Silkkijännettä

Materiaalit, työkalut, varusteet ja muut Materiaalit
1

Pitäisi Utahiin luonnonmatskujänteitä tehdä, mutta ei tää silkki nyt oikein säväytä… Paksua tulee! Pitää tehdä päättymätön jänne seuraavaksi
Kyseessä tämä materiaali: 100 % silkki, Silkkilanka Jutaka värilliset, 100 g | silkki

Tein vetotestejä muutaman kappaleen ja näytti yhdelle säikeelle 2,85kg. Laitoin sitten 3kpl jännenippuja 30+30+30 eli yhteensä 90 säiettä. Tällä pitäisi tulla 256kg eli 560 paunaa kestävä jänne. Ja kenties kestäisi 110-120# jousessa.
Fastflight/bcy452x mainitaan siellä täällä että kestäisi 70 paunaa yksi säie. Ja uskoisin että 8 säiettä juuri ja juuri riittäisi 110-120# jouselle.

Tässä tulee ihan oikea ongelma, että nämä paksut silkki/pellava jänteet ei mahdu pituusnuolen nokkiin. Pitäisi olla max 2,7mm paksu jänne. Tämä silkkipötkö olisi keskikohdasta noin 3,5mm.

Vieressä 12 säikeinen fast flight jänne.

436499583_1206425693855582_4457547200202859953_n
436499583_1206425693855582_4457547200202859953_n2048×1536 273 KB

1 tykkäys
2

Kerroin 3 voisi ehkä riittää? Tai jopa 2 jos on kertakäyttöjänne. Turha pituusammuntajännettä on noin reilusti mitoittaa. Tämä siis ihan mutulla heitettynä.

Omien mittausten perusteella valkoisen filamenttisilkin (Jutaka) lujuus on noin 3,1 kg per säie. Se on noin 15 % lujempaa suhteessa massaan kuin paras kaupallinen pellava. Silkissä on vaan se hankaluus, että filamenttisilkki on periaatteessa lujinta mahdollista silkkiä, koska se on tehty yhtenäisistä säikeistä. Jos halutaan lujempaa lankaa, pitää ostaa ja testata erilaisia filamenttisilkkejä, sieltä saattaa jotain parempaakin löytyä.

Huippulaatuinen pellava onkin sitten jopa noin 50 % lujempaa kuin parhammat mittaamani kaupalliset pellavat. Tämä siis Alan Casen mittausten perusteella, kyseessä itse prosessoitu ja punottu pellavalanka. Pellavassa pelivaraa onkin enemmän, koska taiten, pitkistä pellavakuiduista tehty lanka on laadukkaampaa ja lujempaa kuin kaupalliset pellavat.

Hamppu onkin sitten oma juttunsa. Kun vaan jostain saisi täyspitkää hamppukuitua, niin se taitaa olla lujin mahdollinen luonnonkuitu.

Ja tuolta saa koteloita, yhdessä kotelossa noin kilometri kuitua, että on siinä pikkuisen työtä tehdä kotelosta jänne.

3

Useammankin kirjallisuuslähteen mukaan lujin kasvikuitu on joku aasialainen nokkonen, eikä kotimainenkaan ole huono. Sen prosessointi taisi olla hieman monimutkainen, täytyisi kysyä saksalaisilta, jotka muistaakseni edelleenkin tuotavat pieniä määriä nokkoskankaita.

4

Silkin murtovenymä on erittäin korkea verrattuna keinokuituihin ja muihin ei-proteiini luonnonkuituihin. Suomennettuna tämä tarkoittaa, että se on erittäin sitkeä, joka noin yleisesti ottaen ei ole ollenkaan huono ominaisuus jousen jänteessä. Toisaalta se ei ole ihan yhtä jäykkää kuin esim. Dyneema, mutta kuitenkin selvästi kuminauhaa parempi.

1 tykkäys
5

https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=2564.html

keskustelua mm silkkipaidasta

1 tykkäys
6

Vuosien kähmäilyn jälkeen olen valmis siirtymään luonnokuitujänteisiin, vaikka se merkitseekin metsästystuntien vaihtumista jänteentekotunteihin, missä ei ole panos-tuottonäkökulmasta mitään järkeä. Ongelma on saatavuus.

En voi käyttää päättymättömiä jänteitä, sillä ne ovat kovaäänisiä punottuihin jänteisiin verrattuna ja sietämättömän rumia. Kierretyistä kaupallisista langoista on huono tehdä punottuja jänteitä.

Ylivoimaisesti yksinkertaisin ja erittäin luja kasvikuitujänne olisi täyspitkistä kasvikuiduista kierretty jänne. Kokonaisia, kaksimetrisiä kuituhamppukasveja kun saisi.

Nokkoskuitu on lujaa ja nokkonen kasvaa hyvinkin lyhytjousen vaatiman jänteen mittaan (joka on paljon pidempi kuin jousen pituus). Nokkosen ongelma on sen varsissa olevat, kuituihin ulottuvat lukuisat lehtiarvet, jotka ovat kuin isoja oksankohtia jousipuussa ja vähintään yhtä haitallisia käytännön kenttälujuudelle.

“Aasialainen nokkonen” on suomeksi rami (Boehmeria nivea).

Jotta luonnonkuitujänteiden kanssa eläminen urkenisi, tarvitaan jatkuva lähde erittäin hyvälaatuisille kasveille / kuidulle. Kasvikuitujänteellä ei ammuta kautta toisensa perään, ja kasvikuiduilla on se viheliäinen ominaisuus, että ne heikkenevät merkittävästi pitkäaikaisessa säilytyksessä. Niin toki heikkenevät keinokuidutkin vuosien saatossa, mutta hitaammin, ja jälkimmäisiä on sentään saatavilla kaiken maailman jousikaupoista.

3 tykkäystä
7

Hyvä hyvä! Vaikka vähän silkistä mennäänkin ohi…

Miksi? Oletan, että Tuukka tarkoittaa punomisella sitä, että jänteen runko tehdään kertaamalla, esimerkiksi kolmesta säikeestä? Punominen on hieman eri asia. Esimerkiksi ohuesta pellavasta voi tehdä 4–6 langan nippuja kolme kappaletta ja kerrata ne yhteen ja tehdä flaamilainen yksi- tai kaksisilmukkainen jänne.

Tätäkään en ymmärrä. Olen ymmärtänyt, että Tuukan laukaukset vuositasolla ovat sadoissa? Silloin yksi hyvin tehty jänne kestää vuosikausia. Jos pari jännettä tekee varalle, niin vaikkapa kolmen jänteen tekemisessä valmiista langasta ei muutamaa tuntia enimmilläänkään kestä. Toisekseen, kuidun heikkeneminen säilytyksessä ei ole oikeasti mikään ongelma. Jos ja kun kuitu heikkenee 1–2 % vuodessa, niin kyllä nyt viisi vuotta kevyesti ampuu, sitten voi päivittää tuoreeseen materiaalin, jos heikkeneminen muuttuu ongelmaksi.

Riippuu mitä haluaa. Jos tekee nokkosista itse jänteen, niin raakamateriaalia kyllä löytyy, tosin prosessointi vie niin paljon aikaa ja vaivaa, että saatavuus voi ollakin todellinen ongelma. Hamppukuitua ei oikein löydy mistään. Mutta kaupallista, ihan kelvollista pellavaa ja silkkiä löytyy kyllä helposti ja niistä jänteen tekee nopsaan. Eri asia sitten, että onko se se mitä halutaan?

8

Tästä on jo kauan kuin tein tuon haun ja jos en nyt ihan pieleen muista niin se ei ollut rami vaan joku harvinaisempi tapaus, mutta en kyllä mene lyömään vetoa. Rami on sinänsä tunnettu jo kauan ja kyllä lujaksi todettu.

Vaikka kasvin kuitu on luja niin se ei aivan suoraan takaa tämän siirtymistä lankaan. Kuidun pituudella on iso merkitys. Toinen harvemmin huomioitu tekijä on kuitujen yhtäläinen kireys, tämä nimenomaan kasvikuiduilla, silkki ei ison venymänsä takia ole niin arka tälle.

9

Tästä on ollut jo keskustelua että silkkijänne pitäisi kastella ja sen jälkeen esivenyttää. Tämä voisi kenties tasata kuidut yhtä kireälle? Myös liimaamista nahkaliimalla voisi kokeilla. Ja jollain pihkalla…ehkä.

10

Nyt asiaa, jota en siis suoraan tiedä, mutta arvailen silkille. Esivenyttäminen yleensä pienentää murtovenymää ja joissain tapauksissa hieman lisää jäykkyyttä. Toisaalta silkissä olisi tähän hieman varaakin.

Mitä pienempi murtovenymä kuidulla on sitä tärkeämpää on tasakireys. Silkillä murtovenymää riittää, joten vaikutus loppulujuuteen on pienempi, mutta vaikutus on olemassa. Eniten se ilmeisesti vaikuttaisi alkujäykkyyteen, tosin voi olla, että jo jänteellepano kiristää riittävästi, jotta sitten varsinaisella vedolle merkitys olisi pieni.

Jos kastelu ja esivenytys jättää silkkilangan hieman pitemmäksi (kuivumisen jälkeen) niin tällainen vaikutus ilmeisesti olisi.

11

Nyt on mielenkiintoinen aihe!

Voisiko kyseessä olla girardinia diversifolia eli Himalajan nokkonen?

https://tropical.theferns.info/viewtropical.php?id=Girardinia+diversifolia

Munkkiniemessä oli vuosia sitten lankaliike Sirinä-design joka oli erikoistunut harvinaisempiin lankoihin: oli banaania, kookosta ja myös Himalajan nokkoslankaa. Tein siitä jänteenkin joka valitettavasti katkesi nokin solmusta heti. Sen verran hankalaa työstää (piti vahata reilusti, muuten meni kiharalle ja tarttui kiinni joka paikkaan) ja käsin värttinöitynä oli melko heikkolaatuista (paksuus vaihteli hurjasti) joten kokeilu jäi yhteen. Mutta tottakai kotimaan nokkosesta pitää jänne tehdä.

Mikä muuten on paras aika korjata nokkossato? Ruotsalaiset langantekijät keräävät ilmeisesti jo juhannuksen aikaan koska jatkotyöstö helpompaa, jossain muualla suosivat kasvukauden loppua koska kasvi on tuolloin täysin kasvanut ja kuidut pidempiä mutta puuvartta enemmän ja kuidun irrottaminen hankalampaa.

12

Niissä museokuvissa näkyi silkkijänne, eikä sitä oltu liimattu, eikä kierretty tai punottu.

13

Vanhalla foorumilla oli hyvää nokkoskuitukeskustelua, sieltä löytyy haulla paljon tietoa ja kokemusta.

14

Top kapissa on vieläkin vanha silkkijänne esillä. En tänä-kään vuonna ottanut siitä kuvaa… Pitääs kaivaa onko Ivarilla. Näyttää aikamoiselta viuhkalta, silkki on niin höttöstä.

15

Ivarin kuvakansiossa oli yksi kuva siitä silkkijänteestä.

16

Monilla kuiduilla langan kiertäminen lisää lujuutta koska se aiheuttaa lisäkitkaa kuitujen välillä, tämä taasen saattaa tasata kireyksiä. Toisaalta kiertäminen myös aiheuttaa kireyden muutoksia, joten suo siellä vetelä täällä. Kaikilla aineilla kiertäminen laskee jäykkyyttä, esim kierretyn teräsvaijerin jäykkyys on selvästi alhaisempi kuin suoralla langalla.

17

Aivan joo, tässä.

kuva
kuva435×507 65.8 KB

2 tykkäystä
18

Kaupalliset kasvikuitulangat ovat jo ohuenohuista säikeistä kierrettyjä “minijänteitä”. Kun tällaista lankaa ryhtyy kiertämällä-vastakiertämällä punomaan kolmikimppuiseksi jänteeksi, sotkee langassa jo oleva kierre kiertämisen. Testattu moneen kertaan, aina yhtä huonoin tuloksin, etenkin kiinteän silmukan osalta. Kuten Bakerkin (1993) toteaa, tällaisista langoista on paras tehdä päättymättömiä jänteitä, jotka eivät minulle käy.

Selluloosapohjaiset kuidut menettävät hyvissäkin säilytysoloissa lujuudestaan 1 - 2 prosenttia vuodessa. Tuo on jopa 10 % viidessä vuodessa, mikä ei ole mun jousi-, nuoli- tai jännematskujen iissä oikein yhtään mitään. Onhan mulla nytkin kätköissäni 20 vuotta vanhaa pellavalankaa, josta tuli aikoinaan oikein hyviä jänteitä. Ja vähänkään huonommissa säilytysoloissa heikkenemä on paljon suurempi.

Metsällä jänteeseen kohdistuu vähän väliä ulkoista haittaa, joka ei ole oikeastaan missään suhteessa laukaisumääriin. Erityisesti jänteen alapää rispaantuu aika irstaaseen kuntoon, vaikka jänne olisi tehty polyetyleenistä ja sillä olisi ammuttu vain 1 000 laakia:

P6043176
P60431761920×1462 204 KB

Miten vähäisimmästäkin hankauksesta rispaantuva pellava olisi pelittänyt vastaavissa oloissa? Ei mitenkään. Bakerin (2007) mukaanhan hyvin tehdyt, punotut pellavajänteet katkeavat lähes aina tukkikytkyn yhteydestä, juuri sieltä, missä mehtäjousen jänne on ruvella muutenkin.

Ei jänteen pääosakaan turvassa ole. Tyypillinen tilanne on esimerkiksi se, että tikkuisessa kuusikossa kuusen kuivien alaoksien terävät kärjet pyyhkivät jousen jännettä on-off.

Minun kokemukseni mukaan kasvikuiduilla on todella huono hankauksenkesto: 45-paunaiselle jouselle riittävän 180-paunaisen kasvijänteen saa rispaantumaan käden käänteessä, jolloin jänne ei olekaan enää 180-paunainen.

Tuhannet maastotunnit jousi kädessä ja toistaiseksi vasta kymmenet kasvikuitujänteiden käyttökerrat kertovat yhdessä mulle, että kasvikuitujänteiden kanssa metsästäessäni mun on vaihdettava jänne uuteen vähän väliä. Riistalaukauksen menettäminen siksi, että jänne päätti katketa olisi myrkkyä nieltäväksi. Baker kuittaa moiset murheet sanomalla, että uuden jänteen pyöräyttää vartissa, mutta ei se sillä tavalla mene, saati kun materiaalien saatavuus on hyvin kyseenalainen.

1 tykkäys
19

Aika pitkä viesti. Tossa ajassa ois pyörittäny yhden jänteen.

Laita vahaa siihen. Laita pihkaa siihen. Laita tuohikääre siihen nahkaliimalla.
Uskosin että auttaa paljon jos kerran niin paljon rispaantuu.

20

Tuossa kuvassa olevan jänteen tyveä eli koko tukkikytkyn alaa ja noin 10 cm siitä ulospäin on vahattu säännöllisin välein. Voi vain kuvitella, missä oltaisiin, jos sitä ei olisi vahattu.

Ja PE:n hankauksenkesto on ehkä 20 kertaa parempi kuin pellavan. Siinäpä sitä sitten ollaan.

Miten ihmeessä tukkikytkyyn pannaan liimattu tuohikääre? Siis sellainen, joka kestää sitomisen ja säännöllisen säätämisen?

Se, että sulla kestää kirjoittaa ei tarkoita että mulla kestää. Eikä mulla edes ole materiaaleja mistä pyöräyttää jänteitä, moninkertaisessa ajassa.