Laitetaan tällainen ruinalong. Vuoden 2014 Amerikan reissulta tuotu osage orange. Vuosilustot kaikkea muuta kuin optimaaliset (1-2 mm). Syvemmällä olisi ollut vähän paksumpaa, mutta aihiossa oli sydänpuolella pitkittäishalkeamia, joten jousi täytyi tehdä pinnemmasta kuin aluksi suunnittelin. Lustojen lisäksi ilona on jos jonkinlaista oksaa. Siinä menikin yhden talven kansalaisopiston tunnit selkää kaivellessa. Nyt olisi tarkoitus siirtyä tilleröintivaiheeseen. Näillä spekseillä ajattelin tehdä reilusti ylipitkän (n. 180 cm) ja ehkä myös hiukan ylileveän jousen. Taitaakin tulla ensimmäinen tekemäni ampujaansa pidempi jousi (mihin tämä maailma on menossa?!!). Paunatavoite voisi olla vaikka sellainen 45-50.
Joo, ei ollut mikään tuorein aihio hankintahetkelläkään, ja tummunut vain siitä edelleen. Edes työstäessä ei tule esiin osagelle tyypillistä kirkkaan keltaista väriä.
Onnea projektiin. Muistelen keuruulla että sulla oli aika lyhyt vaahterajousi mistä otit sen 28"(?) vedon kuitenkin! Tokihan se on oltava pidemmän päälle pitkä jousi jos haluaa noin pitkiä vetoja vetää.
Mullakin on vetopituus pidentynyt lähiaikoina. Mukavaa vaihtelua. Lyhärit hyllyssä odottaa ja tokkopa ne ihan hetkessä happanee…
Talvi taltuttaa nudistin. Olkapää ei oikein tahdo kestää noita lyhempiä vetoja, kun ne jää enemmän olkapään ja käden varaan. Pidemmällä vedolla saa rasituksen siirrettyä selälle.
On se outoa. Muistan, että joskus esihistorian aamuhämärissä Tuukka vaahtosi Boyers biblet luettuaan pitkähkön bakeriaanisen jousen ylivertaisuudesta ja minä olin varma, etten koskaan tule tekemään yli 130 cm jousta. Nykyään Tuukka levittää lyhytjousten ilosanomaa ja minä veistelen tällaisia onkivapoja.
Jere, siinä vaahterajousessa tosiaan on noin 70 cm vetopituus. Se olisi mukava jousi ampua, jos se olisi pari tuumaa pidempi. Piti ollakin, mutta aihion pää oli haljennut kuivatuksen aikana niin päädyin pätkäisemään reilun tuuman ylälavan päästä pois. Lyhensin sitten alalapaakin samassa suhteessa, kun kahvan paikkaa ei aihiossa oikein voinut siirtää oksien sijainnin takia.
Pitkähkössä ja pitkävetoisessa jousessa on sisäänrakennettuna semmoinen 20 % lisäpotku. Se fakta ei ole muuttunut mihinkään. Onko tuo 20 % pituuden haittapuolien arvoinen lisä, onko tuo 20 % helposti kompensoitavissa esimerkiksi nuolten ballistisilla yksityiskohdilla, ja kuinka paljon potkua oikeasti tarvitaan - ne onkin sitten mielenkiintoisia kysymyksiä.
Täytyy todeta sekin, että Tuukka ei vaahdonnut mitään Biblet luettuaan, vaan Biblemäisiä jousia rakennettuaan ja rinnakkain toisenlaisten (köh: lyhyiden) jousten kanssa testattuaan.
Etenee. Kinkkinen vastakäyrä kahvan vieressä. Vaikea hahmottaa milloin taipuu normaalisti ja milloin on muodostamassa saranaa. Vinkkejä otetaan vastaan, että mistä kohdasta kannattaa siklata. Ensi viikolla ehkä luvassa kuvia jousesta tilleripuussa.
Kiitti kommentista. Etenkin oikeassa lavassa tuntuisi olevan pienen taivuttelun perusteella pitkä jäykähkö kohta keskilavassa.
Sellainenkin tuli mieleen, että olisi voinut tehdä hiukan normaalia pidemmän kahvan, jolloin kahvan viereinen kinkki olisi jäänyt kahvapaksunnoksen alueelle.
Hyvä homma!
Vasta- ja myötäkäyristä mutkista selvitään tasapaksuudella. Pidetään siis vain huoli ettei mutka ole himppuakaan paksumpi tai ohuempi kuin ennen mutkaa sijaitseva kohta, kahvasta kärkeen päin katsottuna.
Mittaamista helpottaa kovasti kun ei pyöristä vatsapuolen reunoja, sen voi tehdä vasta sitten kun jousi on muuten valmis.
Minä teen niin, että nojaan sormet jousen selkää vasten ja asetan kynänterän vatsan reunaan. Sitten liu’utan kynää kahvasta kärkeä kohti, niin että kynä piirtää selän mukaan täysin tasapaksun viivan. Viivan ulkopuolelle jäävä puuaines poistetaan säälimättä. Työntömitalla voi myös tehdä samaa, tosin paljon kömpelömmin.
Kinkin kohdalta aloitinkin paksuuden hakemisen eli siklasin sen lähelle lavan lopullista paksuutta ja muut lavan osat silmämääräisesti suhteessa siihen. Alkoi vain tuo jänteelläolokuva hiukan hirvittävää, kun kinkki näyttää aivan saranalta. Tällä hetkellä jäykemmät kohdat ovat oksankohtia, kun olen jättänyt lapaan oksien kohdille vähän extrapaksuutta.
Juri miten olet toiminut tuon kynätekniikan osalta oksien kanssa? Niitä nimittäin tässä aihiossa riittää. Niiden kohdaltahan jousi tulisi käsittääkseni jättää ensin paksummaksi ja ohentaa muun lavan paksuuteen vasta lopuksi tilleröinnin yhteydessä.
Oksien kohdalta kannattaa mieluummin tehdä leveämmäksi kuin paksummaksi. Seuraamalla puun luonnollisia syitä saa oksat kierrettyä nätisti ja lujasti. Periaatteessa niin että oksat voisivat yhtä hyvin olla reikiä ja ehjää puuta saman verran kuin ilman oksaa. Oksan kohdalta leveämpi kohta on jo muutenkin hieman jäykempi, joten ei kannata jättää paksummaksi.
Jyrkät myötäkäyrät mutkat ovat mielestäni hankalimpia. Niihin jää helposti ylimääräistä paksuutta, jollei ole huolellinen. Paksuksi jääneen mutkan juureen ilmestyy sitten puristushalkeamia.
Vasta- ja myötäkäyrät mutkat näyttävät tilleröitäessä joka tapauksessa aivan älyttömiltä, niiden taipumista ei mitenkään pysty silmällä arvioimaan. Tasapaksuus on mielestäni ainoa varma ja toimiva ratkaisu.
Tuossa on niin pienet mutkat ja myötä- ja vastakaarevuudet, että en kiinnittäisi niihin liikaa huomiota. Jeren kuvankäsittelykonsti on hyvä. Muutenkin kuvaa tihrustamalla silmät sirrillään näkee aika hyvin, miten taipuu kokonaisuutena. Ja itse keskittyisin nimenomaan taipumaan kokonaisuutena - jos näyttää hyvältä, niin hyvä. Nyt selvästi molempien lapojen keskialueet ovat jäykät. Vasemmassa on myös kahvan jälkeen oksanmuhkuraan asti vähän liikaa paksuutta. Ja tänne vaan kuvia, niin voidaan arvioida porukalla - on sitten meidän kaikkien syy, jos hajoaa…
En muuten olisi niin neuroottinen, mutta harvoin olen näin paskasta puusta (hassu ilmaisu, kun kyse osagesta) jousta tehnyt. Selkälusto on tosiaan millin luokkaa ja pientä oksasyheröä täynnä. Yleensä olen raakannut näin oksaiset aihiot polttopuiksi.
Nykyisin monet jousentekijät PA-foorumilla pitävät lustonpaksuutta lähes merkityksettömänä tekijänä osagella. Esimerkiksi Steve Gardner on todennut, että jousista tulee ihan yhtä hyvä lustonpaksuudesta riippumatta. Toki, puussa on paljon yksilökohtaista vaihtelua ja on hyvää ja huonoa puuta mutta en välttämättä tuomitsisi puuta huonoksi pelkän lustonpaksuuden perusteella. Oksansyheröt ovat sitten eri asia…
Aika näyttää, tuleeko tuosta jousi vai ei! Jos pitäisi vetoa lyödä, niin pari euroa onnistumisen puolesta!
Sellainen merkitys ainakin vielä jää, että paksulustoinen puu on huomattavasti nopeampi työstää selästä yhdelle lustolle. Osage lohkeaa esim. vetopuukolla luston välistä tosi näpeästi, joten paksulustoista aihioita voi työstää aika huoletta.
Sinänsä en ole yllättynyt Gardnerin näkemyksistä, sillä meillähän oli joskus 90-luvulla jousentekijöiden joukossa aika laajalla käsitys, että mitä tiheäsyisempi puu, niin sen parempaa se on jousipuuksi. Kyllähän silloinkin tehtiin toimivia jousia, vaikka on homma kyllä niistä ajoista kehittynyt huimasti.
