Seikku taisi noista jousistaan hieman laittaa kuviakin faceen. Olikohan kyseinen jousi sitten se omien sanojensa mukaan reilusti alle 50 paunainen tammi recurvijännäri?
Kuulostaa hassulta tuo heiton hidastuminen jotenkin liikaa, olisikohan kronotus tehty hutiloiden…
Olen nyt omien jokusen kymmenen recurvijousen jälkeen olen huomannut, että jousessa täytyy olla paunoja jonkin verran, että rekurvit pääsevät oikeuksiinsa. Tässä merkitsevä asia on nähdäkseni painon minimointi kärjissä. Esim. vasta valmistunut oma katajajännäri recurveilla, heittää aika kipakasti nuolta, uskoakseni juuri kärkien keveyden takia. Kataja kun on kevyttä puuta, jolloin rekurveista saa helpommin kevyet, mutta kuitenkin staattiset.
Sehän ei ulkoisesti spekseiltään ole mikään kummoinen, löytyyhän multa syreenirecurvi joka pitää saman verran reflexiä, paunoja ja on yhtä pitkä.
Kärkien kun kuitenkin pitää olla tietyn levyiset, joten voi kuvitella miten paljon enemmän syreenikärjet painaa vs katajaiset. No se 2x.
Entisajan pituusrekurvitkin oli jäykkiä pelejä, ei mitään alle 50 paunaisia. Näissä mitoissa saatiin kärjet suhteellisesti kevyemmäksi raskailla puilla, marjakuusella ja osagella.
No näitähän olisi mukava kronotella toki ja vertailla joka suuntaan. Nyt on ollut jonkin aikaa ilo tehdä suoriakin jousia, joten alkaa olemaan verrokkia. Kohta iskee taas recurvi-into ja sitten tehdään 60+ paunaista 8).
Rekurvien isoin ongelma tosiaan on kärkien massa, ja sillä on sitä vähemmän väliä, mitä jäykempi jousi on. Täytyy sut Jere saada kronon äärelle, jottei tarvitse ihan mutulla mennä, aika kipakoista jousista Tunnettua on, että käsitykset murenee päivänvaloon joutuneen nosferatun lailla, kun mittalaite on ukon ja mielikuvien välissä.
Entisajan pituuskisoissa ammuttiin kyllä ihan yleisesti kevyilläkin jousilla, ja rekurveja olivat nekin enimmäkseen. Homer Prouty ampui 50-paunaisten luokan ennätyslaakin 314,55 metriä 46-paunaisella marjakuusirekurvilla. Se olisi edelleen maailmanennätys, jos jenkit olisivat reiluja isoisiään kohtaan.
Katajan kuiva-tuoretiheys on keskimäärin 500 kg/m3, pihasyreenin noin 800 kg/m3. Syreenikärjet ovat siis vain 60 % raskaampia kuin samankokoiset katajakärjet. Kovana ja jäykkänä puuna syreenikärjet voi tietenkin tehdä pienemmiksi kuin katajakärjet, jolloin massaero pienenee edelleen. Tietysti esimerkiksi Baker piti katajaa parhaana mahdollisena jänneselän parina.
Kyllä, ja minkä tuloksia minäkin vasta olen arvostanut, on kevyellä nuolella pituusammuntatulos. Kronoa kun en ole hennonut hankkia.
Näin se on, että paljon on noissakin hiottavaa ja kevennettävää. Pientä kehitystä tulee sitä mukaa kun uutta jousta valmistuu. Onhan siinä pieni pelko kuitenkin perseessä että mahdollinen jänteen ohilyönti recurvin pohjasta voi pahimmassa tapauksessa rikkoa jousen.
Tuo tietty leveys kun kuitenkin on pakko olla. Usein on jäänyt 20mm hujakoille, mutta pitäähän ne rajatkin vielä kokeilla.
Mielenkiintoista, kun onhan se selvää että nämä on vielä lasten kengissä. Saman verran mulla lentää pituutta 40 paunaisilla suorilla ja rekurveilla vielä.
Ei kronoa tietysti kannatakaan joka jampan ostaa. Täytyy järjestää mittaustilaisuuksia.
Pituusammunnalla on pitkä historia jousten vertailussa, mutta se on kyllä monella tavalla ongelmallinen vertailukeino. Pituusnuolia herkempiä hienohelmoja ei olekaan, ja ne lentävät aina pisimmälle siitä jousesta, jolle ne sopivat parhaiten, oli jousten välillä heittoeroa tai ei. Krono ei välitä pienistä, eikä joku tuulen muutos sotke tuloksia sen enempää, laukaisun puhtauskin paljon vähemmän kuin pituusammunnassa. Lähdekriittinen senkin kanssa pitää kyllä olla. Yksittäisillä loistolukemilla ei ole mitään merkitystä, toisin kuin pituusammunnassa.
Tuo 20 mm hujakoille jäävä leveys: mittasin äsken viime kauden jahtijouseni kärkipään leveyksiä: kaari on 20 mm leveä vasta 22 sentin päässä kärjistä. Suorapäisen jousen kärjet voidaan tehdä älyttömän paljon rekurvia sirommiksi, ihan metsästysvehkeisiinkin.
Jatkan tähän aiheeseen, kun samasta aiheesta kyse Rekurveja tehtäessä, teetteko ne vasta aivan lopuksi tilleröinnin jälkeen? Vaikuttaako rekurvit tilleriin? En ole vielä kertaakaan niitä tehnyt. Onnistuuko homma lämpöpuhaltimella ? Onko jotain oleellista jota täytyisi tietää rekurveja tehtäessä?
Jos kokemus on vähäinen, kannattaa rekurvit taittaa lähes valmiiseen jouseen, koska rekurvijousen tilleröinti voi olla hankalaa ens alkuun. Lopputuloksen kannalta järjestyksellä ei ole väliä. Jos aikoo jänneselystää jousen, silloin tietysti rekurvit pitää tehdä heti alussa.
Noita kun on jonkunverran tehnyt, tuppaan kuitenkin itse taittamaan rekurvit aika alkuvaiheessa. Jos jousi on valmis ja normaalisti kärjistä taipuva, ei tämmöiseen jouseen enää voida taittaa rekurveja ja jatkaa suoraan sen jälkeen ammuntaa. Rekurvien täytyy olla hieman paksummat, kuin normaalin jousen kärjet.
Jos taas jousen vatsaa ei ole paahdettu ja tälläiseen haluaa pientä vastakaarta kärkiin, voidaan samalla taivuttaa ja paahtaa kärjet pienelle refleksille onnistuneesti. Koska paahtaminen tekee jousen kärjistä vahvemmat.
Loivat rekurvit voi hoitaa lämpöpuhaltimella, mutta jos kunnon jyrkät rekurvit haluaa, pitää taivutus tehdä höyryllä tai keittämällä. Eikun kokeilemaan, niin rajat löytyy. Sutta ja sekundaa varmasti alkuun tulee, mutta siitä se sitten urkenee.
Lisäksi sanoisin, että laita joku pyöreä jigi/kaari/paksu putki/polvi minkä päälle taitat rekurvia. Jousen kärjet mittoihin 10mm paksu, 30-40mm leveä, niin onnistuu ja on pelivaraa. Liian paksu ei taitu ja liian kapea venkoilee sivusuunnassa.
Yukufoorumilta löytyy mun tekemä ketju vaahterarekurveista mitä tein. Siitä näkyy prosessi joka toimii.
Olen tehnyt rekurvit ja vastakäyryyden heti tuoreeseen palikkaan. Tällöin kokemuksieni mukaan ovat rekurvit pitäneet parhaiten. Rekurvien ja vastakäyryyden (b-profiili) muodot myös ohjaavat rasitukset helposti pienemille/lyhyemmille alueille jousessa ja täten rasittavat ko kohtia enemmän. Materiaalilta vaaditaan siis silloin ennemmän kun paine ei jakaudu laajaemmalle alueelle. Onnistuessaan tässä on osin rekurvien ja vastakaarien voima. Vielä jos mitoitus pelaa ja rekurvit vaikkapa ovat työtä tekevät, on pehmeälaakinen pyssy hyppysissä. Epäonnistuessaan on tuloksena puristusmurtumia vatsaan.
Materiaalin on oltava briljanttia esim alle 130cm vastakaari rekurvijousiin joissa jänneselkä. Jänneselkä myös lisää vetopituuden mahdollisuutta ja täten osaltaan lisää vatsan rasitusta. Vielä jos paunavaatimukset ovat +50 niin keitos alkaa olla haasteellinen. Oma lukunsa on rekurvien eri suuntiin kieroutuminen…
Tämän sain karusti kokea uusimassa marjisjännärissäni, jota pidin parhaana tekeleenäni tähän asti. Tämän kevään ja kesän hekumajousi jonka tekemisen aloitin jo viime syksynä. Noin 1400 laakin paikkeilla alkoi kuitenkin ilmetä hienon hienoja puristusmurtumia vatsassa kaarien jyrkimmissä taipumakohdissa (sinnehän ne juuri tulee) ja mieli musteni. Jousen tilleröintikin on ollut hidas prosessi. Aloitin koelaakit huhtikuussa… Jos jousi oli ollut kuivassa paikassa oli tilleri ihan eri päin kuin jousen olessa pajalla, lämmittämättömässä tilassa. Kerran jousi oli koko päivän autossa matkustamisen takia ja taas oli tilleri hieman eri… No joka tapauksessa rekurvijousissa on moninaiset vaivansa. Niin kauniilta kuin ne näyttävätkin, tai parhaimmillan pehmeävetoiset ja samettiset ampua… Niin kivinen on ollut rekurvitieni. 2011-2017 olen tehnyt reilun kymmenen jännerekurvia valmiiksi asti ja ookoo jousia niistä 40%, jotain pahaa vikaa 40% ja 20% hyviä. Noin korvakuulolta arvioituna.
Mulla olisi yksi melkein valmis 150cm vaahterajousi. Voisi siihen harjoitella rekurveja. Jännelinja siitä on pompannut vähän toispuoliseksi, joten olkoon tuo nyt harjoittelukeppi. Toivottavasti homma onnistuu Kauanko lämpöpuhaltimella täytyy noin paahtaa, ennenkuin uskaltaa vääntää rekurvit? Lämmitänkö vain vatsan puolelta, vai molemmilta? Saattaa olla vähän toiveajattelua mutta koitan saada siitä 50paunaa 28" vedolla. Katsotaan kuinka käy
Taivutuksiin paras alustahan on siihen tehty jigi… Sillä saa hellävaraisesti tehtyä hieman jyrkempiä puhallintaivutuksia. Polven päällä palaa ukko, maata vasten taivuttaessa herkästi repeää säleet pystyyn. Puristimilla kikkailet jotain alle ja hellävaraisesti taitat ja lämmität. Liikaa taivuttaessa pintaan tulee ohuita puristushalkeamia halki vatsapuolen. Ei kuitenkaan hätää, tämä ei vaikuta jouseen millään tavalla omien havaintojen mukaan. Usein nämä tulee vielä loppuvaiheessa hiottua pois. Nuo halkeamat varoittavat hyvissä ajoin, ennenkö mitään oikeasti vakavaa tapahtuu.
Lämmittäminen tapahtuu aina pelkästään vatsapuolelta, ei selästä.
Aikaa en mittaile tässä, vaan tuntumalla taivutan progressiivisesti kun lämmitän. Jos liian äkisti alussa korvennat vatsaa, ei se kestä taivutusta enää kohta. Rauhassa ja kauempaa, kuitenkin niin kuumaksi että ei enää kestä koskea, selkäpuoleltakaan.
Kiinnostava kuivataivutus menetelmä Jerellä. Jos jousipuu on jo kuiva, laittaisin pystyyn ämpäriin viikoksi. Siitä suoraan rekurvimuottiin tai jopa vielä pasuttaen kuumalla höyryllä ja siitä salamana muottiin. Puristus asteittain, ikäänkuin puu väsyttäen muottiin. Monta ratkennutta rekurvia olisi saatu onnistumaan jos puristustemmossa olisi ollut malttia. Vertaa oksa jota taivutetaan hitaasti- ei katkea. Sama taivutus nopeasti - katkeaa. Aikaahan tämä operaatio ottaa kun viikko ämpärissä, viikko muotissa, toinen tipi ämpärissä ja taas viikko muotissa… kuukausi… Siksi teenkin rekurvit tuoreeseen puuhun, vaikka mikäs kiire näissä hommissa on…?
Tuo edellinen viesti koski vain kuumailmapuhallin taivutuksia, sillä pystyy luomaan oikein kivasti ne “working” rekurvit, eli taipuvat rekurvit. Höyryttämällä/keittämällä saa vaikka solmuun sitten puun. Tuoreenahan sitten taas kevyet profiloinnit saa tehtyä ilman lämpöä. Ja itseasiassa tuoreen puun lämmittäminen kuivattaa liian äkisti ja saattaa luoda halkeamia.
Pitäiskö järjestää semmonen rekurvien/B-profiilin taivutuspäivä?? Tai jossain tapahtuman yhteydessä kattoa tota. Monille on niin ihmetyksen aihe, tai ainakin kovasti kysymyksiä.
Toinen juttu on myös se aihion jännelinjan/lapojen refleksin tai defleksin oikaisu.
Kun tässä lukee rekurvi-ihmisten rekurviponnisteluja, joissa kaiken ylettömän työn jälkeen 40 % jousista on viallisia ym., niin huomaa rekurvi-pohtivansa, miksi vaivautua? Suorapäinen jousi kun hakkaa rekurvin kaikin mahdollisin tavoin, etenkin kun on puusta kyse. Käyttönäkökulmasta puiset rekurvit ovat pelkkää esteettistä rokokoota. Jopa syntsapuolella, missä materiaalin rajat ei tule vastaan, liki rekurvittomat R/D:t päihittää edeltäjänsä heitossa ja jopa äänettömyydessä.
Mites siyahit? Kun ugrijousikuvia kattelee niin ne on kutakuinkin kaikki siyaheilla tehdyt ja noin lähes ummikkomaallikkona voisin kuvitella että niiden tekeminen vs. väännetyt rekurvit vaatii melkoisesti enemmän aikaa, verta, hikeä ja kyyneleitä. En oo muuten nähnyt elävää ugrijousta luonnossa koskaan minä. Varmaan kansallismuseossa on, pitänee tehdä excursio sinne.
Tuukka - marketista saa lihaa paketissa, miksi siis vaivautua metsästämään… Eihän tässä todellakaan ole kyse vaivan minimoimisesta tai helppouden tavoittelusta, vaan ihan siitä, että tehdään ja kokeillaan kaikkea uutta ja kivaa. Sama koskee vaikka komposiitteja - niihin nykyihminen saa uhrata puoli ihmisikää, että oppii tekemään optimoituja jousia, jotka hakkaavat puiset jouset mennen tullen. Kyse on aivan muusta kuin siitä, että saadaan nuoli lentämään maaliinsa. Ja kyllä hyvin tehdyllä rekurvilla on mukava ampua, heittää nuoltakin paremmin kuin keskiverto suora puujousi.
Modernilla puolella rekurveilla on selvä etu puolellaan, ne varastoivat enemmän energiaa kuin vaikkapa R/D:t ja se energia osataan kyllä hyödyntää. Rekurvin äänekkyys tulee siitä, että jänne osuu lapaan ja sitä on lähes mahdotonta ratkaista muuten kuin jännevaimentimilla.
Jatka vain Jere rekurvien parissa, kauniita muotoja on aina kiva katsella! Itsellä on muutama rekurvin puolikas keskeneräisenä odottamassa, jospa syksyllä olisi aikaa ottaa ne taas työn alle.
Tuomo - on valheellista verrata hyvin tehtyä rekurvia keskivertoon suoraan jouseen. Verrataan hyvin tehtyä rekurvia hyvin tehtyyn suoraan jouseen, tai keskivertoa keskivertoon: ei eroa heitossa, kuin korkeintaan suoran jousen eduksi.
Rekurvi varastoi enemmän energiaa, kuten kaikki tietävät. Voi kun olisikin niin yksinkertaista. Energian varastoiminen ei ratkaise, vaan energian siirtyminen nuoleen. On kulunut jo kymmeniä vuosia siitä, kun Bakerit ja Perryt tulivat empiirisesti siihen tulokseen, että rekurvi hukkaa hienot energiansa ja optimoitu suora jousi heittää nuolta sekä lujempaa että pidemmälle. Vieläkään ole näyttöä siitä että asiain laita olisi toisin. Ei julkisissa, objektiivisissa nopeuskoetteluissa, ei tarkoin verifioiduilla pituuskentillä. Rekurvipuolelta kuuluu kyllä loputtomiin mutuilua siitä, miten oma jousi heittää nuolta tosi liukkaasti.
Suomalaisilla pituuskentillä puurekurveilla on ammuttu sellaisia 230 - 240 metrin siivuja, kun samanjäykkyisillä suorapäisillä yksipuisilla jousilla on ammuttu 270 - 290 metriä. Alkaa olla ihan pakko järjestää suomalainen mojam niin saadaan dataa kalapuheiden tilalle nopeustontillakin.
Myös se on osoitettu, jopa komposiitintekijöiden toimesta, että keskijäykät komposiitit eivät valtavasta työmäärästään huolimatta heitä nuolta yhtään nopeammin kuin keskijäykät puujouset. En odottaisi wannabe-jousikirjailijalta sellaisia valeita, kuin että ne hakkaavat puiset jouset mennen tullen.
Onhan Tuukka toki oikeassa. Mutta asioita voi aina tarkastella monesta näkökulmasta. Esimerkiksi Karpowiczin tutkimukset ja testit puhuvat komposiittien puolesta, kunhan materiaaleja hyödynnytään oikein. Vertailu on aina vaikeaa, koska miten lopulta määritellään keskiverto puujousi, milloin jousi on suora; onko esimerkiksi vastakaareva jousi vielä suora jousi vai ei? Ja niin edelleen.
Onko tuota asiaa kuinka paljon tutkittu,että mikä jousen muoto on kaikkein tehokkain? ja mitkä tekiät mihinkin vaikuttaa.Itsellä on sellainen fiilis että reflexiä jonkinverran pitäis olla lonkkarissa.
Työstressi kävi tällä viikolla huipussaan, ja se on jo jotain se. Tarkoitus ei ollut tylyttää, vaan laittaa kovaa kovaa vasten. Huipuilta sopii vaatia päteviä argumentteja, sehän on kunnianosoitus!
Karpowiczinkin mukaan keskijäykkien ja kevytvetoisten komposiittien riittävän vakaita ja lujia sakarapäitä ei voi tehdä tarpeeksi kevyiksi, jotta heitto nousisi hyväksi. Karpowiczin komposiitit alkavat purra, kun liikutaan jäykkyysalueella 80 - 200#. Ihan samalla tavalla kuin Länsi-Euroopassa, sotajäykkyisten turkkilaisjousten kärjet eivät olleet sen massiivisempia kuin harrastusjäykkyisten, mutta energiaa liikkui radikaalisti enemmän. Sama kääntäen, niin harrastusjäykkyiset rekurvit eivät vaan iske.
Tätä asiavirhettä ja siis mutuilua ja uskomuksia kohtaan tässä isketään, ei sitä vastaan, etteikö rekurveja sopisi tehdä.
Aiheena on rekurvipohdintoja ja Tuukan aiempi kommentti oli harmittavan kyyninen, vähän kuin PA-foorumin vanhojen partojen kommentointi, jossa pohdiskelevuus, kokeilevuus ja vanhojen “faktojen” kyseenalaistaminen tyrmätään suoraan. Suorastaan odottamatonta Tuukalta.
Rekurviasiaa ei ole suinkaan loppuunkäsitelty, vaikka Baker ja kumppanit ovat asiaa tutkineet ja yhteen lopputulokseen päätyneet. Voihan olla, ettei se mihinkään muutu edes mutta paljon on silti vielä tutkimatta ja vain mutun ja luulojen varassa. Sama pätee komposiitteihin, alle 50-paunaisten puujousien ja komposiittien pituusammuntaennätykset ovat muutaman metrin sisällä toisistaan - mutta mitä siitä voi lopulta päätellä? Rajoittamattoman jäykkyyden laminaattien (primitive simple composite) ennätys on vain muutaman metrin parempi, mutta mikä on syy-seuraus-suhde? Onko kyse yrityksen puutteesta vai yhdestä huippuhyvästä tuurilaakista tai jostain muusta, joka on johtanut tuloksiin?
Toisekseen, vertailu on vaikeaa, koska muuttujia on niin paljon. Lisäksi kovia, vedenpitäviä argumentteja on kovin vähän. Tässä olisi itse asiassa hyvä teoreettisen pohdiskelun paikka - kuinka paljon tietynlainen rekurvi (kulma, pituus) lopulta varastoi enemmän energiaa täysin suoraan jouseen verrattuna? Siitä voi sitten laskea, kuinka paljon sen vaikutuksen pitäisi olla teoriassa nuolen nopeudessa, jolloin saadaan mutulle ja käytännölle tietyt raja-arvot. Joten jatketaan rekurvipohdintoja, aihe on kiinnostava.
No se 2x.
Tunnettua on, että käsitykset murenee päivänvaloon joutuneen nosferatun lailla, kun mittalaite on ukon ja mielikuvien välissä.
Rekurveja tehtäessä, teetteko ne vasta aivan lopuksi tilleröinnin jälkeen? Vaikuttaako rekurvit tilleriin? En ole vielä kertaakaan niitä tehnyt. Onnistuuko homma lämpöpuhaltimella ? Onko jotain oleellista jota täytyisi tietää rekurveja tehtäessä? 
Kauanko lämpöpuhaltimella täytyy noin paahtaa, ennenkuin uskaltaa vääntää rekurvit? Lämmitänkö vain vatsan puolelta, vai molemmilta? Saattaa olla vähän toiveajattelua mutta koitan saada siitä 50paunaa 28" vedolla. Katsotaan kuinka käy 