kerro ollenkaan kaikkea puun ominaisuuksista. Sekin on vain asia, joka on tiedettävä eli nykyiset numerot ovat rajallisia, hyvinkin. Esim. virumistestejä tehdään puille varsin vähän, syynä se, että rakentamisessa sallitut rasitustasot ovat varsin alhaisia, jouset käyvät oleellisesti korkeammalla.

Nykyisillä testitavoilla tulee aina vastaan raja, jonka jälkeen vain oikea täyden mittakaavan koe kertoo totuuden, mutta ei se tarkoita, että numerot ovat hyödyttömiä.

Anisotrooppisen materiaalin täydellisten jäykkyys ja lujuusarvojen mittaus on melkoinen operaatio ja vaikka voisi kuvitella, että puumaa Suomessa niin olisi tehty niin tietääkseni ei ole.

Jos puille löytyisi vastaava datamäärä kuin esim. lentokonemateriaaleille niin numerot luultavasti riittäisivät, nuo testit vain maksavat aikaa ja mesimarjoja.

Ei välttämättä. Numeroiden perusteella kyllä löytyy esimerkiksi myötöraja puristuksessa mutta numerot eivät kerro, että mitä sen jälkeen tapahtuu. Cumaru hajoaa jossain vaiheessa täysin, bulletwood vain viruu nätisti. Hyvä esimerkki oli tuo kiiltotuomijousiesimerkki - järkyttävä rasitus puristuksessa mutta ei puristusmurtumia. Cumaru ei kestä paljon mitään – mutta jos cumarua käytetään yhdessä ipen kanssa, niin johan syntyy lähes virumaton jousi. Numerot eivät kerro, että kuusen lustot saattavat irrota toisistaan hyvin vähäisellä rasituksella. Ja muuta vastaavaa. Niin kauan kuin mittaukset kertovat ison näytejoukon keskimääräiset ominaisuudet, niin niistä voidaan tehdä karkeita päätelmiä. Helpompaa onkin testata käytännössä kuin mitata kyseisen näytteen kaikki tarpeelliset parametrit.

Mutta, kiinnostavaa kuulla, millaista Fiskarssin tarjoama sitkankuusi on ominaisuuksiltaan! Voi olla hyvää tai sitten ei… Numeroiden perusteella voidaan kuitenkin odottaa hyvää.

Murtoenergia kertoisi juuri tuosta, sitä vain harvoin mitataan. Numerot kertoisivat kuusenkin halkeamisesta jos vain tehtäisiin oikea testi.

Kuten sanoin niin nykyiset tyypilliset mittaukset ovat vain murto-osa testeistä jos ominaisuudet haluttaisiin mitata täydellisesti. Tyypillinen ongelma on esim. että puristus, leikkaus ja veto-testeistä ei voi johtaa taivutusarvoja vaikka se periaatteessa pitäisi voida tehdä. Samaten puun murtohypoteeseissä saataisi olla melkoinen työsarka. Nykyiset testit on melko suoraan lainattu isotrooppisten materiaalien testeistä ja ne kun eivät vain riitä anisotrooppisessa tapauksessa kuten puu.

Olin jokusen päivän veke ja keskusteluhan on jatkunut höyryllä. Tuomo puhuu asiaa siihen malliin, että mietin nyt, kannattaako tähän itse enempää osallistuakaan. Kai sitten jotain.

Paperilla hyvin samankaltaisten puiden käyttöominaisuuksissa nuolina on dramaattisia eroja. Tätä joka päivä nenän edessä avautuvaa faktaa ei puutiede kykene horjuttamaan edes satojen lähdeviittauksien voimalla. En suinkaan ole ainoa jousimetsästäjä, joka on empiirisesti päätynyt samaan tulokseen. Esimerkiksi Dean Torges totesi aikoinaan, että sikäläisillä läheisillä hikkorilajeilla ei ole puutieteen mukaan juurikaan eroa, mutta ne ovat hyvin erilaisia materiaaleja sekä jousi- että nuolipuina.

Puujouset ja puunuolet on niin dynaaminen ilmiö, ettei jähmeän staattinen puutiede pysy yksinkertaisesti mukana.

Odotan innolla sitkankuusen käyttökokemuksia. Oletus on, että sitkanuolet kestävät kovia osumia aivan erilaisella frekvenssillä kuin aiemmin käyttämäni havupuut, mutta ovat siitä huolimatta riittävän kevyitä ja jäykkiä toimiakseen meikäläisen setupissa hyvin.

Testauksen alla on tulevalla kaudella myös douglaskuusi, josta muun muassa täällä arvostettu Robert Elmer totesi, että vahvinta Pohjois-Amerikan puuta suhteessa massaan, eikä mitään muuta vikaa kuin vähän korkea paino. Tänä pänä moni sellainen metsästäjä, joka on pettynyt muihin nuolipuihin etenkin kestävyyden suhteen vannoo douglaskuusen nimeen. Kevyitä nämä eivät tosiaan ole, mutta testataan.

1 tykkäys

En ollenkaan pistä hanttiin kokeilulle ja tosiasiahan on, että jos joku ei toimi niin se ei toimi vaikka inttäisi. Edellen korostaisin yhtä asia numeroissa, puusta tyypillisesti mitataan 3 kimmoarvoa, täydellisen anisotrooppisessa aineessa niitä on 21 ja vaikka olettaisimme puun ortotrooppiseksi jää niitä jäljelle 9. Muutama niinkuin puuttuu. Lujuuksia on hieman vähemmän. mutta niitäkin on oikeasti enemmän kuin se kolme joka yleensä löytyy. Eli ongelma on numeroiden puutteessa. Nämä olemassa olevat eivät vain riitä. Kuten aikaisemmin mainitsin niin toinen ongelma on mitä mitataan, nykyiset mittaustandardit eivät palvele jousenrakentajia kovin hyvin.

:smiley: Jousenrakentaja totesi laskennan kelvottomaksi jousenteossa ja seuraavalla vikolla lähti lomalle Espanjaan lentsikalla, jonka hiilikuitusiipi oli laskettu niillä kelvottomilla tavoilla. Henkensä voi pistää niiden varaan, mutta jousta ei saa aikaiseksi. :laughing:

4 tykkäystä